Tiedätkö mitä on välttelevä kiintymystyyli?

13 tammikuu, 2018

Kiintymys on tiivis tunneside, jonka muodostamme meistä välittävien ja meille turvaa antavien ihmisten kanssa. Tämä on hyvin voimakasta elämämme alkuvaiheessa, jolloin riipumme täysin ympärillämme olevien ihmisten suojeluksesta selviytyäksemme. Tässä mielessä kiintymys muodostuu luonnollisesti selviytymisen varmistamiseksi. Mutta se myös määrittää melko paljon varhaisimpien ihmissuhteidemme luonnetta. Välttelevä kiintymystyyli on toinen tärkeä käsite, jota tutkimme tänään.

Kun meistä huolehtivat aikuiset hoitavat tehtävänsä hyvin, me muodostamme todennäköisimmin turvallisia kiintymyssuhteita, temperamentistamme riippumatta. Olemme riippuvaisia toisesta henkilöstä, mutta se ei herätä meissä ahdistuksen- tai turhautumisentunteita. Sen sijaan jos meistä ei pidetä lapsena huolta tai meidät hylätään, kiintymyssuhteistamme tulee todennäköisimmin turvattomia. Tämä on yksi riippuvuuden muoto, joka on täynnä ahdinkoa ja välinpitämättömyyttä.

“Vihollisillani, kuten viha ja halu, ei ole käsiä eikä jalkoja. Ne eivät ole urheita eivätkä kyvykkäitä. Kuinka ne ovat alistaneet minut orjakseen?”

-Shantideva (Bodhisattvan harjoituksia)-

Nämä elämämme ensimmäisten vuosien siteet vaikuttavat paljon siihen, kuinka muodostamme tunneperäisiä suhteita toisiin ihmisiin myöhemmin. Paitsi jos pyrimme vaikuttamaan asiaan tietoisesti. Voisi siis sanoa, että nuo varhaiset siteet jättävät syvän, lähes pysyvän jäljen meihin. On nähtävissä, kuinka meillä on aikuisiällä taipumusta toistaa sitä kiintymystyyliä, jonka opimme varhaislapsuudessa. Tavalla tai toisella varhaiset kiintymyssuhteemme ovat siis jo kertoneet meille, mitä voimme tai emme voi odottaa muilta ihmisiltä, piti se paikkansa tai ei.

Kiintymyssuhdeteoria

John Bowlby, brittiläinen psykoanalyytikko, kiinnostui kiintymyksen käsitteestä ja kehitti siitä teorian. Havaintojensa perusteella hän kehitti idean, että meillä on fylogeneettinen taipumus muodostaa siteitä toisiin. Nämä siteet muodostuvat erityisesti niihin ihmisiin, jotka antavat tai joiden pitäisi antaa (toteutui tämä tai ei) meille suojaa ja turvaa.

nainen ja vauva

Tätä myöhemmin psykologi Mary Dinsmore Ainsworth tunnisti kolme eri kiintymystapaa, jotka olivat turvallinen, välttävä ja vastustava. Tutkimuksensa mukaan suurin osa ihmisistä kiintyy ensimmäisellä tavalla, mutta moni kuuluu kahteen muuhun kategoriaan.

Turvallinen kiintymystapa mahdollistaa vahvojen ja spontaaneiden tunnesiteiden rakentamisen. Turvaton kiintymys (vastustava ja välttävä) puolestaan saavat aikaan voimakasta tunteiden tukahduttamista ja vaikeuksia luoda läheisiä siteitä muihin ihmisiin.

Mistä eri kiintymystavat ovat peräisin

Kun vanhemmat suhtautuvat hyvin ja ovat riittävästi lapsensa saatavilla, lapset muodostavat vahvoja ja turvallisia siteitä. Tällöin lapset käyttäytyvät ennakoitavalla tavalla. Jos äiti lähtee pois, he itkevät ja tuntevat olonsa epämukaviksi muutaman sekunnin ajan, kunnes he jälleen kokoavat itsensä. Kun äiti palaa, lapsi osoittaa onnea ja ilmaisee rakkautta ja iloa.

vanhemmat ja vauva

Jos vanhemmat ovat ulkoisesti etäisiä tai osoittavat merkkejä lapsensa torjumisesta, tai jos he sen sijaan ovat liian määräileviä, todennäköisimmin lapsi/vauva kiintyy turvattomasti. Tällöin lapsi näkee, ettei hänen tarpeitaan tyydytetä tai hän pelkää, ettei niitä tyydytetä vähään aikaan. Tästä syntyy ahdistusta ja välttelyä keinona suojella itseään hylkäämiseltä tai välinpitämättömyydeltä, jota he ennakoivat.

