Sinnikkyyden käsite on monimutkainen ja sillä on monia käyttötapoja. Näiden joukossa on tärkeää korostaa viktimologiaa eli uhritutkimusta. Tämä tieteenala tutkii ihmisiä, jotka ovat kärsineet vahinkoa rikoksen seurauksena, eli uhreja.
Kun olemme käyneet läpi traumaattisen kokemuksen, kuten olleet rikoksen uhreja, parasta on yrittää löytää keino elää normaalia elämää. Mutta tämä ei aina ole helppoa.
Tiedemiehet ovat tutkineet eri menetelmiä ja prosesseja, jotka auttavat ihmisiä pääsemään yli traumasta. Toisin sanoen he ovat tutkineet uhrien sinnikkyyttä.
Tutkijat ovat eri mieltä siitä, mihin tämä tieteenhaara soveltuu. Joidenkin mielestä sen tulisi olla osa kriminologiaa. Kriminologia on suurempi tieteenala, joka tutkii rikoksia, rikoksentekijöitä ja uhreja, sekä edellä mainittujen osapuolten välistä vuorovaikutusta ja kontekstia, jossa tuo kaikki tapahtuu. Itse henkilökohtaisesti kannatan tätä ajatusta. Muut aiheen asiantuntijat kuitenkin käsittelevät sitä mieluiten itsenäisenä tieteenhaarana.
Se mikä kuitenkin merkitsee, on että tämä tutkimusala on peräisin tarpeesta ottaa uhri huomioon. Uhri on usein unohdettu aihe rikosten maailmassa.
Tämän aiheen tutkiminen voi ehkäistä rikoksia tulevaisuudessa sekä auttaa uhreja.
Aihe ”on peräisin” vuonna 1973 Jerusalemissa järjestetystä ensimmäisestä kansainvälisestä viktimologian konferenssista. Tämä tapahtuma vahvisti viktimologian oikeana tieteenalana.
Yksi sen tutkimuksista on ”uhriksi joutumisen prosessi”. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä muutosta, joka johtaa siihen, että jostakusta tulee tai hän ajattelee itsensä olevan uhri. Tähän ilmiöön liittyy monia tekijöitä ja syitä, jotka määrittelevät henkilön reaktion, sillä traumaattisen tapahtuman kokeminen on aina henkilökohtainen prosessi, eikä se näin ollen ole koskaan samanlainen kaikilla. Se riippuu henkilökohtaisista, sosiaalisista ja kulttuurisista syistä jne.
Ottaen huomioon sinnikkyyden tärkeyden, se on käsite, jota ei ole tutkittu riittävästi. Se perustuu kahteen keskeiseen ajatukseen: tapahtuman kestämiseen ja siitä palautumiseen.
Jotkut tutkijat, kuten Janoff-Bulman, loivat asteikon määrittelemään sitä, onko ihminen sinnikäs vai ei. Asteikko koostuu lauseista tai ilmauksista, jotka analysoivat itsetuntoa ja ihmisen kykyä kohdata traumaattiset tilanteet. Henkilö arvioi jokaisen lauseen asteikolla 1-5 sen perusteella, kuinka vahvasti hän on samaa tai eri mieltä väittämän kanssa. Tästä tutkijat saavat tuloksen, jonka he uskovat olevan yhteydessä henkilön sinnikkyyteen.
Uhrin sinnikkyys viittaa hänen kykyynsä päästä yli traumaattisista tapahtumista, kykyyn olla antamatta tapahtuman vaikuttaa negatiivisesti hänen päivittäiseen elämäänsä.
Eri asiantuntijat tarjoavat eri määritelmiä tai näkökulmia tästä aiheesta. Periaatteessa on olemassa kaksi eri koulukuntaa:
Tämän voisi tiivistää lauseeksi ”oppia ikä kaikki”. Se olisi periaatteessa jonkin positiivisen löytämistä negatiivisesta asiasta ja negatiivisen asian hyödyntämistä.
