Uskolliset ihmiset: uskollisuuden arvo omia periaatteita kohtaan

3.10.2019
Uskollisuutta ei voida pakottaa, sillä uskollisuus on vapauden teko, jossa ihminen itse valitsee kenelle omaa sitoutumista, kunnioitusta ​​ja läheisyyttä haluaa tarjota. Loppujen lopuksi kukaan ei voi osoittaa vankkumatonta kunnioitusta toista kohtaan, jos hän ei kunnioita ensin itseään.

Uskolliset ihmiset ovat ennen kaikkea rehellisiä persoonallisuuksia. Heitä ohjaa koodi, joka elää aina sopusoinnussa sekä heidän arvojensa että sen toisia ihmisiä kunnioittavan sitoutumisen kanssa, jossa petoksille, valheille tai omaa etua tavoitteleville asenteille ei ole tilaa. Puhumme epäilemättä hyvin mielenkiintoisesta ja syvällisestä käsitteestä, jonka juuret yltävät jopa luottamusta pidemmälle.

Jos kysymme itseltämme, mistä uskollisuuden alkuperä voisi tulla, antropologian alalta löytyy tähän mielenkiintoinen vastaus. On todennäköistä, että uskollisuus on aiemmin toiminut ihmisen selviytymismekanismina. Tuossa epäsuotuisassa ja vaaroja täynnä olevassa maailmassa eläneet esi-isämme tiesivät, että heimon jäsenten avun ja tuen saaminen oli avain selviytymiseen.

Tänä päivänä maailma on muuttunut. Jollakin tapaa tarvitsemme kuitenkin edelleen näiden meille tärkeiden ihmisten tarjoamaa läheisyyttä ja turvallisuuden tunnetta, jotta voimme tuntea olonsa hyväksi. Uskollisuuden tarkoituksena on tarjota toiselle jatkuvaa huomion, kunnioituksen ja sitoutumisen tunnetta, jolloin voimme olla varmoja siitä, että meitä ei petetä. Uskollisuus antaa myös ymmärtää, että toisen ihmisen toimiin ei ole kätkettynä oman edun tavoittelua tai muita ​​kaksiselitteisiä aikomuksia.

Joidenkin mielestä uskollisuus on tänä päivänä miltei ihanne, lähes sukupuuton partaalla oleva hyve. Vaikka emme sitä aina ymmärtäisikään, tämä ominaisuus on edelleen läsnä monien ihmisten sydämissä. Samalla meidän on kuitenkin tehtävä itsellemme hyvin selväksi, mitä on todellinen uskollisuus, sillä toisinaan on hyvin mahdollista, että kietoudumme sellaiseen dynamiikkaan, jossa tämä periaate on täysin vääristynyt. Syvennymme seuraavaksi aiheeseen lisää.

”Seuraan sinua totuuden ja uskollisuuden kanssa viimeiseen henkäykseen saakka.”

-William Shakespeare-

Uskolliset ihmiset osaavat ennen kaikkea kunnioittaa itseään

Uskolliset ihmiset, millaisia he ovat?

Roomalainen filosofi Seneca on sanonut, että uskollisuus juontuu luottamuksesta, mutta kuten olemme jo yllä todenneet, tämän konseptin juuret ovat samanaikaisesti sekä paljon syvällisempiä, monimutkaisempia että ainutkertaisempia. Ensinnäkin uskolliset ihmiset kunnioittavat ennen kaikkea omia periaatteitaan. Tästä juontuu uskollisen toiminnan todellinen ydin: uskolliset ihmiset toimivat aina omien arvojensa mukaan, jotka kertovat heille, mikä on oikein ja mikä on väärin.

Uskollisuus on sitoumusta tehdä asiat oikein

Uskollisuuden termi ”lojaalius” juontuu vanhasta ranskankielisestä sanasta loial, joka tarkoittaa laillista. Tämän vuoksi sanaan uskollisuus kätkeytyy niin vilpittömyyttä kuin sitoutumista tehdä asiat oikein kaikissa olosuhteissa. Mitä tämä tarkoittaa sitten käytännössä? Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vaikka rakkauteen tai ystävyyteen perustunut suhde toisen kanssa päättyisikin, molempien osapuolten välinen kunnioitus tulee säilymään aina. Emme siis toisin sanoen puhu toisten henkilökohtaisista asioista, emme kritisoi, emmekä käyttäydy millään muullakaan tavalla, joka voisi vahingoittaa tai loukata toista.

