Yhteyden muodostaminen luontoon karanteenin jälkeen

Epäilemättä on niitä, joilta tämä etu löytyy jo entuudestaan. Myös suurin osa suomalaisista kuuluu tähän ryhmään. Asuminen maaseudulla tai kaupungin lähiössä, lähellä rantaa, metsää tai puistoa, tarjoaa aistillisen tavan levätä sekä henkisesti että fyysisesti. Samalla kuitenkin monet suomalaisista kuitenkin kohtaavat tämän karanteenin kaupungissa ja usein myös pienen pienissä asunnoissa, josta matkaa lähimpään puistoon on kilometrejä. Näiden tilojen aiheuttamat psykologiset vaikutukset ovat usein hyvin uuvuttavia ja voivat jopa lisätä stressin ja ahdistuksen tasoa.

Neljä seinää ja ikkuna, joka yhdistää meidän näkymämme moottoritielle, ostoskeskukseen tai mihin tahansa muuhun urbaanin kaupungin ympäristöön, aiheuttaa samaa uupumista, josta myös vangittu ihminen kärsii. Mieli, joka jää loukkoon noihin yksitoikkoisiin harmaisiin sävyihin päivä toisensa jälkeen, päätyy kärsimään muistihäiriöistä ja mielialan muutoksista.

Ihmisiä ei ole luotu tällaiseen jatkuvaan sisällä oloon. Samoin yksi niistä asioista, joka meiltä ihmisiltä näiden olosuhteiden aikana eniten puuttuu, on yhteyden muodostaminen luontoon.

Yhteyden muodostaminen luontoon; se on enemmän kuin halu, se on tarve

Yhdysvaltojen Salt Lake Cityssä sijaitsevan Utahin yliopiston psykologi Nadine Nadkarni suoritti mielenkiintoisen kokeen River Snaken rangaistuslaitoksessa Oregonissa. Tutkimus tehtiin vuonna 2010. Laitoksessa tuomiota istuvien vankien aggressiivisuus, väkivalta sekä voimakas ahdistuneisuus ja erilaiset stressitilat olivat hyvin yleisiä. Tästä samaisesta syystä tutkimuksen tehtävänä oli luoda strategia, joka parantaisi vankien rinnakkaiseloa laitoksessa.

Tohtori Nadkarnin työ julkaistiin Nature-nimisessä lehdessä, ja tutkimusta pidetään vielä tänäkin päivänä, kymmenen vuotta myöhemmin, yhtenä parhaimmista viittauksista, joita vankilapsykologian alalta voidaan löytää. Nadkarnin ideana tässä tutkimuksessa oli asentaa luonnollisia ympäristöjä esittäviä kuvia vankien selleihin. Lisäksi eritysselleihin sijoitettiin näyttöjä, jotka esittivät videoita metsistä, joista, meristä …

Tulokset olivat erittäin positiivisia. Vankien ahdistustaso laski ja käyttöön otettiin erillisiä tiloja, joissa vangeilla oli mahdollisuus vierailla ja katsoa näitä videoita 45 minuutin ajan, ja näin kohentaa heidän mielialaansa. Kaikki tämä osoittaa meille sen, että luonnon puhdistava vaikutus ihmisiin auttaa säätelemään sekä fyysistä että henkistä hyvinvointiamme.

Nyt kuitenkin, pelkkä metsien ja jokien kuvien tai videoiden katseleminen ei pelkästään hyödytä meidän hyvinvointiamme. Se, mitä todella tarvitsemme, on yhteyden muodostaminen luontoon. Varsinkin silloin, jos olemme joutuneet koronaviruksen aiheuttaman pandemian edessä rajoittamaan radikaalisti päivittäisiä rutiinejamme ja pysytelleet neljän seinän sisällä useiden viikkojen ajan.

