Tänään lakkasin pitämästä muita vastuussa onnellisuudestani

· 14.1.2018

Olen kuluttanut liikaa aikaa elämästäni pitämällä muita vastuussa omasta onnellisuudestani. Olen suuttunut heille kun he eivät ole pitäneet lupaustaan, rakastaneet minua niin kuin minä rakastin heitä tai tehneet mitä odotin.

Minun odotukseni elämäni merkittäville ihmisille olivat liian korkeat; aloin laittamaan oman onnellisuuteni heidän käsiinsä.

Mutta tuli päivä, jolloin tunsin huonoa omaatuntoa. Aloin miettimään, että manipuloinko ihmisiä ja tavallaan tein niin. Käytin heitä hyväkseni tullakseni itse onnelliseksi.

Jos joku ei pystynyt tekemään jotakin hauskaa kanssani koska hänellä oli muuta tekemistä, minun oli tapana suuttua enkä enää tehnyt sitä hauskaa tekemistä jota halusin alunperin tehdä. Vau! Minun elämäni todella riippui ympärilläni olevista ihmisistä.

Minulla oli side silmilläni, joka esti minua näkemästä sitä, että minun täytyi ottaa ohjat omasta elämästäni eikä koskaan antaa ohjaksia kenellekään muulle.

Muiden pitäminen vastuussa onnellisuudestani

Muiden pitäminen vastuussa omasta onnellisuudestamme on virhe. Se johtaa vain kärsimykseen, pettymykseen, kipuun, suruun ja pahimmassa tapauksessa jopa masennukseen.

Emme tajua, että tällainen dynamiikka luo paljon henkistä epävakautta. Kuinka meidän olisi tarkoitus hallita omia tunteitamme tällaisen elämänkatsomuksen kanssa? Se olisi mahdotonta, koska olemme luovuttaneet niiden hallinnan muille.

Kaikista tärkein kysymys on kuitenkin: ”miksi tehdä jotakin niin ’tyhmää’ kuin jättää sellaisen tärkeän ja herkän etuoikeuden muiden käsiin?” Vastaus löytyy meidän peloistamme, epävarmuudestamme, ihmissuhteiden oletuksista ja monesti myös siitä uskomuksesta, että rakkaus tekee kipeää.

tyttö ja lanka

Kaikki tämä luo lopulta omien lakien ja logiikan näkökulman, joka tulee ihmissuhteidemme väliin. Annamme kaikkemme, pyrimme pitämään parisuhteemme ja ystävyyssuhteemme oikeilla raiteilla. Mutta lopulta kaikella meidän kovalla työllämme ei näytä olevan mitään merkitystä ja se antaa meille pettymyksen jälkimaun.

Tein kovasti töitä miellyttääkseni muita, jotta he olisivat onnellisia. Olin valmis antamaan kaikkeni ihmisille, joita rakastin eniten. Kuitenkin tiesin sisälläni, etteivät he ajatelleet samalla tavalla minusta ja se oli mielestäni epäreilua. 

Me estämme muita näyttämästä, että he myös välittävät. Teemme sen ajatellen, että on vain yksi oikea tapa jonkun rakastaa meitä.

Että ainoa oikea tapa on tapa, joka tyydyttää halumme ja sillä tavalla arvioimme – tai oikeastaan minimoimme – arvon, jolla tavalla he rakastavat. Sen lisäksi me harvoin (jos koskaan) paljastamme tunteemme siitä, kuinka haluamme tulla rakastetuiksi, toivoen että jonkin ihmeen avulla muut pystyvät lukemaan ajatuksemme tai tulkitsemaan lähettämämme yliherkät merkit.

Toisaalta, jos olemme tavallisesti se ystävä, joka tekee aloitteen asioissa ja johtaa ryhmää, miksi emme lopettaisi sitä? Mitä jos lopetamme johtamisen ja antaisimme muiden tehdä jotakin?

Ehkä pelkäämme, että se ei tule tapahtumaan. Että tapamme on ovat pinttyneet meihin ja pitävät meidät rooleissamme kertoen mitä voimme ja mitä emme voi odottaa muilta.

Side, jota pidän vapaaehtoisesti

Laittamalla muut vastuuseen onnestamme samalla kun sidomme silmämme, jotta emme näe mitä tapahtuu, on huonoa uhkapeliä. Mutta haluamme sokeasti luottaa, ehkä koska siitä on jo tullut tapa eikä elämä lakkaa huutamasta: ”lopeta muista huolehtiminen ja ala huolehtimaan itsestäsi!”

Me katsomme itsemme ulkopuolelle nähdäksemme mitä meiltä puuttuu. Jos tunnemme itsemme yksinäiseksi emmekä halua tuntea, yritämme päästä siitä eroon toisten ihmisten avulla. Jos huomaamme että meiltä puuttuu rakkautta, niin etsimme kumppanin, joka tyydyttää tämän tarpeen. Mutta muiden pitäminen vastuussa omien tarpeidemme saavuttamiseksi altistaa meidät vahingolle.

miehen pää mustassa pilvessä

Meillä on paljon ja meillä on mahdollisuus saavuttaa paljon enemmän. Meillä on onnea, meillä on rakkautta, meillä on iloa… On totta, että saatamme käydä läpi asioita jotka voivat saada meidät uskomaan että meiltä on otettu jotakin pois.

Mutta nämä asiat asuvat meissä, syvällä sisimmässämme – meidän vain täytyy ottaa vastuu niistä. Lakataan olemasta passiivisia pelaajia, koska olemme oman tarinamme päähenkilöitä.

Kun ymmärsin että voin valita olla onnellinen, että minulla eikä kenelläkään muulla on valta päättää, olin vapaa ja tiesin mitä tasapainon ja hyvinvoinnin löytäminen oli. 

Joten tänään lakkasin syyttämästä muita onnellisuudestani, tarpeideni täyttämisestä ja itseni vakuuttamisesta. Olen hylännyt uhrin roolin, niin miellyttävää kuin olikin pyytää asioita samalla antaen jotakin mitä minulla ei ollut. 

Nykyään en ole riippuvainen kenestäkään ollakseni onnellinen, koska minulla on valta valita kuinka haluan tuntea. Ja olen sallinut muiden olla vapaita ”velvollisuudesta”, jonka aiemmin laitoin heidän käsiinsä tietämättömänä vaarasta johon asetin itseni.