Adaptiiviset psykopaatit: empatia ja subkliiniset ilmaisut

29 maaliskuu, 2021
Viimeaikaiset tutkimukset ovat syventyneet sellaisten psykopaattien tunteisiin, jotka eivät liity rikolliseen toimintaan. Näiden tutkimusten tulokset ovat olleet vähintäänkin yllättäviä.

American Psychology Associationin suorittamat viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että jotkut yhteiskuntaan mukautuneet eli adaptiiviset psykopaatit pystyvät jopa tuntemaan empatiaa. Toisin sanottuna sellaiset ihmiset, jotka täyttävät psykopaatin ominaispiirteet ja jotka eivät osallistu rikolliseen toimintaan, voivat ilmaista taitoja, jotka mukautuvat hyvin muuhun väestöön.

Siksi jätämme taakse sen kiistan, jota termi “psykopaatti” edelleen tuottaa suuressa osassa psykologeja, ja keskitymme näiden yksilöiden täysin ristiriitaisten piirteiden rinnakkaiseloon. Ja siihen, että psykopatian alan tutkimus on jaettu tämän aihepiirin osalta kahteen eri alaan.

Väitetään, että psykopatiaan ei oletusarvoisesti voi sisältyä mitään adaptiivisia piirteitä. Samaan aikaan toinen puoli väittää, että adaptiivisia piirteitä voi löytyä jossakin määrin joistakin psykopaattisia piirteitä omaavista henkilöistä.

Näiden kahden näkökulman perusteella on kehitetty useita työkaluja psykopaattisten ominaisuuksien tutkimiseksi, ja tulosten välillä on paljon eroja. Kaikista tehdyistä tutkimuksista kokonaisvaltaisin on Guillaume Durandin suorittama tutkimus nimeltä The effects of psychopathic traits on fear of pain, anxiety and stress. Kyseessä on innovatiivinen näkökulma, joka selittää, miten yhteiskuntaan mukautuneet psykopaatit hallitsevat tunteitaan.

Adaptiiviset psykopaatit: määritelmän laajentaminen ja parantaminen

Edellä mainittuun tutkimukseen osallistuneet tutkijat Guillaume Durandin johdolla suorittivat yhteensä 529 osallistujalle sarjan erilaisia psykologisia testejä. He mittasivat näiden testien avulla psykopatiaa, kivun pelkoa, ahdistusta ja stressiä.

He käyttivät tutkimuksessaan hyödykseen testiä, jonka tehtävänä oli etsiä kahta erityyppistä psykopatiaa: ylivaltaa ja impulsiivista epäsosiaalisuutta. Ensimmäinen näistä liittyy uskallukseen ja rohkeuteen, kun taas jälkimmäinen liittyy itsekkyyteen, muiden syyllistämiseen ja impulsiivisuuteen.

Tutkijat havaitsivat, että ne ihmiset, jotka saivat korkeat pisteet ylivaltaa mittaavasta testistä, pelkäsivät yleensä vähemmän kipua, ahdistusta ja stressiä. Toisaalta taas ne, jotka nousivat korkealle impulsiivista antisosiaalisuutta mittaavalla asteikolla, osoittivat suurempaa ahdistusta ja stressiä.

Tutkimuksen tulokset

Tutkimus viittaa siihen, että median antama psykopatian määritelmä (kaikenlainen moraalin yläpuolella oleva massamurhaaja) on melko kaukana totuudesta. Vaikka tällaisia ihmisiä onkin olemassa, on muitakin psykopaatin määritelmän täyttäviä ihmisiä, joilla on enemmän mukautuvia kuin mukautumattomia piirteitä, mikä puolestaan tekee heistä täysin toimivia yksilöitä yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna.

Tutkimuksen tulokset psykopaattisten ominaisuuksien suhteesta pelkoon, stressiin ja ahdistukseen voivat olla hyvin erilaisia käytetystä mallista riippuen (adaptiivisten ominaisuuksien kanssa tai ilman). Psykopaattisten ominaisuuksien diagnoosi tehdään usein testillä, joka on kanadalaisen psykologin Robert D. Haren kehittämästä PCL-listasta laadittu PCL-R eli Psychopathy Check List – Revised -niminen testi. Tämä testi keskittyy kuitenkin huonosti yhteiskuntaan mukautuviin käyttäytymisiin ja piirteisiin.

