Tuhoisa persoonallisuushäiriö

Tuhoisa persoonallisuushäiriö
Francisco Pérez

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Francisco Pérez.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Muutamat psykologit ehdottivat tuhoisan persoonallisuushäiriön (joka tunnetaan myös masokistisena persoonallisuushäiriönä) lisäämistä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmään (DSM) persoonallisuushäiriöiden uutena kategoriana vuonna 1987. Pitkien keskustelujen jälkeen tämän persoonallisuushäiriön nimi muutettiin ja se jätettiin diagnoosijärjestelmän ulkopuolelle.

Sen nimi muutettiin “tuhoisaksi persoonallisuushäiriöksi”. Tiedemiehet tekivät tämän välttääkseen sen sekoittamista psykoanalyyttisiin naisellisen masokismin käsitteisiin. Tämän järjestelmän laatijat sisällyttivät häiriön DSM-III-R -järjestelmän liitteeseen, joka oli omistettu tiloille ja häiriöille jotka tarvitsevat lisätutkimusta.

Vuonna 1994 tämän järjestelmän laatijat poistivat tämän häiriön kokonaan DSM-järjestelmästä sosiaalisista ja poliittisista syistä johtuen. Vaikka tämä häiriö vaikuttaakin siitä kärsiviin ihmisiin, sen poistaminen on vähentänyt merkittävästi sen tutkimuksen määrää, joka voisi antaa lisää tietoa tästä häiriöstä.

Masokismin käsitteet ovat peräisin Kraft-Ebbingsin määritelmistä 1800-luvulta. Hän kuvaili tiettyjen ihmisten käyttäytymistä, jotka hakivat seksuaalista nautintoa alentumalla dominoivan kumppanin tuottamaan fyysiseen kipuun. Myöhemmin Freud ja muut psykoanalyytikot kuvailivat alentuvan ei-seksuaalisen käyttäytymisen kuvioita (henkinen masokismi).

Tuhoisa persoonallisuus

Tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivät ihmiset asettavat muiden ihmisten tarpeet omiensa edelle. Heille muiden ihmisten tarpeet ovat tärkeämpiä.

Se mikä antaa heidän elämälleen merkityksen, on täydellinen antautuminen muille. Tällaiset ihmiset voivat mennä jopa niin pitkälle, että he antavat haluamansa periksi voidakseen tyydyttää muita. He eivät etsi mielihyvää. Se antaa heille tyydytystä, kun he voivat nähdä vaivaa muiden elämien parantamiseksi. Oldham ja Morris (1995) ehdottivat lukuisia ominaisuuksia, jotka määrittelevät tuhoisan persoonallisuuden. Tarkastelkaamme niitä seuraavaksi.

intensiivinen halaus

Tuhoisan persoonallisuuden ominaisuudet

Tuhoisan persoonallisuuden oleellinen ominaisuus on patologinen kuvio tuhoisasta käytöksestä. Ihmiset, jotka kärsivät tästä häiriöstä:

  • Pyrkivät tyydyttämään muiden ihmisten tarpeet. He pyrkivät tyydyttämään kaikki odottamatta, että he edes pyytävät apua.
  • He eivät ole kilpailuhenkisiä tai kunnianhimoisia.
  • He eivät seuraa unelmiaan voidakseen palvella muita.
  • He ovat todella huomaavaisia.
  • He ovat suvaitsevaisia ja he eivät koskaan kritisoi muita tai tuomitse muita julmasti.
  • He eivät halua olla huomion keskipisteenä.
  • He ovat todella kärsivällisiä ja heillä on suuri toleranssi epämukavuutta kohtaan.
  • He eivät ole ironisia tai pikkumaisia.
  • He ovat eettisiä, rehellisiä ja luotettavia.
  • He ovat naiiveja ja viattomia.
  • He eivät odota, että muilla olisi salattuja motiiveja.

Tällaiset ihmiset voivat myös usein välttää miellyttäviä kokemuksia. Usein he sallivat itsensä mennä mukaan tilanteisiin tai suhteisiin, joissa he kärsivät. Lisäksi he eivät anna muiden auttaa heitä.

