4 sisäisen dialogin tyyppiä, joita kannattaa välttää

Meistä jokainen joutuu kokemaan kipeitä hetkiä ja odottamattomia negatiivisia tilanteita, joista meidän sitten pitää selvitä parhaan kykymme mukaan. Joidenkin ihmisten kohdalla nämä kokemukset voivat kuitenkin johtaa kehittämään itselleen negatiivisen sisäisen dialogin. Tämä ei ole missään olosuhteissa suotavaa ja on vielä vaarallisempaa silloin, kun siitä uhkaa tulla pysyvä tapa.

Kukaan ei ole vapaa kohtaamasta elämänsä aikana sellaisia ongelmia, joita he eivät osaa ratkaista. Johtuupa se sitten siitä, että kyseiset ongelmat ovat liian monimutkaisia, tai siitä että heillä ei ole oikeita työkaluja niiden ratkaisemiseksi. Jos tällaisissa olosuhteissa arvioi jonkin ongelman tärkeäksi, on ahdistuksen ilmaantuminen tavallista, sillä kyseinen haaste on muuttunut uhaksi.

Tämän kaltaisissa häiriöissä on tavallista omata sisäinen dialogi, joka vahvistaa negatiivisia ajatuksia ja saattaa ihmisen takaisin siihen tuskalliseen kokemukseen, josta hän ei ole vielä onnistunut pääsemään yli. Pahin osuus on, että kohdatessaan kulloisenkin uuden kokemuksen, joka omalla tavallaan muistuttaa häntä siitä mitä tapahtui, ihminen alkaa reagoida negatiivisesti, koska uskoo tilanteen voivan olla vaarallinen.

Ennakoitu ja odotettu ahdistuneisuus on tämän kaltaisen ajatusmallin tärkein osatekijä sen vakiintumisen jälkeen. Tästä hetkestä eteenpäin ihminen toistaa vääristyneitä ajatuksia, jotka vahvistavat alkuvaiheen ahdistusta, kunnes siitä tulee täysin sietämätöntä.

Yltyvä ja kärjistyvä dialogi

Ihmisen ollessa ahdistuneisuuden tilassa, hänellä on taipumus kehittää katastrofaalinen sisäinen dialogi. Tämä näkemys elämästä on tulosta muuttuneesta, ja näin ollen vääristyneestä tunnetilasta. Vaarana on, että jos hän ei korjaa tätä dialogia nopeasti, siitä voi muodostua julma kierre, joka pahenee ajan kuluessa ja voi johtaa jopa paniikkikohtaukseen.

Paniikkikohtauksen oireisiin sisältyy paineen tunne rintakehässä, epätasainen sydämensyke, huimaus, hikoilevat kädet ja sydämentykytykset. Biologisessa mielessä tämä on tavallinen nisäkäsmäinen reaktio uhkaan. Paniikkikohtauksesta kärsivä ihminen havaitsee tilanteen jota ei voi hallita, ja hänen tajuamattaan hänen oma sisäinen dialoginsa vahvistaa näitä negatiivisia ja katastrofaalisia ajatuksia. Täten hän menettää hallintansa ja siirtyy kriisitilaan.

Paniikkikohtaukset voivat pahentua ja muuttua erittäin vakaviksi. Joka tapauksessa tehokkaisiin toimiin tarttuminen oireiden ensivaiheessa voi pysäyttää kriisin alkuunsa ja ihminen välttää näin jäämästä negatiivisten ajatusten viheliäiseen kierteeseen. Tämä on mahdollista, koska tämän kaltaiset negatiiviset ajatusmallit opitaan ja näin ollen ne voidaan myös muuttaa.

Sisäisten dialogien luokittelu

Psykologian erikoisasiantuntijat ovat luokitelleet neljä eri tyyppistä sisäistä dialogia, jotka voivat laukaista ahdistuksen: katastrofaalinen, itsekriittinen, uhriutuva ja itseään kohtaan vaativa.

