Kun ylpeys estää meitä näkemästä itseämme

Aloitetaan selventämällä jotakin tärkeää jonka sinä, epäilemättä, tiedät jo ennestään: ylpeys on positiivinen ulottuvuus ja meidän kaikkien täytyy ylläpitää riittävää itsetuntoa arvostaakseemme itseämme kykenevinä ja kelvollisina yksilöinä.

Voisimme epäilemättä sanoa että ylpeys on pimeimmässä ja radikaaleimmassa muodossaan ”perisynti” johon monet meistä joskus sortuvat.

Olemme kaikki nauttineet loiston ja niellyn ylpeyden hetkiä. Mutta tästä ei pitäisi tulla ase tai syy nöyryyttää kaikkia muita ajattelemalla että me tiedämme absoluuttisen totuuden joka automaattisesti nostaa meidät toisten yläpuolelle.

Ylpeys saa sinut tuntemaan itsesi vahvaksi, se on haarniska heikkouksiasi vastaan ja sotalippu menestykseesi, mutta jos annat kätesi nousta liikaa, luot etäisyyttä heihin jotka rakastavat sinua. 

Jaa

Olemme varmoja että perheessämme ja lähipiirissämme on joku joka kulkee uskollisen ja ylimielisen ylpeyden haarniskassaan. Tuo ylpeys joka työntää sinua kauemmaksi hänestä, estää sinua pääsemästä lähemmäksi koska tiedät että hän ei tule koskaan ymmärtämään sinun näkökohtaasi tai arvostamaan sanojasi.

Pohditaanpa ylpeyttä ymmärtääksemme, mikä aiheuttaa näitä käyttäytymismalleja.

Ylpeyden monimutkainen sisin

Jos on olemassa tilanteita, joissa ylpeys on erityisen haitallista, se on suhteiden sisällä. Tiedämme että ei ole aina helppoa sovittaa ”sinua” ja ”minua” yhteen ”meiksi” eikä hioa kantteja yhteensopiviksi muiden kanssa.

Jos liika itserakkaus vaivaa, silloin kitka, ongelmat ja etäisyydet muodostuvat.

Suurin vaara syntyy kun ylpeys saavuttaa ylimielisyyden muodon. Olemalla kaukana siitä myönteisestä ulottuvuudesta joka suojelee ylpeyttämme, ylimielisyys saa meidät vajoamaan kielteiseen ulottuvuuteen.

Ylimielinen henkilö ei ota minkäänlaista vastuuta virheistään. Ja hän näkee kaiken ainoastaan omien tarpeidensa kannalta sen sijaan mikä olisi parasta parille yhdessä. Ylimieliset ihmiset tuntevat itsensä usein myös sorretuiksi jos he eivät saa tunnustusta edes pienistä saavutuksistaan.

Mitä piilee hyvin ylpeiden tai ylimielisten ihmisten taustalla?

Vaikka se saattaa yllättää sinut, tämän raskaan itseriittoisuuden ja täydellisyyden haarniskan alla on monia puutteita. Alhainen itsetunto saa heidät käyttämään puolustusmekanismina saavutuksiensa korostamista piilottaakseen siten heikkoutensa.

Ylpeys on pelkkä kuori ja salakavala itsepetoksen mekanismi. Jos päällystäisin itseni itseriittoisuuteni läpäisemättömään kuoreen ja absoluuttisen totuuden keskukseeni, osoittaisin sellaista voimaa muille ettei kukaan näkisi sisäisiä tarpeitani. 

Jaa

He joutuvat lopulta erittäin epäterveelliseen noidankehään. He naamioivat sisäisen tyhjyytensä ylpeydellä mutta heidän ylimielisyytensä ajaa heidät yksinäisyyteen ja yksinäisyys johtaa mielipahaan. Ja tämä syöttää puolestaan heidän katkeruuttaan.

Ylpeys luo yleensä yhä enemmän ylpeyttä ja estää kaiken positiivisen

On hyvin yleistä että tapahtuu seuraavasti: jos kumppanini käyttäytyy ylpeästi, on hyvin todennäköistä että minä, väsyneenä taistelemaan hänen kanssaan, päädyn käyttäytymään samalla tavalla.

Lopulta se päättyy seuraavaan klassiseen lausahdukseen ”jos tapat ylpeytesi, minun ylpeyteni ei salli minun osallistua hautajaisiisi.”

On kuitenkin selvää että monta kertaa teemme niin suojellaksemme itseämme koska on hyvin vaikeaa pysyä pinnalla tilanteissa joissa emotionaaliset kustannukset tulevat olemaan lopulta hyvin korkeita.

Ainoa asia jonka ylpeät ihmiset huomaavat on miten syöttää heidän omaa mielipahaansa. Eikä voisi olla olemassa mitään tuhoisampaa kuin ne jotka kärsivät ylpeytensä vuoksi ja ovat kykenemättömiä näkemään omia haavojaan.

Miten voimme asianmukaisesti hallita ylpeyttämme?

Ylpeys on tervettä kun se pysyy kohtuullisella tasolla. Se on sisäinen äänesi joka arvostaa sinua, sallien sinun nähdä omat saavutuksesi ja hyveesi.

Terve ylpeys on tärkeää itserakkaudellesi mutta ohjaa sitä aina nöyryyden ohjaksilla. On tärkeää kyetä näkemään virheesi ja rajoituksesi. Ylpeyden täytyy kulkea käsi kädessä ymmärryksen, muiden hyväksymisen ja totta kai empatian kanssa.

Ja muista myös, älä koskaan menetä arvokkuuttasi niinä aikoina kun elämä tuo meille olosuhteita jotka edellyttävät meidän käyttäytyvän ylpeästi.