Lapset saattavat jopa oppia, että rakkaudenosoitukset ärsyttävät heitä rakastavia ihmisiä: hänen vanhempiaan. Joten he alkavat säästää vanhempiaan omilta tunteiltaan. Näissä olosuhteissa kun äiti lähtee pois, lapsi tuskin reagoi. Kun äiti palaa, lapsi pysyy etäisenä ja itseriittoisena. Näin heille kehittyy valheellinen itsenäisyys.

Välttelevän kiintymyksen vaikutukset ja kuinka päästä siitä yli

Välttelevän kiintymyksen vaikutukset seuraavat ihmistä aikuisuuteen. Noissa olosuhteissa kasvatetut lapset muuttuvat aikuisiksi, jotka ovat lähes kyvyttömiä ilmaisemaan tunteitaan. Eikä ainoastaan ilmaisemaan, vaan myös tuntemaan ja tunnistamaan niitä. He yrittävät etäännyttää itsensä emotionaalisesti kaikesta ja kaikista. He saattavat olla välinpitämättömiä muiden lähellä ja ristiriitaisia omista tunteistaan.

Nämä ihmiset yrittävät löytää ratkaisun ongelmiinsa ulkomaailmasta, sillä he eivät tietoisesti arvosta lainkaan sisäistä maailmaansa.

Tämä tilanne heijastuu erityisesti parisuhteisiin. He ahdistuvat kumppaninsa mahdollisesta menettämisestä. He ajattelevat, että tunteidensa näyttämättä jättämisellä tai minimoimisella he estävät mahdollisen kärsimyksen. He pakenevat aitoja keskusteluja ja pelästyvät ennen kun ne edes tapahtuvat. Sen sijaan että he ilmaisisivat paheksuntansa sanoin, he tekevät sen kiukkukohtauksin ja keinotekoisten riitojen avulla. He kärsivät paljon, koska he eivät osaa rakastaa rauhallisesti. He rakastavat sen sijaan aivan kuin se olisi heidän päänsä päällä roikkuva uhka uhka, jota he eivät useinkaan kykene tunnistamaan.

Vaikka kiintymysmalleilla on tapana pysyä samanlaisina, niitä on aina mahdollista kehittää ja hioa. Joskus rakkaan menettämisen kokemus tuo mukanaan muutosta. Joskus muutosta saadaan aikaan psykoterapeutin avulla. Omasta kiintymysmallista on myös mahdollista tulla tietoiseksi ja työstää sitä yksilönä oppiakseen vuorovaikuttamaan muiden kanssa rakentavammalla tavalla.

Välttelevän kiintymyksen voittaminen onnistuu palauttamalla suhde henkilön ja hänen sisäisen maailmansa välille. Monissa tapauksissa se onnistuu korjaamalla vahingoittunut, kipua (tunnistamatonta) aiheuttava itsetunto. Vasta kun tämä suhde on terve, ihminen pystyy ajattelemaan läheistensä sisäisiä maailmoja. Eli siis empatia muiden tunteita kohtaan syntyy vain, kun ihminen alkaa ajatella omia tunteitaan.

Tässä mielessä on hyvin tärkeää muuttaa kommunikointitapojaan, purkaa niitä, kävi miten kävi. Näin saamme kyvyn ilmaista tunteitamme hallitulla tavalla, mikä antaa muille mahdollisuuden hyväksyä ne, arvostaa niitä ja joissakin tapauksissa toimia niiden mukaan.

Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta jos se on vaikea oppia, siitä on vielä vaikeampi oppia pois. Ajatellaan, että se minkä opimme varhaislapsuudessa, tai suuri osa siitä, on se pohja, jolle rakennamme loput tietämyksestämme ja tavoistamme, jotka luonnehtivat meitä nyt. Joskus on hyvin suositeltavaa hakea apua ammattilaiselta. Muutoin se maanjäristys, jonka aiheutamme liikuttamalla niinkin tärkeää palasta kuin kiintymystapaamme, saattaa tuhota meidät.