Uskollisuus yltää siis luottamusta paljon kauemmas. Jopa silloin, kun luottamus on menetetty, eikä meillä enää ole mitään siteitä kyseiseen ihmiseen, syvä kunnioituksen tunne säilyy; uskollisuus on hyve, joka epäilemättä on jaloa ja toivottavaa.

Uskollisuus on ominaisuus jota ei voi pakottaa, sillä se kumpuaa jokaisen omista periaatteista

Jos tästä maailmasta löytyy jotain, mitä meiltä vaaditaan monissa eri tilanteissa, on se uskollisuus. Meitä vaaditaan pysymään uskollisina työpaikalle, oli se sitten uskollisuutta yrityspolitiikkaa, johtoporrasta tai sääntöjä kohtaan. Meiltä vaaditaan uskollisuutta myös kotona ja usein odotetaan, että noudatamme samoja arvoja, tapoja ja rituaaleja, olivat ne sitten mitä tahansa.

  • Tämä on epäilemättä uskollisuuden pimeä puoli, jossa tiettyjä sitoumuksia pyritään asettamaan pakolla, luoden samalla yhdenmukaista käyttäytymistä ja haavoittaen yksilön itsetuntoa. Siksi meidän olisikin ymmärrettävä selkeästi, että uskolliset ihmiset eivät toimi pakon edessä. Uskolliset ihmiset eivät pysy uskollisina kumppanilleen, perheelleen ja ystävilleen sen takia, että muut pakottaisivat heitä siihen.
  • Uskolliset ihmiset toimivat vapaasti omasta tahdostaan noudattaen samalla omia sisäisiä normejaan; heidän tunteidensa ja tekojensa välillä vallitsee yhteisymmärrystä.
  • Uskollisuuteen ei kuulu alistumista eikä ryhmittymistä, aito uskollisuus on moraalisen rohkeuden harjoittamista, jossa ihminen ylläpitää jatkuvaa johdonmukaisuutta omien periaatteidensa kanssa.
  • Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että uskolliset ihmiset eivät kohdista omaa uskollisuuttaan jokaiseen ihmiseen, eivätkä eritoten silloin, kun nämä ihmiset vaativat heiltä käyttäytymistä, joka taistelee heidän omia uskomuksia vastaan.
Uskolliset ihmiset välittävät aidosti eivätkä myöskään pelkää kertoa rumaa totuutta

Uskollinen ihminen on rehellinen ja alistamisen sijaan auttaa meitä kasvamaan

Uskolliset ihmiset eivät ole niitä ihmisiä, jotka hyödyntävät yksinomaan alistamista. He eivät myöskään ole niitä ihmisiä, jotka sanovat ”kyllä” ​​kaikelle, eivätkä niitä, jotka eivät koskaan sano vastalausetta. He eivät myöskään ole niitä ihmisiä, jotka tukevat meitä kaikissa teoissamme sekä jokaisessa päätöksessä ja käyttäytymisessä, riippumatta siitä, kuinka kyseenalaisia ne todellisuudessa olisivatkaan. Uskollisuus on myös rehellisyyttä ja keino käyttää aktiivista sitoutumistaan hyvinvointimme edistämiseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos jonkun on välttämätöntä pysäyttää meidät, varoittaa meitä jostakin tai auttaa meitä avaamaan silmämme todellisuudelle, jota emme näe, niin tällainen ihminen ei epäile sitä tehdä. Uskollista ihmistä ohjaavat vankkumattomat arvot, eivät palvelualttius tai passiivisuus. Siksi sellainen ihminen, joka haluaa meille vain parasta, ei koskaan epäröi ottaa sitä ystävän roolia, joka pystyy kertomaan meille totuuksia, jotka satuttavat ja joka kykenee näyttämään meille niin virheemme kuin myös mahdollisuutemme kasvaa.

Lopuksi voimme todeta, kuten yllä jo käy ilmi, että uskollisuuden käsitteellä on omat vivahteensa. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrätä sitä, kenelle tai mille olemme uskollisia. Tältä käsitteeltä ei löydy ulkoista vaan sisäistä alkuperää ja se elää sopusoinnussa sellaisten arvojen kanssa, jotka perustuvat kunnioitukseen ja rehellisyyteen, joita jokainen on rakentanut koko elämänsä ajan. Uskolliset ihmiset eivät myöskään pysy pelkissä sanoissa, sillä uskollisuutta harjoitetaan ja sovelletaan päivittäin kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. Miettikäämme tätä.

  • Van Vugt, M., y Hart, CM (2004). La identidad social como pegamento social: los orígenes de la lealtad grupal. Revista de personalidad y psicología social , 86 (4), 585–598. https://doi.org/10.1037/0022-3514.86.4.585