Viktor Franklin, logoterapian isän, elämänkerta

Monet meistä eivät tiedä, pitäisikö Viktor Franklia kutsua sankariksi, marttyyriksi vai suureksi ajattelijaksi. Totuus on, että hän oli vähän jokaista. Hän oli sankari, sillä hän kohtasi elämässään rohkeasti kauheimmat vastoinkäymiset mitä ihminen voi kokea. Hän oli marttyyri, sillä vaikka hän olisi voinut paeta vastoinkäymisiään, hän päätti jäädä ja kärsiä kansansa kanssa todella hirveän sodan aikana. Ja viimeiseksi, hän oli suuri ajattelija, sillä hän jätti taakseen uuden psykologian koulutushaaran: logoterapian.

Viktor Frankl on yksi niistä ihmisistä, joka pystyi kasvamaan ihmisenä keskellä yhtä ihmiskunnan pahinta kurjuutta, ja hän myös selvisi siitä ehjin nahoin. Hän oli tohtori ja psykiatri. Hän syntyi keskiluokkaiseen itävaltalaiseen perheeseen vuonna 1905. Hänellä oli kaksi sisarusta, yksi vanhempi ja yksi nuorempi.

Tässä vaiheessa on tärkeää huomauttaa, että hän sai kasvaa rauhallisessa kodissa ja sai nauttia rauhallisen lapsuuden. Hän kuvailee lapsuuttaan omin sanoin tarinalla, joka tapahtui kun hän oli viisi vuotta vanha. Hän heräsi sängyssään, avaamatta silmiään, ja hän tunsi valtavaa onnellisuuden ja rauhan tunnetta. Kun hän avasi hänen silmänsä, hän näki isänsä nukkuvan vierellään.

Nuoruutensa aikana hänen ja hänen perheensä oli selviydyttävä ensimmäisen maailmansodan kauheuksista. Omaisuus oli vähissä ja hän oppi mitä oli puute ja nälkä. Näihin aikoihin Franklista tuli innokas lukija ja hän myös aloitti kirjeenvaihdon Sigmund Freudin kanssa. Ihmismielen arvoituksista tuli hänen intohimonsa kohde.

Viktor Frankl ja elämän tarkoitus

Viktor Franklinin vielä ollessa perustutkintoa suorittava opiskelija hän piti hänen ensimmäisen konferenssinsa. Konferenssin nimi oli ”elämän tarkoitus” ja se pidettiin tunnetussa Wienin yliopistossa. Jo nuoressa iässä häntä askarrutti monet kysymykset, joihin hän yritti itse vastata elämänsä aikana: Miksi me olemme olemassa? Mikä oikein on elämän tarkoitus?

Vaikka alkuun hän oli hyvin kiinnostunut psykoanalyysista, vuonna 1925 hän kuitenkin etäännytti itsensä Freudista. Hän uskoi, että psykoanalyysin lähestymistavat olivat liian deterministiset. Hän käänsi huomionsa Alfred Adlerin ”yksilölliseen psykologiaan.” Jälkeenpäin hän kiinnostui Rudolf Allersin ja Oswald Schwarzin, psykosomaattisten lääkkeiden luojien, töistä.

Franklia oli aina ollut todella intohimoinen psykologiaa kohtaan, ja etenkin eksistentialismia kohtaan. Lisäksi hän suuntautui opiskelemaan lääketiedettä, erikoistuen neurologiaan ja psykologiaan. Vuodesta 1933 vuoteen 1937 hän toimi psykiatrina Wienin yliopiston psykologisella klinikalla. Vuonna 1939 hänet nimettiin neurologian osaston johtoon Rothschildin sairaalassa Wienissä. Hän oli etevä ammatissaan aina siihen asti, kunnes hänen kohtalonsa sai radikaalin käänteen.

Natsismi ja toinen maailmansota

Viktor Frankl oli Itävallassa elävä juutalainen. Tästä syystä hän sai kokea natsismin laajenemisen vaikutukset jo varhaisessa iässä. Hänen tilanteestaan tuli aina vain epävarmempi. Kun toinen maailmansota viimein sai alkunsa, natsit vangitsivat hänen veljensä ja lähettivät hänet keskitysleirille.

Myöhemmin hänen siskonsa Stella pakeni Meksikoon. Viktor haki viisumia Yhdysvaltoihin, ja se hyväksyttiin. Häntä kuitenkin ahdisti hänen vanhempiensa sekä potilaidensa kohtalo.

Silloin hän teki äärimmäisen päätöksen. Hän perusteli päätöstään seuraavasti: ”Radiossa oli pala marmoria… ja kiveen oli kaiverrettu heprean kielen kirjain. Isäni kertoi, että tuo kirjain esiintyi ainoastaan yhdessä Kymmenestä Käskystä, nimittäin neljännessä, jossa sanotaan seuraavasti ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja tulet pääsemään Luvattuun Maahan’.”  Hän päätti jäädä Itävaltaan ja palauttaa Yhdysvaltojen viisuminsa.

