Sinnikkyyden käsite on monimutkainen ja sillä on monia käyttötapoja. Näiden joukossa on tärkeää korostaa viktimologiaa eli uhritutkimusta. Tämä tieteenala tutkii ihmisiä, jotka ovat kärsineet vahinkoa rikoksen seurauksena, eli uhreja.
Kun olemme käyneet läpi traumaattisen kokemuksen, kuten olleet rikoksen uhreja, parasta on yrittää löytää keino elää normaalia elämää. Mutta tämä ei aina ole helppoa.
Tiedemiehet ovat tutkineet eri menetelmiä ja prosesseja, jotka auttavat ihmisiä pääsemään yli traumasta. Toisin sanoen he ovat tutkineet uhrien sinnikkyyttä.
Tutkijat ovat eri mieltä siitä, mihin tämä tieteenhaara soveltuu. Joidenkin mielestä sen tulisi olla osa kriminologiaa. Kriminologia on suurempi tieteenala, joka tutkii rikoksia, rikoksentekijöitä ja uhreja, sekä edellä mainittujen osapuolten välistä vuorovaikutusta ja kontekstia, jossa tuo kaikki tapahtuu. Itse henkilökohtaisesti kannatan tätä ajatusta. Muut aiheen asiantuntijat kuitenkin käsittelevät sitä mieluiten itsenäisenä tieteenhaarana.
Se mikä kuitenkin merkitsee, on että tämä tutkimusala on peräisin tarpeesta ottaa uhri huomioon. Uhri on usein unohdettu aihe rikosten maailmassa.
Tämän aiheen tutkiminen voi ehkäistä rikoksia tulevaisuudessa sekä auttaa uhreja.
Aihe ”on peräisin” vuonna 1973 Jerusalemissa järjestetystä ensimmäisestä kansainvälisestä viktimologian konferenssista. Tämä tapahtuma vahvisti viktimologian oikeana tieteenalana.
Yksi sen tutkimuksista on ”uhriksi joutumisen prosessi”. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä muutosta, joka johtaa siihen, että jostakusta tulee tai hän ajattelee itsensä olevan uhri. Tähän ilmiöön liittyy monia tekijöitä ja syitä, jotka määrittelevät henkilön reaktion, sillä traumaattisen tapahtuman kokeminen on aina henkilökohtainen prosessi, eikä se näin ollen ole koskaan samanlainen kaikilla. Se riippuu henkilökohtaisista, sosiaalisista ja kulttuurisista syistä jne.
Ottaen huomioon sinnikkyyden tärkeyden, se on käsite, jota ei ole tutkittu riittävästi. Se perustuu kahteen keskeiseen ajatukseen: tapahtuman kestämiseen ja siitä palautumiseen.
Jotkut tutkijat, kuten Janoff-Bulman, loivat asteikon määrittelemään sitä, onko ihminen sinnikäs vai ei. Asteikko koostuu lauseista tai ilmauksista, jotka analysoivat itsetuntoa ja ihmisen kykyä kohdata traumaattiset tilanteet. Henkilö arvioi jokaisen lauseen asteikolla 1-5 sen perusteella, kuinka vahvasti hän on samaa tai eri mieltä väittämän kanssa. Tästä tutkijat saavat tuloksen, jonka he uskovat olevan yhteydessä henkilön sinnikkyyteen.
Uhrin sinnikkyys viittaa hänen kykyynsä päästä yli traumaattisista tapahtumista, kykyyn olla antamatta tapahtuman vaikuttaa negatiivisesti hänen päivittäiseen elämäänsä.
Eri asiantuntijat tarjoavat eri määritelmiä tai näkökulmia tästä aiheesta. Periaatteessa on olemassa kaksi eri koulukuntaa:
Tämän voisi tiivistää lauseeksi ”oppia ikä kaikki”. Se olisi periaatteessa jonkin positiivisen löytämistä negatiivisesta asiasta ja negatiivisen asian hyödyntämistä.
Uhrit voivat kehittää sinnikkyyttä; se on kyky, joka syntyy dynaamisesta prosessista. Tutkijat ovat tarkastelleet sen ”lähdettä” ja mahdollisia tekijöitä, jotka edesauttavat sinnikkyyttä.
Jotkut persoonallisuuden piirteet edistävät sinnikkyyden kehittymistä, kuten myös tietyt ympäristön ominaisuudet. Kaikkein tärkein tekijä on kuitenkin käsityksemme itsestämme. Mitä positiivisempi tuo käsitys on, sitä suurempi kyky meillä on olla sinnikkäitä.
Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että vain sinnikkäät ihmiset voisivat päästä yli traumaattisesta tapahtumasta. Mutta sinnikkyydestä on siinä apua. Tästä syystä on tärkeää jatkaa tämän kyseisen aihealueen tutkimista.
Meidän on tiedettävä, mitkä kaikki tekijät kehittävät sinnikkyyttä. Näin voimme löytää tavat edistää sitä ja auttaa traumaattisten tapahtumien uhreja voittamaan ne mahdollisimman vähin kärsimyksin.
Epäaito anteliaisuus on avoimesti nähtävissä maailmassa. Jotkut ihmiset ovat niin ystävällisiä ja huomaavaisia vain siksi, että he haluavat jotain vastapalvelusta. Poliitikot tekevät tätä, jotkut perheenjäsenemme tekevät tätä, ja pomot tekevät tätä työntekijöiden kanssa, sillä he tietävät että ystävällisyys voi parantaa…
Tieteen ja uskonnon välillä on tyypillinen, klassinen ja myös todella väärä ristiriita. Ihmiset väittelevät tieteestä ja uskonnosta niin suuressa määrin, että jokaisen täytyy valita yksi ja vihata toista. Sosiaalisessa mediassa näkyy kaikenlaisia järjettömiä järkeilyjä. Ja jos epäoikeudenmukaisuutta on paljon, on…
Monien pienten narsistien vanhemmat uskovat, että heidän lapsensa on suloisin ja viisain. Heidän lapsi on se, joka saa parhaat arvosanat ja tekee kaiken hyvin… Se on luonnollista. Loppujen lopuksi olemme kaikki pohjimmiltamme erityisiä ja ainutlaatuisia. Jos kuitenkin kiinnität huomiosi jatkuvasti…
Me kaikki tiedämme tai tajuamme ainakin intuitiivisesti, että persoonallisuutemme vaikuttaa siihen, miten käsittelemme ongelmia, kohtelemme muita tai juhlimme tavoitteitamme. Kuitenkin harvat tietävät, että persoonallisuus on sarja muuttumattomia tai pysyviä piirteitä, jotka määrittelevät jokaisen meistä. On totta, että persoonallisuudellamme on suuri…
Carl Rogersin humanistinen psykologia oli niin kunnioitettu, että hänen aikansa ihmiset kutsuivat sitä hiljaiseksi vallankumoukseksi. Hän toi fundamentaalisen optimisminsa psykoterapiaan näyttääkseen, kuinka me kaikki ansaitsemme olla sitä, mistä me unelmoimme. Hän puhui autenttisista suhteista ja tarpeestamme ’’kukkia’’ täyteen potentiaaliimme. Psykologiassa…
Varjon arkkityyppi edustaa Carl Jungin analyyttisen psykologian mukaan persoonallisuuden ”pimeää puolta”. Se on myrskyisä psyykeen alamaailma, jossa säilytät itsesi primitiivisintä osaa. Itsekkyys, tukahdutetut vaistot sekä ”luvaton” minä, jota tietoinen mielesi torjuu. Tämä on se osa, joka on haudattu olemuksesi syvimpään…
