Sinnikkyyden käsite on monimutkainen ja sillä on monia käyttötapoja. Näiden joukossa on tärkeää korostaa viktimologiaa eli uhritutkimusta. Tämä tieteenala tutkii ihmisiä, jotka ovat kärsineet vahinkoa rikoksen seurauksena, eli uhreja.
Kun olemme käyneet läpi traumaattisen kokemuksen, kuten olleet rikoksen uhreja, parasta on yrittää löytää keino elää normaalia elämää. Mutta tämä ei aina ole helppoa.
Tiedemiehet ovat tutkineet eri menetelmiä ja prosesseja, jotka auttavat ihmisiä pääsemään yli traumasta. Toisin sanoen he ovat tutkineet uhrien sinnikkyyttä.
Tutkijat ovat eri mieltä siitä, mihin tämä tieteenhaara soveltuu. Joidenkin mielestä sen tulisi olla osa kriminologiaa. Kriminologia on suurempi tieteenala, joka tutkii rikoksia, rikoksentekijöitä ja uhreja, sekä edellä mainittujen osapuolten välistä vuorovaikutusta ja kontekstia, jossa tuo kaikki tapahtuu. Itse henkilökohtaisesti kannatan tätä ajatusta. Muut aiheen asiantuntijat kuitenkin käsittelevät sitä mieluiten itsenäisenä tieteenhaarana.
Se mikä kuitenkin merkitsee, on että tämä tutkimusala on peräisin tarpeesta ottaa uhri huomioon. Uhri on usein unohdettu aihe rikosten maailmassa.
Tämän aiheen tutkiminen voi ehkäistä rikoksia tulevaisuudessa sekä auttaa uhreja.
Aihe ”on peräisin” vuonna 1973 Jerusalemissa järjestetystä ensimmäisestä kansainvälisestä viktimologian konferenssista. Tämä tapahtuma vahvisti viktimologian oikeana tieteenalana.
Yksi sen tutkimuksista on ”uhriksi joutumisen prosessi”. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä muutosta, joka johtaa siihen, että jostakusta tulee tai hän ajattelee itsensä olevan uhri. Tähän ilmiöön liittyy monia tekijöitä ja syitä, jotka määrittelevät henkilön reaktion, sillä traumaattisen tapahtuman kokeminen on aina henkilökohtainen prosessi, eikä se näin ollen ole koskaan samanlainen kaikilla. Se riippuu henkilökohtaisista, sosiaalisista ja kulttuurisista syistä jne.
Ottaen huomioon sinnikkyyden tärkeyden, se on käsite, jota ei ole tutkittu riittävästi. Se perustuu kahteen keskeiseen ajatukseen: tapahtuman kestämiseen ja siitä palautumiseen.
Jotkut tutkijat, kuten Janoff-Bulman, loivat asteikon määrittelemään sitä, onko ihminen sinnikäs vai ei. Asteikko koostuu lauseista tai ilmauksista, jotka analysoivat itsetuntoa ja ihmisen kykyä kohdata traumaattiset tilanteet. Henkilö arvioi jokaisen lauseen asteikolla 1-5 sen perusteella, kuinka vahvasti hän on samaa tai eri mieltä väittämän kanssa. Tästä tutkijat saavat tuloksen, jonka he uskovat olevan yhteydessä henkilön sinnikkyyteen.
Uhrin sinnikkyys viittaa hänen kykyynsä päästä yli traumaattisista tapahtumista, kykyyn olla antamatta tapahtuman vaikuttaa negatiivisesti hänen päivittäiseen elämäänsä.
Eri asiantuntijat tarjoavat eri määritelmiä tai näkökulmia tästä aiheesta. Periaatteessa on olemassa kaksi eri koulukuntaa:
Tämän voisi tiivistää lauseeksi ”oppia ikä kaikki”. Se olisi periaatteessa jonkin positiivisen löytämistä negatiivisesta asiasta ja negatiivisen asian hyödyntämistä.
