Tutkimus on vahvistanut: yksi valhe johtaa toiseen

Voiko valkoinen valhe johtaa sinut suuremman petoksen tielle? Kun olet valehdellut, mitä voit tehdä lopettaaksesi valehtelemisen? Miksi sinusta joskus tuntuu, ettei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin valehdella? Ota selvää täältä.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Vélez.

Viimeisin päivitys: 03 lokakuuta, 2022

Kansanviisaus on kertonut meille jo vuosikymmeniä, että yksi valhe johtaa eittämättä toiseen. Se on lumipalloefekti. Kun henkilö valehtelee, hän on melkein väistämättä houkuteltu jatkamaan valehtelua tehdäkseen tarinastaan uskottavamman.

Tämä ajatus perustuu havaintoihin, joita teemme ympäristöstämme ja joita välitämme toisillemme. Ne ovat kuitenkin myös inspiraation lähde ihmispsykologian asiantuntijoille. Tässä artikkelissa aiomme puhua tieteen vahvistamasta todistusaineistosta valehtelun suhteen.

Valehtelu on taito

Halusimme tai emme, valehteleminen ja pettäminen ovat osa luontoamme. Jotkut muutkin eläimet, kuten simpanssit, pallokalat ja jopa jotkut kasvit, pystyvät manipuloimaan muiden näkemyksiä saadakseen heidät uskomaan jotain, jonka he haluavat heidän uskovan. Elävien olentojen on täytynyt kehittää tämä kyky selviytyä.

Meidän tapauksessamme tiedämme, että valehtelu on kyky, joka kehittyy ihmisen kasvaessa, samalla tavalla kuin kävely tai kieli. Väitetään, että 30-50 prosenttia 2-3 -vuotiaista lapsista yrittää valehdella vanhemmilleen, mutta näitä valheita on erittäin vaikea uskoa. He voivat esimerkiksi kertoa nähneensä naapurin nostavan autonsa pikkusormellaan.

Noin neljän vuoden iässä mielen teorian kehityksen ansiosta 80 prosenttia ihmisistä osaa valehdella (ja tekee niin säännöllisesti) ja tässä iässä ymmärrämme, että muilla ihmisillä voi olla omat ajatuksensa ja että heidän ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä kuin me. Useaan otteeseen valheet kuitenkin sekoittavat fantasian todellisuuteen.

Viiden ja kymmenen vuoden iässä, kun tiettyjen aivoalueiden ja toimintojen kehitys alkaa, lapset alkavat ymmärtää, mitä valehteleminen tarkoittaa ja mitkä sen seuraukset ovat. Siksi he pystyvät paremmin estämään impulssin valehdella ja kertovat mieluummin totuuden. Lopulta, 11-vuotiaana lapset osaavat täysin erottaa totuudet ja valheet.

Miksi me valehtelemme?

Kuten jo mainitsimme, valehtelulla on biologinen komponentti, joka auttaa meitä “selviytymään” sosiaalisessa kontekstissa. Toisin sanoen sen avulla voimme suojautua tietyiltä uhilta tai saada hyötyä. Esimerkiksi pettymyksen pelossa, moitteen välttämiseksi tai integroitumisen vuoksi.

Tästä syystä valhe on erityisesti lapsille mahdollisuus oppia ennustamaan toisten käyttäytymistä, asenteita, rajoja ja uskomuksia. Siksi valehtelussa on myös oppimisen elementti.

Kun ihminen valehtelee, etu- ja temporaalisen aivokuoren sekä limbisen järjestelmän aktiivisuus lisääntyy. Tämä tarjoaa suuren aivoärsykkeen. Se edistää hermoyhteyksiä, mikä tarkoittaa, että se saa muistojen ja ajatusten väliset assosiaatiot ilmenemään helpommin ja nopeammin joka kerta, kun se tapahtuu.

Siksi mitä enemmän valehtelet, sitä helpommaksi se tulee.

Yksi valhe johtaa toiseen: tutkimustulokset

Nykyään voimme luottavaisesti todeta, että yksi valhe johtaa toiseen, kiitos Lontoon University Collegen tutkijaryhmän. He tutkivat, mitä tapahtui peräkkäin valehtelevien ihmisten aivoissa.

He värväsivät 80 vapaaehtoista suorittamaan käyttäytymistaloudellisia tehtäviä, kun heidän aivojensa toimintaa tarkkailtiin toiminnallisen magneettikuvauksen avulla.

Tehtävänä oli laskea purkissa olevien kolikoiden määrä. Kun tulos oli laskettu, heidän oli lähetettävä tulos sähköisesti koekumppanilleen. Jos tulos olisi lähellä todellista määrää, siitä olisi molemmille hyötyä. Jos ero olisi suuri, se hyödyttäisi laskijaa, mutta ei hänen kumppaniaan.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kun he näkivät valehtelun olevan heidän etunsa mukaista, osallistujat alkoivat vähitellen liioitella laskelmiaan toistuvasti. Toisin sanoen yksi valhe johti toiseen heidän omaksi hyödykseen.

Aivojen tasolla tutkijat löysivät normaalin reaktion mantelitumakkeesta, joka aktivoitui voimakkaasti muutaman ensimmäisen valehtelun jälkeen. Kuitenkin koko tehtävän ajan ja kun valheiden suuruus ja esiintymistiheys kasvoivat, tämän tunnealueen aktivaatio muuttui vähemmän intensiiviseksi.

Mitä tämä tarkoittaa?

Asiantuntijat tulkitsevat nämä havainnot valehteluherkkyyden kannalta. Voimakkaampi aktivaatio mantelitumakkeessa paljasti negatiiviset tunteet, joita valehtelu aiheuttaa meissä. Itse asiassa aikaisemmissa tutkimuksissa oli päätelty, että mantelitumake on rakenne, joka on vastuussa siitä, kuinka paljon olemme valmiita valehtelemaan.

Toisaalta se, että aktivointi väheni koko tehtävän ajan, osoittaa, että kun henkilö valehtelee, hänen syyllisyytensä, katumuksensa tai häpeänsä vähenee. Näin ollen joka kerta kun valehtelemme, meistä tulee vähemmän herkkiä tähän prosessiin liittyville negatiivisille tunteille. Siksi on todennäköisempää, että teemme sen uudelleen.

Jälleen kerran tiede on auttanut meitä ymmärtämään paremmin ihmisten käyttäytymistä ja vahvistanut arvokasta kansanviisautta. Joten tästä lähtien, ennen kuin valehtelet, kysy itseltäsi, onko se sen arvoista ja onko se polku, jota haluat seurata. Loppujen lopuksi, ehkä tuo pieni valkoinen valhe vapauttaa petoksen sarjan, jota et voi paeta.