Aivomme tarvitsevat taivaan sinisiä värejä ja metsän vihreitä sävyjä

Pablo Picassolla oli tapana sanoa, että värit ovat heijastuksia tunteista, jotka on painettu luontoon. Ja jollakin tapaa hän oli oikeassa. Kun olemme suljetussa tilassa, silmät ja mieli pyrkivät aina katsomaan ulos ikkunasta etsiäkseen taivaan sinisiä värejä. Ja kun löydämme tämän ja katsomme sitä, koemme rauhaa.

Psykologit Joanne K. Garrett ja Mathew P. White, Iso-Britannian Exeterin yliopiston lääketieteen yliopistosta, ovat suorittaneet tutkimuksen, jonka tulokset osoittavat meille jotain mielenkiintoista. Meren läheisyydessä tai maaseudulla asuvat ihmiset nauttivat keskimäärin paremmasta fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä.

Tämän ympäristön ja auringonvalon tarjoamat värit vähentävät ahdistuneisuushäiriöitä ja parantavat jopa iäkkään väestön terveyttä. Näitä tuloksia tukevat myös Michiganin yliopiston psykologin Marc Bermanin tutkimukset. Bermanin tutkimukset, joka itse on ekologisen psykologian tutkimuksen asiantuntija, ovat osoittaneet, että luonnon vihreällä värillä on positiivinen vaikutus aivoihin. Ja mikä parasta, tämä vaikutus on lähes välitön.

Kuinka yhteyden muodostaminen luontoon onnistuu, jos olen edelleen karanteenissa?

Tarvitsemme luontoa. Haikailemme kosketusta luontoon, kaipaamme sen tuoksua ja sen auringonnousujen ja auringonlaskujen lämmintä valoa. Haluamme kulkea sen mailla kunnioittaen sitä, tutustua sen nurkkiin, tuntea tuulen kuiskivan oksien keskuudessa, hyväillen ihoamme ja täyttäen keuhkomme hapella…

Monet suomalaiset kuuluvat koronaviruksen riskiryhmään, jonka vuoksi he joutuvat edelleen välttämään ulkona liikkumista ja sosiaalisia kontakteja. Samalla tapaa on monia ihmisiä, niin aikuisia, lapsia ja vanhuksia, jotka eivät voi nykyisten rajoitusten takia matkustaa maaseudulle, jos asuvat kaupunkialueilla. Mitä näissä tapauksissa voidaan tehdä? Onneksi voimme käyttää tähän ongelmaan muutamia yksinkertaisia ​​strategioita:

• Voit katsoa esimerkiksi YouTubesta rentouttavia videoita, jotka on kuvattu luonnon upeissa olosuhteissa. Näiden videoiden valikoima on todella laaja, ja voit lisäksi nauttia luonnon äänistä, linnun laulusta, meren kohinasta, jokien suhinasta kuin sateen rapinasta metsässä. Jo muutaman minuutin rentoutuminen tulee vaikuttamaan positiivisella tavalla mielialaasi ja laskemaan ahdistuneisuutta.
• Myös Google tarjoaa loistavia resursseja, jotka mahdollistavat matkustamisen maailman eri kolkkiin virtuaalisesta omalta kotisohvalta. Voit vaeltaa erilaisilla luonnonsuojelualueilla, saarilla, metsissä, vuorilla ja luonnonpuistoissa.
• Valokuvien ja luontoa edustavien julisteiden ripustaminen ympäri kotia voi myös osoittautua rentouttavaksi tekniikaksi.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, muista, että auringonvalo hellii sekä mieltä että vahvistaa luustoamme, sillä aurinko on tärkeä D-vitamiinin lähde. Näin ollen, mikäli vain mahdollista, pyri oleskelemaan auringossa noin 20 minuutin ajan joka päivä; myös lyhyempi aika auttaa lataamaan akkujasi.

Hakeudu siis jo huomenna ikkunan läheisyyteen tai vietä muutama rauhallinen hetki parvekkeella tai terassilla fyysisen ja psyykkisen terveytesi vahvistamiseksi. Taivaan siniset värit ja auringonvalo saavat meidät uudelleen käyntiin ja parantavat mielialaamme.

Luonto tulee aina ottamaan meidät avosylin vastaan. Palatkaamme sen luokse.