Sinnikkyyden käsite on monimutkainen ja sillä on monia käyttötapoja. Näiden joukossa on tärkeää korostaa viktimologiaa eli uhritutkimusta. Tämä tieteenala tutkii ihmisiä, jotka ovat kärsineet vahinkoa rikoksen seurauksena, eli uhreja.
Kun olemme käyneet läpi traumaattisen kokemuksen, kuten olleet rikoksen uhreja, parasta on yrittää löytää keino elää normaalia elämää. Mutta tämä ei aina ole helppoa.
Tiedemiehet ovat tutkineet eri menetelmiä ja prosesseja, jotka auttavat ihmisiä pääsemään yli traumasta. Toisin sanoen he ovat tutkineet uhrien sinnikkyyttä.
Tutkijat ovat eri mieltä siitä, mihin tämä tieteenhaara soveltuu. Joidenkin mielestä sen tulisi olla osa kriminologiaa. Kriminologia on suurempi tieteenala, joka tutkii rikoksia, rikoksentekijöitä ja uhreja, sekä edellä mainittujen osapuolten välistä vuorovaikutusta ja kontekstia, jossa tuo kaikki tapahtuu. Itse henkilökohtaisesti kannatan tätä ajatusta. Muut aiheen asiantuntijat kuitenkin käsittelevät sitä mieluiten itsenäisenä tieteenhaarana.
Se mikä kuitenkin merkitsee, on että tämä tutkimusala on peräisin tarpeesta ottaa uhri huomioon. Uhri on usein unohdettu aihe rikosten maailmassa.
Tämän aiheen tutkiminen voi ehkäistä rikoksia tulevaisuudessa sekä auttaa uhreja.
Aihe ”on peräisin” vuonna 1973 Jerusalemissa järjestetystä ensimmäisestä kansainvälisestä viktimologian konferenssista. Tämä tapahtuma vahvisti viktimologian oikeana tieteenalana.
Yksi sen tutkimuksista on ”uhriksi joutumisen prosessi”. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä muutosta, joka johtaa siihen, että jostakusta tulee tai hän ajattelee itsensä olevan uhri. Tähän ilmiöön liittyy monia tekijöitä ja syitä, jotka määrittelevät henkilön reaktion, sillä traumaattisen tapahtuman kokeminen on aina henkilökohtainen prosessi, eikä se näin ollen ole koskaan samanlainen kaikilla. Se riippuu henkilökohtaisista, sosiaalisista ja kulttuurisista syistä jne.
Ottaen huomioon sinnikkyyden tärkeyden, se on käsite, jota ei ole tutkittu riittävästi. Se perustuu kahteen keskeiseen ajatukseen: tapahtuman kestämiseen ja siitä palautumiseen.
Jotkut tutkijat, kuten Janoff-Bulman, loivat asteikon määrittelemään sitä, onko ihminen sinnikäs vai ei. Asteikko koostuu lauseista tai ilmauksista, jotka analysoivat itsetuntoa ja ihmisen kykyä kohdata traumaattiset tilanteet. Henkilö arvioi jokaisen lauseen asteikolla 1-5 sen perusteella, kuinka vahvasti hän on samaa tai eri mieltä väittämän kanssa. Tästä tutkijat saavat tuloksen, jonka he uskovat olevan yhteydessä henkilön sinnikkyyteen.
Uhrin sinnikkyys viittaa hänen kykyynsä päästä yli traumaattisista tapahtumista, kykyyn olla antamatta tapahtuman vaikuttaa negatiivisesti hänen päivittäiseen elämäänsä.
Eri asiantuntijat tarjoavat eri määritelmiä tai näkökulmia tästä aiheesta. Periaatteessa on olemassa kaksi eri koulukuntaa:
Tämän voisi tiivistää lauseeksi ”oppia ikä kaikki”. Se olisi periaatteessa jonkin positiivisen löytämistä negatiivisesta asiasta ja negatiivisen asian hyödyntämistä.
Uhrit voivat kehittää sinnikkyyttä; se on kyky, joka syntyy dynaamisesta prosessista. Tutkijat ovat tarkastelleet sen ”lähdettä” ja mahdollisia tekijöitä, jotka edesauttavat sinnikkyyttä.
Jotkut persoonallisuuden piirteet edistävät sinnikkyyden kehittymistä, kuten myös tietyt ympäristön ominaisuudet. Kaikkein tärkein tekijä on kuitenkin käsityksemme itsestämme. Mitä positiivisempi tuo käsitys on, sitä suurempi kyky meillä on olla sinnikkäitä.
Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että vain sinnikkäät ihmiset voisivat päästä yli traumaattisesta tapahtumasta. Mutta sinnikkyydestä on siinä apua. Tästä syystä on tärkeää jatkaa tämän kyseisen aihealueen tutkimista.
Meidän on tiedettävä, mitkä kaikki tekijät kehittävät sinnikkyyttä. Näin voimme löytää tavat edistää sitä ja auttaa traumaattisten tapahtumien uhreja voittamaan ne mahdollisimman vähin kärsimyksin.
Vaikuttaa siltä, että huonot uutiset ovat yleisempiä joka päivä. Joskus ne ilmestyvät niin äkillisesti, ja joskus meistä tuntuu, että jotain tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Yksi esimerkki tästä on läheisen menetys, joka on pitkään kärsinyt vakavasta sairaudesta. Vaikka se satuttaakin, tällaisessa tapauksessa vaikuttaa…
Unohdus on mielenkiintoinen ilmiö. Se on usein anarkistinen, arvaamaton ja melkein aina tarkastelulle uskollinen, kuten olemme oppineet opiskeluvuosinamme. Se on myös uskollinen niille tunteikkaille, sisällämme oleville muistoille. Se voi olla muisto yhdestä tietystä tapahtumasta, kuten vaikkapa ensimmäinen kertamme sirkuksessa. Tai sitten…
Stressi, ajanpuute, vastuullisuus, syytökset, muiden ihmisten mielipiteet… Nämä ovat syitä, miksi monet naiset pitävät itseään huonoina äiteinä. Englanninkielisessä maailmassa tätä ilmiötä kutsutaan nimellä ”mom-shaming”, ja termi on alkanut juurtua myös muunkielisiin kulttuureihin sosiaalisen median kautta. Kirjailija Jill Churchill sanoo, ”ei…
Mielen teoria on kyky tehdä erotus oman ja muiden mielen välillä. Se saa sinut tulkitsemaan ja ennustamaan muiden käyttäytymistä henkisen mielentilan avulla, jota välität heille. Henkiseen mielentilaan voi sisältyä ajatuksia, tunteita, uskomuksia, haluja ja niin edelleen. Mieti seuraavaa esimerkkiä; kuvittele,…
Narsismi on käyttäytymistä tai maniaa, jota esiintyy yksilöllisellä tasolla tai ryhmätasolla (kollektiivinen narsismi). Tämä adjektiivi on peräisin mytologisesta hahmosta nimeltä Narkissos. Tämä viittaa ihmiseen, joka on ylpeä omasta kauneudestaan, hän rakastaa itseään ja pitää omasta ulkomuodostaan huolta liikaa. Tämän myytin mukaan Narkissos on…
Kun olimme lapsia, meillä ei ollut sitä teknologiaa joka meillä on nyt. Eikä sen rooli ei ollut yhtä suuri kuin nykyään. Meillä oli aina hinku mennä ulos leikkimään. Koulun jälkeen pyysimme aina vanhempiamme päästämään meidät ulos puistoon ystäviemme kanssa juoksemaan ympäriinsä.…
