Vanhuus ei enää ala 70-vuotiaana

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Fátima Servián Franco

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Olemmeko iäkkäitä ihmisiä syrjivä yhteiskunta? Millainen visio meillä on vanhuudesta? Oxford Institute of Population Ageing -instituutin perustaja Sarah Harper väittää, että länsimainen yhteiskunta todellakin syrjii vanhuutta.

Toisaalta nykyään kolmas ikäkausi on pidempi ja kykyjemme heikkeneminen on hidastunut. Siksi olemme itsenäisempiä kuin koskaan ennen saavuttaessamme tämän iän. Tässä mielessä Sarah Harper toteaa, että vanhuus ei enää ala 70-vuotiaana, vaan se alkaa silloin kun meistä täytyy alkaa pitää huolta.

YK arvioi, että vuoteen 2050 mennessä 65-vuotiaiden ja sitä vanhemman väestön osuus kasvaa kaikissa maissa. Kehitysmaissa yli 60-vuotiaita on jo kaksinkertainen määrä verrattuna kehittyneisiin maihin. YK odottaa tämän suhteen nousevan 3:1 vuonna 2030 ja 4:1 vuonna 2050.

”Vanheneminen on kuin vuorelle kiipeämistä; hengästyt hieman, mutta näkymä on paljon parempi!”

-Ingmar Bergman-

Vanhuus ei enää ala 70-vuotiaana

Ryhmä CSIC:n tutkijoita keskusteli 65 vuoden tilastollisen kynnyksen muuttamisesta elinajanodotteeseen liittyvällä, mukautuvalla kynnyksellä. Tilastojen vuoksi ihmiset ovat kuitenkin yli vuosisadan työskennelleet sen ajatuksen kanssa, että vanhuus alkaa 65-vuotiaasta. Tämä johtuu siitä, että tämä ikä on osunut yhteen eläkeiän kanssa.

Toivo ja elämänlaatu eivät kuitenkaan nykyään välttämättä heikkene 65-vuotiaana. Nykypäivän 65-vuotiaat eivät todellakaan ole samanlaisia kuin ennen.

Antonio Abellán on CSIC:n väestöosaston tutkija ja ikääntymisen tutkimusryhmän jäsen. Hän väittää, että nykyiset 65-70 -vuotiaat ovat kuin aiempien sukupolvien 55-60 -vuotiaat.

Sekä hän että muut CSIC:n tutkijat ovat päättäneet avata keskustelun tarpeesta määritellä uudelleen käsite “vanha” tai ainakin se ikä, josta vanhuus alkaa.

Yksi heidän ehdotuksistaan on, että vanhuuden alkamiseen yhdistettäisiin liukuva kynnys, joka liittyy jäljellä olevaan eliniänodotteeseen. Siksi vanhuus ei riipu henkilökortissa olevista vuosista, vaan niistä, jotka on vielä jäljellä.

“Vanhoiksi luokiteltujen sosiaalinen asema ei johdu heidän fyysisestä tai henkisestä ikääntymisestään, vaan heidän asemastaan suhteessa työmarkkinoihin ja heidän määrittämiinsä suhteisiin ja rakenteisiin. Vanhuuden taksonominen tila ei ole biologinen tai luonnollinen, vaan se on pikemminkin seurausta yhteiskunnallisesta rakenteesta, jolla on käytännöllisiä ja juridisia näkökohtia sekä kuvitteellisia ja edustavia puolia.”

-Delgado, 2003-

Ikääntyvät yhteiskunnat: myyttejä, haasteita ja mahdollisuuksia

Väestötieteilijät ja sosiologit huomauttavat, että ennen kuin ryhdytään mihinkään vanhuuden kynnykseen liittyvään poliittiseen toimenpiteeseen, tarvitaan lisää tutkimusta siitä, miten kuolemaa edeltävät viisitoista vuotta eletään.

Nämä tutkimukset auttaisivat määrittämään, milloin (työ)kyvyttömyysprosessi alkaa monilla vanhuksilla. Lisäksi, viivästyykö tämä kyvyttömyys entisestään, kuten jotkut amerikkalaiset tutkimukset osoittavat.

Espanjan Observatory for the Elderlyn säännöllisesti julkaisemista raporteista voidaan päätellä, että 70–80 prosenttia nykyisistä vanhuksista (yli 65-vuotiaat) on itsenäisiä ja toiminnallisesti muista riippumattomia.

Samalla tavalla kuin jotkut määrittelevät vanhuuden kronologisella kriteerillä ja sanovat sen alkavan 65-vuotiaana eläkkeelle jäämisen myötä, toiset tutkijat merkitsevät sen alkamisen toiminnallisella kriteerillä. He väittävät, että ihminen on vanha, kun hän on henkisesti ja sosiaalisesti kyvytön tai rajoittunut.

Espanjan sosiologisen tutkimuskeskuksen (CIS) vuonna 2009 tekemä tutkimus osoitti, että 28,7 prosenttia Espanjan väestöstä katsoo vanhuuden alkavan 70 vuoden jälkeen. Toisaalta 25,3 prosenttia uskoo, että se alkaa 65-vuotiaana, ja 17,3 prosenttia uskoo, että vanhuus ei riipu iästä.

Tässä mielessä sosiokulttuurinen muutos yhteiskunnan visiosta ikääntymisen suhteen puuttuu. Koska maailma vanhenee aivan kuin ennen, mutta vanhana oleminen ei kuitenkaan ole samaa kuin ennen.

“Elämämme neljäkymmentä ensimmäistä vuotta antavat tekstin; seuraavat kolmekymmentä kommentoivat sitä…”

-Arthur Schopenhauer-