Tunteiden vaikutus luovuuteen
Elämän monimutkaisuuden ymmärtäminen voi olla tuottoisa matka kohti psykologista hyvinvointia. Luovuudellemme on luontaista omaksua kipua ja negatiivisia tunteita, sekä tarkastella niitä oleellisena osana olemassaoloamme.
Viime vuosikymmenten aikana länsimainen yhteiskunta on suhtautunut vastenmielisesti kipuun lähes kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Välittömään kulutukseen ja tyydytykseen tottunut kulttuuri ei anna tilaa surun, vihan, lannistuneisuuden tai turhautuneisuuden kaltaisille tunteille.
Nämä tunteet nähdään eräänlaisena toimimattomuuden tilana, joka vetää meitä pois tuotteliaisuuden ja kulutuksen piiristä. Kun lopetamme kipumme kieltämisen ja alamme näkemään sen osana itseämme, luovuutemme alkaa käynnistyä ja ilmaista itseään.
Mitkä tunteet lisäävät luovuutta?
Kautta historiamme useat taiteilijat ja tiedemiehet ovat todenneet luovuutensa olevan korkeimmillaan elämän onnettomimpina aikoina.
Neurotiede on valaissut hermoyhteyksien avaavan ovia luovuudelle. Tohtori Roger Beatyn tekemän tutkimuksen mukaan korkeampaa luovuutta osoittavat ihmiset omaavat yhteyksiä niiden aivoalueiden välillä, jotka useimmilla ihmisillä eivät ole vahvasti sidoksissa toisiinsa.
Tutkimuksesta selviää myös tunneperäisen sitoutuneisuuden vaikutus luovuuteen; syvämmälle tunteisiinsa vajoavat ihmiset ovat usein avoimempia inspiraatiolle. Tämä osoittaa luotettavammin luovuuden kuin henkisen kyvykkyyden suuntaan.
Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että epätavallisissa ympäristöissä olevat yksilöt, jotka ilmaisevat vastakkaisia tunteita, ovat usein luovempia. Tällöin aivojen on tehtävä yhdistyksiä, joita ne eivät koskaan tekisi normaaleissa tilanteissa.
Koskien tunteita, myös posiitivisten tunnetilojen on osoitettu lisäävän luovuutta ja antavan enemmän ideoita, vaikka ideat eivät aina olisikaan niin omaperäisiä. Negatiiviset tunteet, kuten suru, viha, melankolia ja pettymys auttavat yksilöä tuottamaan enemmän ideoita, jotka luovan työskentelyn kannalta katsotaan mielenkiintoisiksi. Näin ollen negatiivisen tunnetilan omaava ihminen voi oikaista luovaa prosessiaan, ja palata sen jälkeen takaisin neutraaliin tai positiiviseen tunnetilaan.
Psyykkinen kasvatus ja luovuus
Sir Ken Robinson on opettaja, kirjailija ja luovuuden asiantuntija. Hänet lyötiin ritariksi Englannin kuningattaren toimesta, sillä hän sisällytti taidekursseja koulun opetussuunnitelmaan. Hänen eniten katselukertoja keränneessä TED-puheessaan Robinson toteaa koulujen perinteisten opetusmenetelmien tappavan tunteita ja luovuutta.
Hänen tutkimuksensa osoittivat, että 90 % esikoululaisista tuo esiin korkeaa luovaa ajattelua. Koulussa vietettyjen vuosien jälkeen ainoastaan 20 % 12- vuotiaista kykeni ylläpitämään näitä erilaisen ajattelun tasoja.
Luovuudesta on kuitenkin alkanut tulla enemmän ja enemmän vaatimus 2000-luvulla. Monet tutkimukset ovat osoittaneet yksilön tunneominaisuuksilla olevan erityinen vaikutus taiteellisiin ja luoviin kykyihin.
On olemassa monia psykologisia prosesseja, jotka vaikuttavat luovien kykyjen ilmentymiseen, kuten taipumus säilyttää positiivista tunnelmaa. Nämä prosessit liittyvät dopamiinin vapautumiseen, mikä helpottaa huomion joustavaa kehitystä sekä kykyä kehittää useita kognitiivisia näkökulmia.
Negatiiviset tunteet voivat myös vaikuttaa luovuuteen, mutta täysin toiselta suunnalta. Kivun ja surun tilassa luovat impulssit liittyvät usein täsmällisempään tehtävään tai luovaan tuotantoon, kuten musiikkiin ja kirjoittamiseen.
Vaikka tunteet liittyvät selkeästi luovuuteen, se riippuu kuitenkin vahvasti tehtävän tyypistä. Jotkut tutkijat uskovat, että positiiviset mielialat vaikuttavat käsityksiin ja luovan prosessin viimeiseen vaiheeseen, kun taas negatiiviset mielialat vaikuttavat valmisteluun, haudontaan, ja mielikuviin.