Olen vain ja ainoastaan oma itseni ollessani yksin
Yksinkertaiset, vaan silti melankoliset asiat voivat herättää uudelleen henkiin jopa kaikkein paatuneimmat sielut, sellaisetkin jotka ovat jo kyllästyneet aivan kaikkiin ja kaikkeen. Minä olen löytänyt tästä lainauksesta yhden syvällisimmistä totuuksista, jonka olen koskaan saanut kunnian lukea. Minä uskon, että Miguel Hernández viittasi olonsa paremmaksi ja enemmän itsekseen tuntemiseen silloin, kun hän oli rakastajansa seurassa ja huonommaksi, kun hän oli yksin.
Mitä tahansa hän tarkoittikin, on yksi kirjailijan suurimmista nautinnoista se, että hän antaa lukijalle vapauden tulkita teksti tavalla, joka on lukijalle itselleen lohdullisin. Vaikka tämä lainaus on vain muutaman sanan mittainen, siinä otetaan kantaa ylevään aiheeseen: intiimiin, vertaa vailla olevaan aitoon nautintoon, jota monet ihmiset kokevat yksin ollessaan.
Minä olen yksin, mutta minä en ole yksinäinen
Omasta yksinäisyydestään nauttivat ihmiset ovat yleensä anteliaita elämänpiiriinsä kuuluvien ihmisten suhteen. He tietävät, että jonkun kanssa olemisen ei tarvitse tarkoittaa jonkin kaltaista velvoitetta tai vaatimusta. Heillä on tapana kaivata vähemmän selityksiä ja lisäksi he ovat ihmisinä muita miellyttävämpää ja ilahduttavampaa seuraa. He eivät pyydä sellaista, minkä he tietävät olevan liikaa vaadittu ja lisäksi he ehdottavat muidenkin ihmisten pohtivan samalla tavoin vaatimuksia, joita he esittävät muille ihmisille.
Ei ole olemassakaan sellaista yksinäisyyttä, joka ei ole ollut valinta; on ainoastaan välttämätöntä yksinäisyyttä silloin, kun seurassa oleminen ei käy. Ei ole mitään kamalampaa, kuin tuntea olonsa yksinäiseksi, vaikka on ihmisten ympäröimä. Tällöin pakottaa itsensä paljastamaan asioita itsestään ja jäljelle jää ainoastaan aistimus tyytymättömyydestä ja epämukavuuden tunteesta.
Minä olen aina ollut mieluummin yksin kuin tuntenut oloni yksinäiseksi ollessani ihmisten ympäröimänä. He puhuvat ja minä nyökkäilen mukana, ja tämä kaikki on kokonaisuudessaan melko epämiellyttävää. Minä vaalin sen suuntaista uskomusta, että me aloitamme kunkin päivän uudella akulla jonka lataus on rajallinen, ja mikäli me tuhlaamme sitä ihmisiin jotka eivät sitä ansaitse, me emme pääse liikkeelle silloin kun me todella haluamme tai meidän on pakko.
Tästä johtuen minä sanon, että olen yksin monella tavalla, mutta en ole millään tapaa yksinäinen. Minua ympäröi oma läsnäoloni ja seurani, eikä se tunnu minusta pahalta.
Mielestäni on uskomatonta, kun tapaan miljoonien joukossa yhden ihmisen, joka jakaa kanssani perspektiivin, jonka näkymää yksinäisyyteni on joskus vääristänyt. Minä rakastan ympäröidä itseni ihmisillä, jotka eivät saa oloani tuntumaan yksinäiseltä, koska heidän kanssaan minä olen aito, seurassa ja väkevöity.
Minä olen vain minä ollessani yksin
Toisinaan minä herään ikävällä tai surullisella tuulella, aivan kuten kaikki muutkin ihmiset. Meitä usein kehotetaan hakemaan seuraa, ennemmin kuin kokemaan vihaa tai surua omissa oloissamme. Minä olen usein noudattanut tätä neuvoa, mutta se on osoittautunut melko sopimattomaksi itselleni.
Mielestäni kenenkään ei pitäisi potea syyllisyyttä siitä, että haluaa olla yksin ollessaan surullinen. Maailmassa on aivan liikaa ihmisiä, jotka purkavat suruaan toisiin ihmisiin, ajatellen olevan parempi olla ihmisten kanssa ja välttää yksin olemisen kammottavuutta.
On tärkeää olla sekoittamatta omasta yksinäisyydestäsi täysin siemauksin nauttiminen ja muiden ihmisten kanssa käydyn vuorovaikutuksen välttely. Me emme ole yksin oloa vaaliessamme vainoharhaisia tai etäisiä, me olemme vain hyväksyneet sen mitä elämä on aina toistanut. Me olemme sisäistäneet viestin. Me suosimme seuraa, joka saa meidät tuntemaan olomme entistä onnellisemmaksi, mutta me emme tarvitse seuraa ollaksemme onnellisia.
Monet ihmiset pitävät meitä omituisina, vaativina tai lapsellisina. Mutta me vain jatkamme reagoiden viattomasti maailman ristiriitoihin, emmekä me halua olla ensimmästen joukossa tekemässä kaikkea sitä mitä meidän tässä elämässä muka pitää tehdä. Me emme etene takakautta, me käymme tarkkailemassa tilannetta eturintamalta, jotta kun oma vuoromme koittaa, me suoriudumme hyvin ja ilman, että meidät on siihen velvoitettu. Vailla tarvetta kokea olomme sidotuiksi tai valvonnan alla oleviksi.
Minä olen vain ja ainoastaan oma itseni ollessani yksin, koska kukaan ei ymmärrä minua kuten minä itse, eikä kukaan nauti yksin ollessaan omasta olostaan samalla tavoin kuin minä. Ja silloin kun minä olen yksin, en tunne olevani huonoin versio itsestäni, vaan toisinaan yksin ollessani minä ymmärrän omat suruni. Kun omassa yksinäisyydessäni huomaan olevani jonkun toisen kanssa, en minä enää kanna heistä vastuuta. Tämä on se ihastuttavan ainutlaatuinen nautinto, jonka tarjoavat yksin oleminen ja valinta olla yksin, milloin tahansa niin haluan.