Mukautuvien ja mukautumattomien ominaisuuksien suuri merkitys psykopatian tutkimuksessa

Tämän tutkimuksen painopisteenä oli tutkia tulosten eroavaisuuksia psykopatian alalla, jossa kyselylomakkeen adaptiiviset piirteet korreloivat negatiivisesti kivun pelon, ahdistuksen ja stressin kanssa, kun taas huonosti mukautuvien ominaisuuksien kanssa mitattiin täysin päinvastaisia tuloksia.

Tämän ongelman ratkaisemiseksi Guillaume Durand loi adaptiivisten psykopaattisten ominaisuuksien kyselylomakkeen (Durand, 2017; Journal of Personality Evaluation), jossa arvioidaan yksinomaan mukautuvia psykopaattisia piirteitä. Tämän välineen käyttö erittäin psykopaattisiksi mielletyillä henkilöillä antaa tutkijoille mahdollisuuden erottaa adaptiiviset psykopaattiset yksilöt yhteiskuntaan mukautumattomista psykopaateista selvällä tavalla.

Adaptiiviset psykopaatit: mitä heidän empatiastaan on tutkittu?

Empatia, vaikka se palveleekin altruismia, on myös machiavellialaisen mielen työkalu, joka tarvitsee hyvää “tietoa” arvioidakseen ja mahdollisesti hyödyntääkseen muita.

Psykopatia voi itse asiassa palvella yhteistä hyvää; esimerkiksi suorituskykyä vaativissa tilanteissa, kuten hengenpelastajien, terveydenhuollon työntekijöiden, sotilaiden ja muissa riskialttiita tilanteita soveltavissa ammateissa. Näissä tilanteissa tunteet voivat haalistua ja tehdä tilaa kylmälle ja yksinkertaistetulle laskelmalle.

Mihailides, Galligan ja Bates (2017) kutsuvat tätä “adaptiiviseksi psykopatiaksi”, joka kuvaa “karanteenivektoria”, jonka sisällä empaattinen tieto yhtyy hyödyllisiin psykopaattisiin henkisiin prosesseihin. Tästä hyvänä esimerkkinä on sellaisten uhkatilanteiden käsitteleminen, jotka ovat ristiriidassa omien arvojen ja uskomusten kanssa.

Empatia esiintyy kahdessa eri muodossa: kognitiivisen ja affektiivisen empatian muodossa. Ne ovat toisistaan riippumattomia, mutta niillä on myös taipumusta työskennellä yhdessä. Kognitiivinen empatia on kykyä nähdä asioita jonkun toisen näkökulmasta. Affektiivinen empatia on puolestaan kykyä värähdellä muiden tunteiden kanssa. Kognitiivinen empatia on narsistisia piirteitä omaavien ihmisten mielissä voimakkaampaa, siinä missä taas affektiivinen empatia vaikuttaa heikommalta osapuolelta.

Adaptiiviset psykopaatit: osa heidän piirteistään palvelee yhteiskuntaa

Adaptiivisten psykopaattien välittämät piirteet tarjoavat evoluution kannalta etua. Muuten ne eivät olisi yhtä yleisiä kuin ne ovat.

Psykopaattista ajattelua hyödyntävät ihmiset ovat toisinaan etulyöntiasemassa. He voivat olla olennaisia yhteisön selviytymisen kannalta, tarjoten estottoman ja aggressiivisemman joukon ihmisiä, jotka kykenevät keskittymään ja tekemään työnsä. Kyseessä on erittäin herkkä tasapaino.

Siinä määrin kuin he osoittavat empatiaa, siedämme adaptiivisia psykopaatteja.

Adaptiivisilla psykopaateilla on parempi kyky ymmärtää muiden motivaatiota. Heidän on autettava tekemään päätöksiä säilyttäen samalla mahdollisuutensa valita, milloin osallistua ja milloin olla osallistumatta. Eri yksilöiden muodostamat ryhmät voivat yhdessä tarjota kontrollia ja vastapainoa dynaamisesti mukautetun yhteisön ylläpitämiseksi.

Lisääntynyt empatia ja psykopaatin synkät piirteet voivat säilyttää suhteen laadun. Toisin sanoen adaptiivisten psykopaattien kyseenalaisia piirteitä ei toisinaan oteta huomioon, koska ne osoittavat jonkinasteista empatiaa. Tällä tapaa, jos he eivät osoittaisi sitä, heitä ei toivotettaisi tervetulleiksi yhteisöön.

Hall, JR y Benning, SD (2006). El psicópata “exitoso”: manifestaciones adaptativas y subclínicas de la psicopatía en la población general. En CJ Patrick (Ed.), Manual de psicopatía (p. 459–478). La prensa de Guilford