• Katastrofaalinen: Ahdistus nostaa päätään, kun ihminen kuvittelee huonoimman mahdollisen tilanteen. Hän odottaa tiettyjä tapahtumia (jotka eivät todellisuudessa tapahdu) ja suurentelee niitä. Tämä johtaa virheelliseen havaintoon, mikä puolestaan voi laukaista paniikkikohtauksen. Olennainen lause tämän tyyppisen sisäisen dialogin pohjalla on, että “mikä tahansa tilanne voi muuttua tragediaksi, kun sitä vähiten odotat.”
• Itsekriittinen: Tämän tyyppinen dialogi eroaa muista ja sisältää ominaisuutenaan pysyvän tuomitsemisen ja negatiivisen arvion tilan ihmisen käytöksessä. Hän korostaa omia rajoitteitaan ja vikojaan, tehden näin omasta elämästään täysin mahdotonta hallita. Tämän tyyppistä sisäistä dialogia harjoittavilla ihmisillä on taipumus olla riippuvaisia muista ja verrata itseään muihin, mikä saa heidät tuntemaan olevansa alakynnessä. He kadehtivat niitä, jotka savuttavat tavoitteensa ja turhautuvat, kun eivät pysty saavuttamaan omiaan. Tällaista dialogia käyvä ihminen valitsee usein ilmaisuja, kuten “minä en pysty,” “minä en osaa,” “minä en ansaitse sitä.”
• Uhriutuminen: Tätä tyyppiä luonnehtii tuntemus turvattomuudesta ja toivottomuudesta, mikä saa heidät uskomaan olevansa parantumattomia, että he eivät etene tai edisty lainkaan. He uskovat kaiken olevan aina samoin ja että heidän ja haluamansa välillä tulee aina olemaan ylitsepääsemättömiä esteitä. He eivät pidä asioista kuten ne ovat, mutta he eivät myöskään koeta muuttaa mitään. Uhriutuvan tyyppisessä sisäisessä dialogissa ihmiset tapaavat sanoa itselleen asioita kuten “kukaan ei ymmärrä minua,” “kukaan ei arvosta minua,” “minä kärsin, eikä kukaan välitä.”
• Itseään kohtaan vaativa: Tähän luokkaan osuvat ihmiset kehittävät uupumuksen ja kroonisen stressin omasta perfektionismistaan johtuen. He eivät siedä virheitä ja koettavat vakuuttaa itselleen, että heidän omat vikansa ja puuttensa johtuvat ulkoisista tekijöistä, eikä heistä itsestään. He kuluttavat itsensä loppuun miettien, miten he eivät saavuttaneet tavoitteitaan johtuen rahan tai aseman puutteesta, vaikka ovat ystävällisiä kaikkia kohtaan. Itseään kohtaan vaativan sisäiseen dialogiin kuuluu ilmaisuja, kuten “se ei riitä,” “se ei ole täydellistä,” “se ei mennyt, kuten minä toivoin” jne.

Vallan ottaminen takaisin omiin käsiin

Olemalla tietoisia tämän tyyppisistä sisäisistä dialogeista me otamme mahtavan askeleen kohti hallinnan palauttamista omiin käsiimme ja ennaltaehkäisemme negatiivisia tulkintoja itsestämme tai ympäristöstämme, mikä johtaisi ainoastaan ahdistuneisuuden tilan laukaisemiseen.

Todellinen muutos kuitenkin vaatii näiden negatiivisten ajatusten huomaamisen ja niiden korvaamisen myönteisillä vahvistuksilla. On tärkeää hallita oma hengityksensä, rentoutua ja kohdata tilanne rauhallisesti. Pessimistiset ja itsetuhoiset asenteet vahvistavat itse itseään.

Ei ole helppoa muuttaa näitä reaktioitasi asioihin, jotka koet uhkaaviksi, mutta kyseessä on sama asia kuin sinun halutessasi muuttaa jokin paha tapasi, kuten tupakointi: tämä tavoite vaatii päättäväisyyttä ja vaivaa, mutta voit lopulta saavuttaa sen olemalla sitoutunut päämäärääsi.