Torjutuksi tuleminen on psyykkisistä haavoista syvin

On olemassa haavoja, joita et itse näe, ja ne voivat olla niin syvästi juurtuneita sieluumme, että joudumme elämään näiden haavojen kanssa lopun elämäämme. Nämä haavat ovat tunneperäisiä, arpia lapsuudestamme, ja ne tulevat määrittelemään elämämme laadun aikuisina.

Yksi syvimmistä tunneperäisistä haavoista on torjutuksi tuleminen, sillä ne jotka kärsivät siitä, tuntevat sen sisimmässään. He jotka kärsivät tästä, tulkitsevat kaiken heidän ympärillään tapahtuvan näiden arpien kautta, ja he tuntevat itsensä torjutuksi jopa silloin, kun he eivät sitä ole.

Tarkastelkaamme yksityiskohtaisemmin, mistä tässä tunneperäisessä haavassa on kyse.

Torjunnan alkuperä

Torjuminen tarkoittaa vastustamista, halveksumista tai kieltämistä, joka tarkoittaa sitä, että henkilö “ei pidä”  jostain asiasta tai henkilöstä. Torjumisen haava saattaa olla vanhempien tuottama kun he ovat kieltäneet lapsensa, tai kun lapsi on jostain syystä tuntenut itsensä torjutuksi, vaikka todellisuudessa ei ehkä ole ollut syytä tuntea näin. 

Torjunnan ensimmäisestä kokemuksesta alkaen henkilö alkaa luomaan itselleen ns. naamiota suojauksena sydänsuruja vastaan. Lise Bourbeaun suorittaman tutkimuksen mukaan tällainen tunne on yhteydessä itsensä aliarvioimiseen ja sille on luonteenomaista välttelevä persoonallisuus. Kun henkilö kokee torjuntaa, ensimmäinen reaktio on lähteä karkuun, eikä ole myöskään harvinaista, että lapsi alkaa luomaan kuvitteellista maailmaa ympärilleen.

Tällaisessa ylisuojelevaisessa tapauksessa, jossa pinnalliset piirteet ovat naamioituneet rakkaudeksi, lapsi tulee tuntemaan itsensä torjutuksi, sillä häntä ei ole hyväksytty sellaisena kuin hän on.

Torjunnasta haavoittuneiden ihmisten piirteet

Osa persoonallisuudestamme on muodostunut niistä haavoista, joita olemme kokeneet ollessamme lapsia. Siitä syystä niillä, jotka kärsivät torjunnan tuottamista haavoista, on tapana aliarvioida itseään sekä pyrkiä täydellisyyteen kaikessa. 

Lise Bourbeaun mukaan se vanhempi joka on samaa sukupuolta kuin lapsi, aiheuttaa todennäköisemmin tällaisen haavan. Lapsi haluaa eritoten vanhemmiltaan rakkautta ja hyväksyntää. Lapsi on äärimmäisen herkkä minkälaiselle vanhempien antamalle kommentille tahansa.

Sanoista kuten ”ei mitään”, ”olematon”, ja ”kadota” muodostuu osa päivittäistä sanastoa. Nämä sanat vahvistavat uskoa ja tunnetta jo syvästi juurtuneesta torjunnasta. Siksi monet torjutuksi tulleet ovat mielummin omissa oloissaan, sillä mitä enemmän he saavat huomiota, sitä suurempi mahdollisuus on tulla halveksituksi. Jos heillä kuitenkin on tarve jakaa kokemuksiaan muiden kanssa, he tekevät sen hiljalleen, kuorensa sisältä, melkein mitään puhumatta. Ja jos he puhuvat, he puhuvat vain vakuuttaakseen itsensä.

Kaiken lisäksi, he elävät täydellisessä kaksiarvoisuudessa, ja silloin kun heidät valitaan, he jopa yrittävät sabotoida tilannetta. Ja jos heitä ei valita, he tuntevat itsensä tulleen torjutuiksi. Jos heidän haavojaan ei yritetä parantaa, heistä voi tulla ajan kuluessa ilkeitä tai jopa vastenmielisiä, sen äärimmäisen kärsimyksen seurauksena jota he ovat kokeneet.

Mitä syvemmällä torjunnan aiheuttama haava on, sitä todennäköisempää on tulla jatkossakin torjutuksi, tai jopa alkaa torjumaan muita.

Torjunnan aiheuttaman haavan parantaminen

Kaikkien psyykkisten haavojen alkuperä on kykenemättömyydessä antaa anteeksi mitä olemme tehneet tai mitä on tehty meille.

Mitä syvemmällä torjunnan aiheuttama haava on, sitä enemmän me torjumme itseämme sekä muita. Tästä kärsivällä ihmisellä on myös taipumusta karata, mutta karkaaminen on vain kuin naamio, jolla he suojelevat itseään haavojen tuottamalta kärsimykseltä.

Itsetunnon kehittäminen, itsensä arvostaminen sekä itsevarmuus ovat parhaita keinoja parantaa torjunnan tuottamat haavat. Tehdäksesi näin sinun on käytävä läpi nämä vaiheet:

• Olennainen askel on hyväksyä haavat osana itseään, mikä vapauttaa meidät loukussa olemisen tunteesta. Jos kiellämme kärsimyksemme, emme voi aloittaa parannusprosessia.
• Kun kärsimyksemme on hyväksytty, seuraava askel on antaa anteeksi, mikä auttaa meitä vapautumaan menneisyydestä. Meidän on asetettava itsemme ensiksi, muut toiseksi. Meidän on myös ymmärrettävä, että on todennäköistä että henkilö joka satutti meitä kärsii myös jostain ikävästä kokemuksesta.
• Aloita kohtelemaan itseäsi rakkaudella ja aseta itsesi etusijalle. Kasvaaksemme on tärkeää antaa itsellemme huomiota, rakkautta ja itsekunnioitusta.

Koska emme voi pyyhkiä pois menneisyydessä kokemaamme kärsimystä, voimme aina kuitenkin lievittää ja yrittää parantaa haavojamme, jotta kipu poistuisi tai ainakin helpottaisi. Sillä, aivan kuten Nelson Mandelakin on sanonut, olemme kuin omien sielujemme kapteeneita.