Uhrit voivat kehittää sinnikkyyttä; se on kyky, joka syntyy dynaamisesta prosessista. Tutkijat ovat tarkastelleet sen ”lähdettä” ja mahdollisia tekijöitä, jotka edesauttavat sinnikkyyttä.
Jotkut persoonallisuuden piirteet edistävät sinnikkyyden kehittymistä, kuten myös tietyt ympäristön ominaisuudet. Kaikkein tärkein tekijä on kuitenkin käsityksemme itsestämme. Mitä positiivisempi tuo käsitys on, sitä suurempi kyky meillä on olla sinnikkäitä.
Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että vain sinnikkäät ihmiset voisivat päästä yli traumaattisesta tapahtumasta. Mutta sinnikkyydestä on siinä apua. Tästä syystä on tärkeää jatkaa tämän kyseisen aihealueen tutkimista.
Meidän on tiedettävä, mitkä kaikki tekijät kehittävät sinnikkyyttä. Näin voimme löytää tavat edistää sitä ja auttaa traumaattisten tapahtumien uhreja voittamaan ne mahdollisimman vähin kärsimyksin.
Hyvinvointi, aivan kuin sisäinen rauhakin, on asia joka muuttuu itsestään ajan myötä. Tunteet voivat muuttaa elämämme laatua, ja niillä on myös suuri vaikutus valintoihimme. Siksi on tärkeää perehtyä kolmeen yleiseen virheeseen, jotka rajoittavat onnellisuuttamme. Daniel Goleman sanoo teoksessaan How to be…
Monilla meitä vaivaavilla ongelmilla on yhteinen alkuperä: emme rakasta itseämme. Meihin kohdistuvien maailman ulkoisten paineiden, itsellemme asetettujen vaatimusten, eksyksissä olon ja epävarmuuden tunteen vuoksi, voimme päätyä kohtelemaan itseämme liian ankarasti. Jos haluat voida paremmin, sinun on oltava ensin ystävällinen itsellesi.…
Useimmiten ahdistuksen ensimmäiset oireet jäävät huomaamatta, sillä ne ovat hienovaraisia, ja voi vaikuttaa ettei niillä ole mitään tekemistä ahdistuksen kanssa. Neurotieteilijät ovat huomanneet, että nämä merkit ilmenevät aikaisin ja ne toimivat varoituksena siitä, mitä aivoissamme tapahtuu. Sitten kun ahdistus on…
Abraham Maslow on ihmispsykologian perustaja ja sen keskeinen hahmo. Hän loi tarvehierarkian, joka perustuu niiden tarpeiden olemassaoloon, jotka vaikuttavat jokaiseen yksilöön. Maslow organisoi nämä tarpeet kaikkein tärkeimmästä vähiten tärkeimpään tarpeeseen. Maslow organisoi tämän teorian näin, sillä hänen mukaansa meidän toimintamme syntyy…
Esteet ja ärsytykset vievät pois onnellisuutemme, juurtuneet pelkomme sekä valintojamme ja käytöstämme säätelevät arvot. Metsätesti pyrkii selventämään ja tulkitsemaan näitä ongelmia, jotka perustuvat lähestymistapaan, josta se sai nimensä: suhdepsykoanalyysiin. Tämän teorian mukaan meidän henkinen kärsimyksemme on peräisin taustalla olevista ongelmista,…
Joskus viiden minuutin hiljaisuus on tarpeeksi palauttaaksemme rauhallisuuden ja tasapainon tunteemme. Vain pieni hetki erossa melusta ja loputtomista keskusteluista, ja aivomme alkavat toimimaan uudella tasolla. Niin kuin monet tutkimukset osoittavat, ihmiset tarvitsevat hiljaisuutta luodakseen uusia yhteyksiä ja aivosoluja. Tämä aihe…
