Siellä missä on kyyneliä, on toivoa

· 22.12.2017

Siellä missä on kyyneliä, siellä on toivoa. Kaikki mikä satuttaa meitä ja muuttaa meitä, saa meidät myös kasvamaan ja taistelemaan. Asiat jotka saavat meidät pettymään opettavat meille hymyn, rakkauden, ja hyvien hetkien arvon. Samalla tavalla voimme oppia huonoista hetkistä ja löytää tarvitsemamme vahvuus muuttaaksemme niitä.

Siellä missä on kyyneliä, siellä voi myös olla motivaatiota muuttaa ja löytää jotain parempaa. Ei ole olemassa parempaa polttoainetta kuin se, joka syntyy syvästä surusta. Sellainen suru, joka liottuu läpi luiden ja saa meidät hengästymään. Elämässämme alhaisimmat hetket edeltävät parhaita muutoksia. Se pelko ja epävarmuus jota tunnemme ennen kuin hyppäämme, verrattuna siihen mitä tulemmekaan löytämään toiselta puolelta.

Siellä missä on kyyneliä, siellä on luonteen lujuutta. Siellä on suoraan sydämestä tulevaa todellista tunnetta. Siksi kyyneleet alkavat virrata. Jokainen kyynel on pieni ponnistus, tapa saavuttaa pohja. Kun saavumme pohjaan, voimme löytää voiman joka motivoi meitä rakentamaan jotain parempaa.

”Sanotaan, että vain hän joka on tuntenut surua ja itkenyt sydämensä kyllyydestä, voi ymmärtää ihmisenä olemisen suuruuden.”

Siellä missä on kyyneliä, siellä on elämää

Siellä missä on kyyneliä, siellä meidän sisällämme virtaa elämä. Tämä antaa meille toivon jatkaa taistelua jostain paremmasta. Muista, että aivan niin kuin vesikin antaa meille elämän, kyyneleet auttavat meitä löytämään voiman joka meillä on sydämissämme.

kyyneleet ja linnut

Siksi suru on välttämätön osa elämää. Tarvitsemme sitä ymmärtääksemme oman arvomme. Kyyneleet eivät ole kuin kiveen osuva sade, kyyneleet eivät kuluta sisintämme. Sen sijaan ne antavat meille tarvitsemaamme rohkeutta nähdä aurinko myrskyn jälkeen.

Sateenkaaret syntyvät myrskyissä. Kaikkein kauneimmat asiat elämässä, ne jotka muistamme parhaiten, ovat ne jotka vaikuttivat mahdottomilta tuollaisen surun tuntemisen jälkeen. Mutta nuo samat asiat ovat niitä jotka tulevat, sillä emme luovuttaneet myrskyn aikana.

”Voin voittaa nuhtelun hurrikaanit, pelon salamaniskut, sekä kivun ukkosen jyrähtelyt, mutta vain myrskyn jälkeen voin löytää vahvuuden nähdä auringon.”

Meidän on opittava pääsemään pois sateenvarjomme alta, raottamaan itseämme, itkemään ja huutamaan ja ilmaisemaan kaikki se mitä on pakko. Meidän on kerättävä voimaa tunteistamme ja vapautettava sisäiset itsemme. Siinä ei ole mitään väärää olla ihminen, eikä tunteidemme ilmaisemisessa ole mitään väärää. 

Siellä missä on kyyneliä, siellä on mahdollisuus oppia

Sillä siinähän ei ole mitään väärää ilmaista tunteitamme, miksi emme käyttäisi tuota tilaisuutta hyödyksi ja saavuttaisimme niistä jotain? Tulisimme varmasti olemaan yllättyneitä siitä mitä kykenemme tekemään, kun opimme tuntemaan itsemme ja kuuntelemaan kipuamme.

Mikään ei ole koskaan sitä miltä se vaikuttaa. Syvän surun taakse saattaa piiloutua hymy. Mahdollisuudet, unelmat, ja onnellisuus voivat piiloutua kyynelien taakse. Älkäämme antako vaikutelmien pyyhkäistä jalkoja altamme, ja älkäämme hukuttautuko epäonneen.

surullinen nainen

Oppikaamme kuuntelemaan kyyneliämme ja kerätkäämme niistä voimaaOppikaamme etsimään muutosta, jota niin paljon kaipaamme. Tulkitkaamme kyyneliemme tarkoitusta löytääksemme mikä meitä oikein vaivaa. Ja kun saamme sen selville, poistakaamme se elämästämme.

Älkäämme unohtako, että meillä on aina olkapää jota vasten voimme itkeä, kun meillä on tarvetta ilmaista itseämme. Meillä tulee aina olemaan käsipari joka voi syleillä ja rakastaa meitä. Ja aina pahojen myrskyjen jälkeen on olemassa rauhallisuuden hetkiä ja aikaa ajatella. Siellä missä on kyyneliä, on toivoa. Jokaisen syyn itkuun takana on odottamassa avoin ovi muuttaaksesi elämääsi.