Voivatko tragediat periytyä sukupolvelta toiselle?
Lähes jokainen sukupolvi on kokenut vaikeuksia; jos ei sotia, niin ainakin nälänhätää, kansanmurhia tai suuria talouskriisejä. Tiedät jo, millaisia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia niillä voi olla näissä olosuhteissa eläville ihmisille, mutta voivatko tragediat periytyä?
Negatiiviset kokemukset voivat jättää geneettisen jäljen kärsijään ja se voi välittyä seuraavalle sukupolvelle. Tämän ovat todistaneet eläimillä tehdyt kokeet. Ihmisillä tällaiset tutkimukset saattaisivat sen sijaan olla epäeettisiä, joten on vaikeaa osoittaa miten ja miksi voimme periä tragedioita.
Ensimmäinen pääsyreitti: sosiaalipsykologia
Sosiaalipsykologian alalla on kuitenkin pystytty tekemään joitakin laaja-alaisia tutkimuksia, joiden tulokset ovat paljastavia. Nämä sukupolvien ajan jatkuneet tutkimukset osoittavat, kuinka tragediat voivat periytyä ihmisillä aivan kuten eläimillä.
Sosiaalipsykologiassa ei voida määrittää mihin geeneihin ne vaikuttavat, mutta periytymisessä on nähtävissä kuvio eri sukupuolten välillä. Tämä on mullistava löydös psykologiassa, sosiologiassa ja genetiikassa.
Suomi ja toinen maailmansota
Tohtori Torsten Santavirta Uppsalan yliopistosta havaitsi, että Suomesta toisen maailmansodan aikana evakuoitujen lasten jälkeläiset joutuivat useammin sairaalahoitoon psyykkisten ongelmien takia kuin ne jälkeläiset, joiden vanhemmat eivät olleet joutuneet evakkoon.
Tutkimuksissa havaittiin, että tämä koski vain tyttöjä. Tämä outo seikka saattaa johtua siitä, että psyykkiset sairaudet ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla. Siitä huolimatta kyseessä on hämmästyttävä sattuma.
“Seuraavalle sukupolvelle siirtynyt psykiatrinen riski on huolestuttava ja korostaa tarvetta arvioida mahdolliset riskit suunniteltaessa lastensuojelun käytäntöjä.”
-Torsten Santavirta-
Konfederaation sotilaat
Toisessa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin Yhdysvaltain Georgian sotavankileirillä olleiden sotilaiden jälkeläisiä, on havaittavissa yhtäläisyyksiä Suomessa tehdyn tutkimuksen kanssa.
Hengissä selviytyneiden sotavankien jälkeläiset eivät eläneet yhtä kauan kuin vangitsematta jääneiden sotaveteraanien lapset. Jotkut jälkeläisistä kuolivat jopa aiemmin kuin ennen sotaa syntyneet vanhemmat sisaruksensa. Koska vanhemmat sisarukset syntyivät siis ennen koettua traumaa, se ei voinut periytyä heille.
“Ihmisten piirteet siirtyvät sukupolvelta toiselle, mikä voi tapahtua hyvin tunnettujen menetelmien kuten geeniperimän tai kulttuuriperinnön, esimerkiksi oppimisen, kautta.”
-Neil Youngson-
Holokaustin uhrien lastenlapset
Mount Sinain sairaalakeskuksessa New Yorkissa tutkittiin keskitysleireillä vankeina olleiden juutalaisten geneettistä koostumusta ja sitä verrattiin heidän lastensa geneettiseen koostumukseen.
Tutkimuksessa keskityttiin tiettyyn stressihormoneja säätelevään geeniin. Siinä havaittiin, että trauma oli vaikuttanut sekä keskitysleiriltä selvinneiden että heidän lastensa geeneihin. Tutkimuksessa suoritettiin erillinen analyysi sen poissulkemiseksi, ettei lasten, eli toisen sukupolven, geenimuunnos johtunut jostain heidän omasta traumaattisesta kokemuksestaan.
Selittämätön ero sukupuolten välillä
Aiemmin mainittuihin tutkimuksiin liittyy toinenkin selittämätön seikka. Kun Suomen tutkimuksessa trauma siirtyi vain tyttärille, sotavankien kohdalla kävi juuri päinvastoin: trauma näyttää periytyneen vain miespuolisille jälkeläisille.
Nämä tutkimukset antavat tulevaisuutta ajatellen äärimmäisen tärkeää tietoa ihmisen fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä. Näyttää siltä, että me ihmiset voimme kuin voimmekin periä esi-isiemme tragediat. Tosin tällä hetkellä aiheeseen näyttäisi liittyvän enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.