Tuhoisan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit

Masokistiselle tai tuhoisalle persoonallisuushäiriölle on ominaista seuraavat kriteerit, DSM-III-R:n mukaan:

A) Läpitunkeva tuhoisan käytöksen kuvio, joka alkaa varhaisesta aikuisuudesta ja ilmenee monissa eri yhteyksissä. Tästä häiriöstä kärsivät ihmiset saattavat usein välttää miellyttäviä kokemuksia, he vetäytyvät kokemuksiin tai suhteisiin joissa he tulevat kärsimään, ja he estävät muita auttamasta heitä, kuten on osoitettu vähintään viidessä seuraavista kohdista:

  1. He valitsevat ihmiset ja tilanteet jotka johtavat pettymyksiin, epäonnistumiseen tai kaltoin kohteluun, jopa silloin, kun parempi vaihtoehtoja on selkeästi saatavilla.
  2. He torjuvat tai tekevät tehottomiksi muiden yritykset auttaa heitä.
  3. Positiivisiin henkilökohtaisiin tapahtumiin (esimerkiksi uusia saavutuksia), he vastaavat masennuksella, syyllisyydellä tai käytöksellä, joka saa aikaan kipua (esim. onnettomuus).
  4. He yllyttävät muita vastaamaan vihaisesti tai hylkivästi, ja sitten ovat loukattuja, päihitettyjä tai nöyryytettyjä.
  5. Nämä ihmiset kieltäytyvät tilaisuuksista jotka tuottavat nautintoa, tai ovat vastahakoisia nauttimaan olostaan (siitä huolimatta, että heillä on tarpeelliset sosiaaliset taidot ja kykyä tuntea nautintoa).
  6. He epäonnistuvat tärkeiden tehtävien suorittamissa heidän henkilökohtaisten tavoitteidensa kannalta, siitä huolimatta, että he ovat osoittaneet kykynsä suorittaa nämä.
  7. He eivät ole kiinnostuneita ihmisistä, tai he torjuvat ihmiset, jotka kohtelevat heitä hyvin.
  8. He ottavat osaa eksessiiviseen itseuhrautumiseen, jota uhrausten kohteet eivät ole pyytäneet.

B) A-kohdan käytökset eivät ilmene yksinomaan vastauksena fyysiseen, seksuaaliseen tai psykologiseen pahoinpitelyyn, eivätkä nämä käytökset ennakoi näitä.

C) A-kohdan käytökset eivät ilmene vain, kun henkilö on masentunut.

miehellä kenties tuhoisa persoonallisuushäiriö

Kuten voimme nähdä, masokistisesta tai tuhoisasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä ihmisillä on taipumus vahingoittaa itseään, mikä saa aikaan takapakkia ja kasaantunutta turhautuneisuutta. Asiaan ei ole helppo puuttua. Tässä mielessä potilaat vastustavat hoitoa, sillä heistä tuntuu että heidän on alistuttava muille. Siksi he osoittavat tappiomielialaa ja tappion asennetta, mikä tekee psykologisesta väliintulosta pitkän ja vaikean.

Huom.:   Tässä artikkelissa käytämme termiä “häiriö” sopivuuden nimissä. Totuus on, että nykyään masokistisella tai tuhoisalla persoonallisuushäiriöllä on kiistanalainen kliininen identiteetti. Kyseessä on enemmänkin ongelma kuin häiriö.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Van der Kolk, B. A., Perry, J. C., & Herman, J. L. (1991). Childhood origins of self-destructive behavior. American Journal of Psychiatry. https://doi.org/10.1176/ajp.148.12.1665
  • Scourfield, J., Roen, K., & McDermott, L. (2008). Lesbian, gay, bisexual and transgender young people’s experiences of distress: Resilience, ambivalence and self-destructive behaviour. Health and Social Care in the Community. https://doi.org/10.1111/j.1365-2524.2008.00769.x

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.