Uhrit voivat kehittää sinnikkyyttä; se on kyky, joka syntyy dynaamisesta prosessista. Tutkijat ovat tarkastelleet sen ”lähdettä” ja mahdollisia tekijöitä, jotka edesauttavat sinnikkyyttä.
Jotkut persoonallisuuden piirteet edistävät sinnikkyyden kehittymistä, kuten myös tietyt ympäristön ominaisuudet. Kaikkein tärkein tekijä on kuitenkin käsityksemme itsestämme. Mitä positiivisempi tuo käsitys on, sitä suurempi kyky meillä on olla sinnikkäitä.
Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että vain sinnikkäät ihmiset voisivat päästä yli traumaattisesta tapahtumasta. Mutta sinnikkyydestä on siinä apua. Tästä syystä on tärkeää jatkaa tämän kyseisen aihealueen tutkimista.
Meidän on tiedettävä, mitkä kaikki tekijät kehittävät sinnikkyyttä. Näin voimme löytää tavat edistää sitä ja auttaa traumaattisten tapahtumien uhreja voittamaan ne mahdollisimman vähin kärsimyksin.
Ennalta varautumisen periaate on osa oikeudellista prosessia. Sillä on eräs tietty tarkoitus: tehdä itse prosessista tehokas. Vielä tarkemmin sanottuna se antaa määrätylle tuomiolle oikeellisuutta. Ensisijainen tavoite on taata prosessin lopputulos käyttämällä eri menetelmiä ja välttää mahdollisia ongelmia. ”Ennalta varautuva” tarkoittaa…
Poikiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö on yksi vaietuimmista hirveyksistä. Vaikka sitä tapahtuu myös tytöille, tilastot osoittavat, että poikien hyväksikäyttöä kannattaisi tutkailla lähemmin. Monelle tulee yllätyksenä, että se on melko yleistä. Eräässä Australiassa tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin, että yksi 11 pojasta ja yksi…
Tohtori Suzanne O’Sullivan on kuuluisa irlantilainen neurologi ja kirjan It’s All in Your Head kirjoittaja. Tässä kirjassa hän vaaliikin ajatusta siitä, että ”aivot voivat tehdä meidät sairaiksi”. Tällä viitataan vielä tuntemattomaan psykosomaattisten sairauksien maailmaan. Psykosomaattiset sairaudet ovat olleet tiedossa jo…
Onko harhaluuloista kärsivää ihmistä mahdollista vakuuttaa siitä, että hänen harhaluulonsa eivät ole totta? Pitäisikö terapeutin teeskennellä uskovansa potilaan harhaluuloja hoidon toteuttamiseksi? Voiko terapeutti mahdollisesti estää pääsynsä potilaan harhaluuloihin? Pyrimme seuraavaksi vastaamaan ja selvittämään, kuinka harhaluulojen hallinta terapiassa tapahtuu riippumatta siitä,…
Psykologi Stephen Karpman nosti esille ajatuksen siitä, että epäluonnollisissa ihmissuhteissa otetaan usein käyttöön niin sanottuja manipulaatiomekanismeja, joita Karpman kutsui ”kontrollileikiksi”. Tähän leikkiin osallistujat päätyvät periaatteessa omaksumaan kolme eksistentiaalista roolia tai asemaa: uhri, syyttäjä ja pelastaja. Nämä eksistentiaaliset asemat ovat tyypillisiä…
Lapset hämmästyttävät meitä luovuudellaan. Koska lapsilla ei ole sisäistettyä standardia tapaa kommunikoida, he voivat olla todella kekseliäitä sosiaalisen vuorovaikutuksen kontekstissa. Yksi tapa, jolla he tämän tekevät, on piirustelu. Tällä viittaamme merkintöjen tekemiseen tietyllä konkreettisella merkityksellä. Piirustelu voi kuitenkin olla enemmänkin…
