Tunnetartunta: miten välitämme tunteitamme muille ihmisille

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Gema Sánchez Cuevas

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Onko sinulle koskaan tapahtunut niin, että kun hymyilet henkilölle jonka kanssa puhut, hän hymyilee takaisin? Oletko huomannut mitä tapahtuu kun joku läheisesi on surullinen ja kertoo mistä se johtuu? Mitä tapahtuu urheilufaneille, kun oma joukkue tekee maalin? Voit löytää vastaukset näihin kysymyksiin ilmiöstä, jota kutsutaan tunnetartunnaksi tai tunteiden tarttumiseksi. Katsotaanpa, mitä se tarkoittaa.

Joka kerta kun olemme vuorovaikutuksessa jonkun kanssa, tunnetartunnan mekanismit alkavat rullaamaan. Ei ole väliä onko kyseessä kumppanisi, ystäväsi tai työtoverisi; sinun tapasi vuorovaikuttaa vaikuttaa suhteisiisi.

Siksi, kuten Daniel Goleman sanoi, meillä jokaisella on suuri vaikutusvalta niiden ihmisten tunteisiin, joiden kanssa olemme vuorovaikutuksessa päivittäin, joko positiivisesti tai negatiivisesti. Mutta mitkä ovat ne mekanismit, jotka saavat kaiken tämän tapahtumaan?

Tunteet ovat tarttuvia

Se, miten linja-autonkuljettaja tai puolisosi tervehtii sinua uuden päivän alussa, voi saada sinut tuntemaan itsesi hylätyltä, katkeralta – tai toisaalta arvokkaalta. Vaikka tunteet ovat näkymättömiä, ne ovat tarttuvia kuin virukset. Pinnan alla tapahtuu paljon.

Tunnetartunta on näkymätön, jatkuvasti tapahtuva hienovarainen prosessi, jossa me lähetämme emotionaalisia signaaleja, jotka vaikuttavat ihmisiin ympärillämme.

Tunteiden siirto on alkeellinen, tiedostamaton prosessi, jolla on paljon tekemistä meidän lajimme selviytymisen kanssa. Mekanismit ovat osa emotionaalista tanssia, jota ihmiset käyttävät synkronoimaan keskenään kopioimalla toistensa kasvonilmeitä. Se kaikki alkaa hymyllä, vihaisella ilmeellä tai kyynelillä. Sinun tarvitsee vain nähdä jonkun ilmaisevan tunteita, jotta voit alkaa osoittamaan merkkejä täsmälleen samasta tunteesta.

Vaikka olemme kaikki geneettisesti ohjelmoitu tunteiden tartuntaan, jotkut ihmiset ovat parempia tunteiden välittämisessä tai toisten tunteiden vastaanottamisessa. He ovat yliherkkiä, kuten tunteelliset sienet, jotka imevät kaikki tunteet ympäriltään. He saattavat olla erityisherkkiä.

Mutta kolikolla on myös toinen puoli. On myös ihmisiä jotka ovat kykenemättömiä tuntemaan tunteita, kuten psykopaatit. Mutta mitä ovat ne mekanismit, jotka tähdentävät tunteiden tartuntaa?

Peilisolujen rooli tunteiden tarttumisessa

Aivoissamme on soluja, jotka Golemanin mukaan toimivat eräänlaisina “solujen wifinä” yhdistyäkseen toisiin aivoihin. Ne ottavat, mitä näemme muissa ihmisissä ja heijastavat sen sisäpuolellamme. Siksi nimi “peilisolu”. Ne ovat neuroneja, jotka ovat vastuussa esimerkiksi siitä kun herkistyt katsoessasi elokuvaa. Ne shokeeraavat sinua, kun joku loukkaantuu.

Kun peilisolut aktivoituvat, ne käynnistävät samat aktiiviset aivojen piirit kuin henkilöllä jota katsot. Näin tunnet tunteen omanasi, vaikka et oikeasti koe sitä luonnollisesti. Joten kyseessä ovat peilisolut ja muut aivojen osat, kuten aivosaari, joista löydämme selityksen ilmiölle jota kutsutaan tunnetartunnaksi.

Mutta kuka asettaa ryhmän emotionaalisen sävyn? Eri tutkimusten mukaan, kukaan ei ole kaikista eniten tunteellisesti ilmaiseva, jos ryhmä on yhtäläinen. Toisaalta, jos se on työpaikan tai koulun yhteydessä, jossa on valtaeroja, ylin henkilö huoneessa on se, joka määrittää kaikkien muiden tunnetilan.

Empatia vs. tunnetartunta

Kun ihmiset kuulevat tunteiden tarttumisesta, he joskus automaattisesti yhdistävät sen empatiaan. Vaikka niillä onkin joitakin yhtäläisyyksiä ja ne ovat joskus samanmoisia asioita, ne eivät ole täsmälleen sama asia.

Empatia tarkoittaa itsesi laittamista toisten ihmisten kenkiin, heidän näkemystensä ja tunteidensa miettimistä. Se on todellinen taide, jota kaikki eivät osaa käyttää, mutta olisi erittäin hyödyllistä jos he osaisivat.

Mutta itsesi laittaminen toisen henkilön kenkiin ei tarkoita irrottautumista omasta tunteistasi. Se vain tarkoittaa, että olet läsnä ja yrität ymmärtää häntä.

Toisaalta tunnetartunta tarkoittaa sitä, että muiden ihmisten tunteista tehdään omia. Pohjimmiltaan et pysty välttämään sitä, että koet heidän tunteensa ominasi.

Ajattele empatiaa kuin menisit veteen ja tunteiden tarttumista kuin joisit lasillisen vettä. Ensimmäisessä tapauksessa teet sen kokeaksesi ja ymmärtääksesi, miltä neste tuntuu. Mutta toisessa tapauksessa teet sen ja siitä tulee osa sinua.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että et tarvitsisi joskus molempia. Joskus, jos haluat olla empaattinen, tarvitset pienen annoksen tunnetartuntaa. Kunhan vain voit välttää tunteiden “kaappauksen”.

Tunnetartunta ei ole huono asia. Vaikka se vie pois osan vapaudestasi, jos tarttuvat tunteet ovat myönteisiä, sitten mitä enemmän sitä parempi! Kuka ei rakastaisi tarttuvaa naurukohtausta?

Lopuksi tässä on mielenkiintoinen video aiheesta (englanniksi) ja kysymys sinulle: mitä tunteita haluat välittää muille ihmisille?