Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön (GAD) hoitaminen käyttäytymisterapialla

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Cristina Roda Rivera

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Ahdistuneisuus ja liiallinen huolehtiminen ovat yleistyneen ahdistuneisuushäiriön (GAD) oireita. Dugas ja Ladouceur huomauttivat, että yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät ihmiset ovat huolestuneempia järjettömistä olosuhteista.

Yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät ihmiset ovat huolissaan asioista jotka eivät ehkä edes tapahdu, ja he ovat aina hälytystilassa. He ovat siis ahdistuneita, heidän on vaikeampi hallita tunteitaan ja he haluavat aina hallita ajatuksiaan.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT)

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa (CBT) yhdistyvät Beckin terapia ja rentoutumistekniikat. Kliiniset tutkimukset vahvistavat, että kognitiivinen käyttäytymisterapia ja rentoutumistekniikat auttavat yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa.

Yleiseen kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan kuuluu:

• Ahdistusta aiheuttavien sisäisten ja ulkoisten tekijöiden määrittäminen ja tapa, jolla ihminen reagoivat niihin.
• Näiden tekijöiden hallitseminen huolten välttämiseksi.
• Rentoutuminen. On erilaisia tekniikoita kuten progressiivinen rentoutuminen, hitaasti hengittäminen ja meditointi.
• Kognitiivinen jälleenrakentaminen. Potilas tunnistaa ahdistukseen liittyvät ajatukset, mielikuvat ja uskomukset. Sitten sokraattista menetelmää apuna käyttäen arvioidaan plussat ja miinukset ja tulkitaan näitä tunteita.
• Potilaan altistaminen asteittain ahdistusta aiheuttaville sisäisille tekijöille. Se voi opettaa potilasta käsittelemään ahdistustaan oikealla tavalla.

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoitaminen Borkovecin kognitiivisella käyttäytymisterapialla

Borkovecin kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan kuuluu kaikkia yleisen kognitiivisen käyttäytymisterapian elementtejä sekä kaksi muuta: hyväksyntä ja sitoutuminen.

• Minimoi negatiiviset ajatukset. Ajatuksena on elää nykyhetkessä luomatta vääriä odotuksia tulevaisuuden suhteen.
• Arvojen mukaan eläminen. Potilaan arvojen tunnistaminen auttaakseen heitä elämään niiden mukaan.

Barlow’n terapia

Brown, O’Leary ja Barlow kehittivät hoidon yleiseen ahdistuneisuushäiriöön, joka koostuu ongelman tunnistamisesta, hoidon oikeuttamisesta, rentoutumisesta, kognitiivisesta jälleenrakentamisesta, altistumisterapiasta, hälytystilan ehkäisemisestä sekä ajanhallinnasta.

• Rentoutuminen. Perustuu Borkovecin progressiiviseen rentoutumiseen. Siinä voidaan käyttää kuitenkin myös mitä vain muuta tekniikkaa.
• Kognitiivinen jälleenrakentaminen. Käsitteiden selittämistä, kuten negatiivisten ajatusten ja sen millainen vaikutus nykyhetken tapahtumilla on niihin ja kuinka nämä tulkinnat sekä ennusteet voivat vaikuttaa potilaan elämään. Lisäksi potilaan täytyy myös tunnistaa nämä ennusteet ja tulkinnat kyseenalaistaakseen ne myöhemmin.
• Hälytystilan ehkäisy. Potilaan täytyy lakata olemasta suuressa hälytystilassa kaiken aikaa.
• Ajanhallinta. Potilaalle opetetaan kuinka tavoitteet asetetaan ja kuinka aikaa hallitaan.
• Ongelmanratkaisu. Ongelmanratkaisu tekee ongelmien tunnistamisesta helpompaa.

Tämä väliintulo voi kestää 12-15 tunnin yksilöllisen viikottaisen terapiatunnin verran.

Joihinkin tämän hoidon nykyversioihin kuuluvat itsevarmuuden hoitaminen, lääkityksen keskeyttäminen ja potilaan perheen osallistuminen.

Dugasin lähestymistapa

Dugasin ryhmä ehdottaa toisenlaista yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoitotapaa, johon kuuluvat:

• Psykokasvatus ja realisaatiohoito. Realististen ja epärealististen huolien erottaminen toisistaan.
• Onko hyödyllistä olla huolissaan? Potilas yleensä yliarvioi huolissaan olemisen edut aliarvioiden sen tekemisen negatiiviset seuraukset.
• Ongelmanratkaisu. Ongelmanratkaisua suositellaan nykyisistä ongelmista huolehtimisen lopettamiseksi. Potilaalle opetetaan kuinka hän voi ratkaista ongelmansa ongelmaorientaation ja ongelmanratkaisutaitojen avulla.
• Altistumisterapia. Potilaalle näytetään, että ajatusten välttely on haitallista.

Vuoden 2007 muutokset

• Epävarmuuden ja käyttäytymisen tunnistaminen. Tämä moduuli pyrkii auttamaan potilasta, jotta hän lakkaisi huolehtimasta liikaa.
• Uusiutumisen ehkäisy. Terapeutti käy läpi potilaan kanssa kaikkea opittua ja muistuttaa häntä jatkamaan harjoittelua.

Lopuksi potilasta rohkaistaan kehittämään toimintasuunnitelma ennen kuin terapia päättyy. Hänen täytyy asettaa itselleen tavoitteita, jotta hän voi jatkaa edistymistä ilman terapeutin apua.

Metakognitiivinen terapia

Wells ehdottaa, että yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa tulee keskittyä potilaan huoliin. Siinä on kyse näiden huolien “tyylistä”, ei sisällöstä. Tällaiseen väliintuloon kuuluvat:

• Yksilöllinen toiminnallinen analyysi.
• Potilas opetetaan tunnistamaan kaksi uskomustyyppiä: huolestumiseen liittyvät negatiiviset uskomukset ja niiden hyödyllisyyteen liittyvät häiriintyneet uskomukset.
• Verbaalinen jälleenrakentaminen ja käyttäytymiskokeilut.
• Negatiivisten strategioiden poistaminen. Esimerkiksi ajatusten hallitsemisen yrittäminen, puolustava käyttäytyminen sekä välttely. Kaikki tällaiset strategiat häiritsevät itsesäätelyprosessia ja ylläpitävät yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä.
• Hoidon päättäminen. Kaikkien strategioiden kertaaminen.

Huolestuneisuus on varoitusmerkki. Tapa, jolla huolet laukeavat, liittyy pitkälti kykyyn tulkita todellisuutta ja käsitettyä tietoa. Kun tämä hälytysjärjestelmä ei toimi kunnolla, voi liiallinen huolestuminen johtaa kärsimykseen.