Sinnikkyyden käsite on monimutkainen ja sillä on monia käyttötapoja. Näiden joukossa on tärkeää korostaa viktimologiaa eli uhritutkimusta. Tämä tieteenala tutkii ihmisiä, jotka ovat kärsineet vahinkoa rikoksen seurauksena, eli uhreja.
Kun olemme käyneet läpi traumaattisen kokemuksen, kuten olleet rikoksen uhreja, parasta on yrittää löytää keino elää normaalia elämää. Mutta tämä ei aina ole helppoa.
Tiedemiehet ovat tutkineet eri menetelmiä ja prosesseja, jotka auttavat ihmisiä pääsemään yli traumasta. Toisin sanoen he ovat tutkineet uhrien sinnikkyyttä.
Tutkijat ovat eri mieltä siitä, mihin tämä tieteenhaara soveltuu. Joidenkin mielestä sen tulisi olla osa kriminologiaa. Kriminologia on suurempi tieteenala, joka tutkii rikoksia, rikoksentekijöitä ja uhreja, sekä edellä mainittujen osapuolten välistä vuorovaikutusta ja kontekstia, jossa tuo kaikki tapahtuu. Itse henkilökohtaisesti kannatan tätä ajatusta. Muut aiheen asiantuntijat kuitenkin käsittelevät sitä mieluiten itsenäisenä tieteenhaarana.
Se mikä kuitenkin merkitsee, on että tämä tutkimusala on peräisin tarpeesta ottaa uhri huomioon. Uhri on usein unohdettu aihe rikosten maailmassa.
Tämän aiheen tutkiminen voi ehkäistä rikoksia tulevaisuudessa sekä auttaa uhreja.
Aihe ”on peräisin” vuonna 1973 Jerusalemissa järjestetystä ensimmäisestä kansainvälisestä viktimologian konferenssista. Tämä tapahtuma vahvisti viktimologian oikeana tieteenalana.
Yksi sen tutkimuksista on ”uhriksi joutumisen prosessi”. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä muutosta, joka johtaa siihen, että jostakusta tulee tai hän ajattelee itsensä olevan uhri. Tähän ilmiöön liittyy monia tekijöitä ja syitä, jotka määrittelevät henkilön reaktion, sillä traumaattisen tapahtuman kokeminen on aina henkilökohtainen prosessi, eikä se näin ollen ole koskaan samanlainen kaikilla. Se riippuu henkilökohtaisista, sosiaalisista ja kulttuurisista syistä jne.
Ottaen huomioon sinnikkyyden tärkeyden, se on käsite, jota ei ole tutkittu riittävästi. Se perustuu kahteen keskeiseen ajatukseen: tapahtuman kestämiseen ja siitä palautumiseen.
Jotkut tutkijat, kuten Janoff-Bulman, loivat asteikon määrittelemään sitä, onko ihminen sinnikäs vai ei. Asteikko koostuu lauseista tai ilmauksista, jotka analysoivat itsetuntoa ja ihmisen kykyä kohdata traumaattiset tilanteet. Henkilö arvioi jokaisen lauseen asteikolla 1-5 sen perusteella, kuinka vahvasti hän on samaa tai eri mieltä väittämän kanssa. Tästä tutkijat saavat tuloksen, jonka he uskovat olevan yhteydessä henkilön sinnikkyyteen.
Uhrin sinnikkyys viittaa hänen kykyynsä päästä yli traumaattisista tapahtumista, kykyyn olla antamatta tapahtuman vaikuttaa negatiivisesti hänen päivittäiseen elämäänsä.
Eri asiantuntijat tarjoavat eri määritelmiä tai näkökulmia tästä aiheesta. Periaatteessa on olemassa kaksi eri koulukuntaa:
Tämän voisi tiivistää lauseeksi ”oppia ikä kaikki”. Se olisi periaatteessa jonkin positiivisen löytämistä negatiivisesta asiasta ja negatiivisen asian hyödyntämistä.
Uhrit voivat kehittää sinnikkyyttä; se on kyky, joka syntyy dynaamisesta prosessista. Tutkijat ovat tarkastelleet sen ”lähdettä” ja mahdollisia tekijöitä, jotka edesauttavat sinnikkyyttä.
Jotkut persoonallisuuden piirteet edistävät sinnikkyyden kehittymistä, kuten myös tietyt ympäristön ominaisuudet. Kaikkein tärkein tekijä on kuitenkin käsityksemme itsestämme. Mitä positiivisempi tuo käsitys on, sitä suurempi kyky meillä on olla sinnikkäitä.
Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että vain sinnikkäät ihmiset voisivat päästä yli traumaattisesta tapahtumasta. Mutta sinnikkyydestä on siinä apua. Tästä syystä on tärkeää jatkaa tämän kyseisen aihealueen tutkimista.
Meidän on tiedettävä, mitkä kaikki tekijät kehittävät sinnikkyyttä. Näin voimme löytää tavat edistää sitä ja auttaa traumaattisten tapahtumien uhreja voittamaan ne mahdollisimman vähin kärsimyksin.
Konversiohäiriö, tai la belle indifférence, on toiminnallinen häiriö, mutta sen oireet ovat fyysisiä, melkein kuin kyseessä olisi elimellinen sairaus. Somaattisia oireita aiheuttavat häiriöt ovat peräisin hysteerisistä neurooseista. Konversiohäiriön oirekuvaan kuuluu kehon toimintojen heikkeneminen, ja tämä tapahtuu ennen kaikkea ilman mitään…
Jos hankala oppilas tahallisesti haastaa auktoriteettiasi opettajana, et välttämättä osaa reagoida oikein. Saatat menettää itsehillintäsi ja tehdä sopimattomia eleitä, mikä voi saada muut oppilaat kiusaamaan ja pilkkaamaan sinua sekä vaikeuttaa jännitteiden hälventämistä. Lue nämä vinkit, jotta osaat toimia tässä tilanteessa.
Genovese-oireyhtymä on termi, jota käytämme kun kuvailemme psykologista ilmiötä, jossa auttamisen sijaan ihmiset lamaantuvat hätätilanteissa, kun ihmiset tarvitsevat heidän apuaan jonkinlaisen vaaran edessä. Tämä kuulostaa todella oudolta, eikö niin? Nimi Genovese-oireyhtymä on peräisin rikoksesta, joka tapahtui Yhdysvalloissa vuonna 1964, kun mies…
Lähes jokainen sukupolvi on kokenut vaikeuksia; jos ei sotia, niin ainakin nälänhätää, kansanmurhia tai suuria talouskriisejä. Tiedät jo, millaisia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia niillä voi olla näissä olosuhteissa eläville ihmisille, mutta voivatko tragediat periytyä? Negatiiviset kokemukset voivat jättää geneettisen jäljen…
Jungilaisen terapian lähestymistapa ahdistuneisuuden hoidossa seuraa keskeistä lähtökohtaa. Ajatuksistamme ja uskomuksistamme voi tulla meidän pahimpia vihollisiamme, varsinkin jos vastustamme tai emme osaa hallita sitä, mikä huolestuttaa ja lamaannuttaa meitä. Kun pääsemme ongelmiemme ytimeen ja hyväksymme ne, voimme vapautua niistä ja…
Tavalla tai toisella käsitys ahdistuksesta on meille kaikille tuttu. Tiedämme sen vaikuttavat jokaiseen henkilöön omalla tavallaan, ja että siihen liittyy useita muita häiriöitä. Yksi näistä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. The Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorder (DSM-5) määrittelee ahdistuksen monella tapaa, mukaan lukien yleistyneenä…
