Tänään olen vain itseni saatavilla, en kenenkään muun

19 tammikuu, 2018
 

Tänään olen vain itseni saatavilla, en kenenkään muun. Mutta moni ei ymmärrä valintaani. Minua kutsutaan ”epäsosiaaliseksi”, ”oudoksi” tai ”itsekkääksi”, ja monet kyseenalaistavat päätökseni vetäytyä omaan rauhaani. Suljen puhelimeni, vietän aikaa itsekseni, pysyn sisällä koko päivän menemättä lainkaan ulos… Se on totuus, oven sulkeminen muilta ja yksinolosta nauttiminen ovat käytöstä, jota kaikki eivät ymmärrä – erityisesti kun elämme aikakautta, jolloin yhteyttä pidetään jatkuvasti ja toisen odotetaan olevan saatavilla 24/7. Minun on kuitenkin eristäydyttävä pitääkseni huolta itsestäni ja hengittääkseni vapauden tuoksua.

Monet ihmiset itse asiassa suuttuvat, kun et ole saatavilla kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. He pitävät eristäytymistä muusta maailmasta itsekkäänä tekona. Minä puolestani kutsun sitä ”rakkaudeksi itseäni kohtaan”.

Olen saavuttanut rajani, tarvitsen itseäni

Turhautuminen astuu elämääni yhdessä ärtyisyyden ja kärsimättömyyden kanssa useammin kuin toivoisin. Se on kuin olisi jatkuvasti jännittyneessä tilassa. En tiedä, mistä nämä tunteet ovat peräisin, joten en ymmärrä kuinka niistä voi päästä eroon.

Mutta kun pysähdyn analysoimaan tilannetta, huomaan niiden olevan varoitusmerkkejä siitä, että minun pitäisi jarruttaa. En edes nuku enää kunnolla, vaikka nukkuisin 8 tuntia yössä.

Joskus ne ovat turhautumisen tunteita, jotka huutavat minulle, että olen tehnyt liikaa ja unohtanut laittaa itseni etusijalle. Toiset puolestaan ovat niin voimakkaita ärtyisyyden tunteita, että ne saavat minut räjähtämään pienimmänkin ongelman edessä. Mutta ne eivät ole mitään muuta kuin merkki siitä, kuinka musertunut olen.

 

Tai sitten minulla ilmenee alakuloisuutta, joka laittaa minut autopilotille. Se heijastaa sitä, kuinka hukkumaisillani olen kaikkiin niihin velvollisuuksiin, joita olen asettanut itselleni.

Asia on niin, että kun kaikki nämä merkit ilmestyvät ja olen saavuttanut rajani, jokin herää sisälläni ja kamppailee saadakseen minut pois tilanteesta.

Olisi ehkä helpompaa, jos en alun alkaenkaan edes ajautuisi tähän pisteeseen, mutta joskus suljen silmäni siltä, mitä on meneillään. Vasta nämä oireet herättävät minut ja saavat minut näkemään, että tarvitsen itseäni.

keinu kuumailmapallossa

Tarvitsen itseäni, eikä se tee minusta itsekästä

Tarvitsen itseäni ja tiedän, ettei se tee minusta itsekästä ihmistä. Vaikka yhteiskunta – ja ennen kaikkea lähipiirini – saa minut epäilemään tätä paljon. Monesti päädynkin laittamaan omat tarpeeni syrjään, mutta kun teen näin, tiedän etten toimi oman tahtoni mukaisesti vaan teen pikemminkin sitä mitä muut haluavat.

Itsensä priorisoiminen on jotain mitä paheksutaan, ja kun teet niin, sinut saatetaan leimata itsekkääksi. Jopa se, että haluaa olla yksin, voi saada muut luulemaan, että et enää halua olla heidän kanssaan. He eivät ymmärrä, että olemme jatkuvasti yhteydessä toisiimme, osallistuen tapahtumiin, hoitaen pieniä kriisejä, kuunnellen, auttaen toisia ongelmiensa kanssa… He eivät ymmärrä, että jos en muista pitää huolta itsestäni, teen karhunpalveluksen itsetunnolleni ja hyvinvoinnilleni, ja pitkällä aikavälillä myös ihmissuhteilleni.

 
naisen mekko on pilvi

Ajan viettäminen itsekseen on itsensä rakastamista

Kaikki ongelmat jotka tulevat siitä kun unohdan kokonaan itseni, vievät minut lopulta äärirajoilleni, sillä ne syövät energiaani. Tämä energia minun on palautettava viettämällä aikaa itsekseni ilman että kukaan tuomitsee minua siitä.

Minun on pidettävä huolta itsestäni, rakastettava itseäni ja autettava itseäni. Minun on ehdottomasti harjoitettava tervettä itserakkautta ollakseni kunnossa.

Ja kun minun tarvitsee olla yksin ja teen niin, tiedostan että se ei ainoastaan lataa akkujani, vaan myös palauttaa itsekontrollini ja parantaa ihmissuhteitani.

Vaikka se vaikuttaa ristiriitaiselta, antamalla aikaa itselleni pystyn käymään mielessäni läpi elämässäni olevia pieniä ärsytyksenaiheita ja kamppailuja, jotka muutoin näkisin valtavan suurina, mutta sen sijaan näenkin nyt vain täysin mitättöminä.

Ennen kaikkea aivoni kykenevät saamaan taukoa, ja tämä on jotain josta hermosoluni varmasti kiittävät minua. Antamalla itselleni aikaa olla itsekseni pystyn selventämään mieleni ja ajattelemaan paremmin.

Tarvitsen itseäni – ja minun on opittava tuntemaan itseni

 

Mutta enemmän kuin mitään, tykkään siitä että saan taas yhteyden itseeni. Suhteen rakentaminen sisäisen itseni kanssa auttaa minua tuntemaan itseni paremmin, tietämään mitä haluan ja kuinka voin.

”Tarvitsen itseäni”, enkä enää häpeä sanoa sitä. Olen päättänyt asettaa itseni etusijalle.

linnut lentävät kuun edestä

Joten kun tunnen oloni uupuneeksi ja lakkaan nauttimasta elämästä, otan etäisyyttä arjen hälinään ja annan itselleni aikaa olla ihan vain itsekseni. Ja jos tämä on liian vaikeaa, aloitan vain muutamalla minuutilla tai tunnilla päivässä.

Meidän ei aina tarvitse antaa kaikkea aikaamme toisille tai muihin velvollisuuksiin. Tarvitsen itseäni. Jos minä en pidä huolta itsestäni, jos minä en aseta itseäni etusijalle, niin kuka sitten?