Vuonna 1941 Viktor meni naimisiin Tilly Grosserin kanssa. Muutamia kuukausia myöhemmin natsit pakottivat Tillyn abortoimaan lapsen, jota he odottivat. Vuonna 1942 Viktor, hänen vaimonsa, sekä hänen vanhempansa siirrettiin Theresienstadtin  keskitysleirille. Seuraavana vuonna Viktorin isä kuoli nälkään, ja hänen kuntoaan myös heikensi hengitysvaikeudet. Vuonna 1944 Viktor ja hänen vaimonsa siirrettiin Auschwitzin keskitysleirille. Heidät erotettiin toisistaan, ja Viktor ei kuullut vaimostaan mitään ennen kuin sota oli päättynyt.

Tämä vaikean vankeuden ja pakkotyön ajanjakso herätti Franklille suuri pohdintoja. Viimein vuonna 1945 Yhdysvaltain armeija vapautti Auschwitzin vangit. Hänen vaimonsa, joka oli myöhemmin siirretty Bergen-Belseniin, sai myös vapautensa. Mutta traagista kyllä, hänet tallottiin kuoliaaksi juuri vapautuneiden vankien juostessa vauhkoutuneesti vapauteen. Viktorin äiti oli kuollut muutamia vuosia aikaisemmin kaasukammiossa.

Viktor Frankl etsii elämän tarkoitusta

Kun Viktor oli vapautettu keskitysleiriltä, hän alkoi etsimään perhettään, mutta joutui kohtaamaan sen musertavan tosiasian, että hän oli jäänyt yksin. Hän ei tapaisi omaisiaan enää koskaan. Ensimmäinen asia minkä hän pyrki rekonstruoida oli hänen kirjansa käsikirjoituksen muodossa. Se otettiin häneltä pois hänen jouduttuaan leirille. Hän onnistui kirjoittamaan sen uusiksi, ja hän julkaisi sen, ensimmäisen kirjansa, otsikolla Psychoanalysis and Existentialism.

Pian, ennen joulua 1945, Frankl tunsi voimakasta vetoa, tarvetta puhua kokemuksistaan ja mitä hän oli oppinut ollessaan keskitysleireillä. Niinpä hän palkkasi itselleen kolme virkailijaa, jotka kirjasivat ylös kaikki mitä hän muisti kokemuksistaan. Yhdeksän päivän ajan hän lopetti puhumasta vain silloin, kun hän ei enää pystynyt pidättelemään kyyneliään.

Täten syntyi Viktor Franklin suurin teos: Elämän tarkoitusta etsimässä. Tämä teos on käännetty melkein jokaiselle kielelle. Monet pitävät tätä teosta todistuksen ja myös psykologian mestariteoksena. Kirjan kaikkein liikuttavin asia on se, kuinka hän ei halunnut kertoa julmuuksista. Hänen tavoitteenaan oli kertoa maailmalle liikuttava viesti. Hän sanoi: Halusin yksinkertaisesti välittää lukijalle, konkreettisin esimerkein, että elämällä on potentiaalia ja merkitystä kaikissa olosuhteissa, vaikka kaikkein kurjimmassakin.”

Logoterapia, perintö ihmisyydelle

Viktor Frankl kykeni muovaamaan elämänsä uudestaan. Hän meni vuonna 1947 uudestaan naimisiin, hän sai tyttären, kaksi lastenlasta, ja yhden lapsenlapsenlapsen. Hänen avioliittonsa kesti 50 onnellista vuotta. Hän sai yli 40 kunniallista tohtorinarvoa, hän julkaisi yli 30 kirjaa, ja hän opetti kaikkein hienoimmissa yliopistoissa, kuten Harvardissa, Stanfordissa ja Wienin yliopistossa. Hän kuoli vuonna 1997, juuri sen jälkeen kun hän lensi ensikerran amatööripilottina.

Franklin koulukuntaa kutsutaan logoterapiaksi, ja useat psykiatrit käyttävät hänen luomaa metodia tänäkin päivänä. Hänen teoriansa mukaan ihmisillä on kolme ulottuvuutta: somaattinen (tai fyysinen), henkinen ja hengellinen. Hänen näkökulmastaan psykologiset ongelmat johtuvat voiman puutteesta hengellisessä ulottuvuudessa ja/tai elämän tarkoituksen määrittelemisessä. Logoterapeuteille ”merkityksen halu” on se, joka sallii meidän jatkaa elämistä.

Kuinka me löydämme elämän tarkoituksen? Franklin ja hänen seuraajiensa mukaan on olemassa kolme tietä, joista voimme valita: luominen, transsendentaalinen affektiivinen kokemus, ja asenteemme kohti kärsimystä. Ensimmäinen viittaa luomisen ja luovuuden arvoihin. Sillä on tekemistä kyvyn kanssa luoda taidetta, kirjoittaa jne. Toinen perustuu kokemusten arvoihin, ihmissuhteiden vuorovaikutuksiin, sekä tunteiden kokemiseen. Kolmas viittaa asenteesta kärsimykseen sekä oletetun kapasiteetin päästä siitä yli tärkeydestä.

Viesti, jonka Viktor Frankl haluaisi välittää meille muille on se, että henkiset häiriöt eivät pohjaudu kärsimyksestä, vaan tarkoituksesta, jonka me annamme kärsimykselle. Hänen elämänsä oli epäilemättä esimerkki ihmisen kyvystä päästä yli minkälaisista olosuhteista tahansa.