Syyllisyys ja sen kaksi parasta ystävää: epäilys ja epävarmuus

3.4.2018 en Tunteet 55 Jaetut
naisen syyllisyys

Syyllisyys ei tule koskaan yksin, ja se saattaa esiintyä elämässämme lukuisista eri syistä. Joskus se kiduttaa meitä sen pohjalta mitä me teimme, jos tulokset eivät olleet sellaiset kuin odotimme. Muina aikoina se seuraa meitä siksi, että emme olleet tarpeeksi rohkeita tekemään tai sanomaan jotain, mikä nyt syö sisimpäämme. Tässä seuraavassa tapauksessa syyllisyys ilmaantuu elämäämme seuranaan sen kaksi parasta ystävää, epäilys ja epävarmuus.

Älä koskaan lakkaa tekemästä jotain pelon takia. On parempi olla pahoillaan siitä että on tehnyt jotain, kuin syyttää itseään siitä miten asiat olisivat voineet olla.

Silloin syyllisyys ottaa vallan päätöksistämme, ja meidän epävarmuutemme päättää että on parempi olla tekemättä mitään. Mitä jos loppujen lopuksi menetämme kaiken mitä meillä on? Näin syyllisyys asettuu sisällemme. Se tekee meidät surulliseksi ja halvaannuttaa meidät, se saa meidät ihmettelemään mitä olisi voinut tapahtua sen sijaan ettemme tehneet mitään.

peilikuvat

Epäilys, pelkojemme armeijan kapteeni

Pelko on väistämätöntä, mutta jos annat jotain periksi pelon takia, se ei välttämättä tule takaisin. 

Epäilys katsoo meitä ja muistuttaa meitä todella kriittisinä hetkinä, että me teimme jotain mikä meni pieleen. Se tapahtuu tilanteissa joissa me satutimme jotakuta tahtomattamme, tai kun teimme itsemme naurunalaiseksi. Lyhyesti, epäilys on vastuussa meidän ongelmiemme moninkertaistamisesta, kunnes se saa meidät kyseenalaistamaan kaiken mitä me olemme tai mitä emme ole tehneet.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Kun meidän epämukavuutemme lisääntyy, epäilys kutsuu meidän peloista tehdyn armeijansa ja se alkaa marssia. Ja silloin kaikki kuvat niistä pahoista asioista jotka voisivat tapahtua hämärtävät mielemme, ja ne estävät meitä tekemästä niitä päätöksiä joita me todella haluamme tehdä. 

Me haluamme vain olla onnellisia, terveitä ja elää ilman kärsimystä, mutta tässä vaiheessa epäilys hyökkää meitä kohti. Me lankeamme taas pelkoon ja syyllisyyteen, epävarmuus liittyy epäilykseen ja sitoo kätemme kiinni kun me yritämme tuntea olomme paremmaksi, vaikka me tiedämme sen olevan osa elämää.

maalaus tyttö ja linnut

Epävarmuus: kahleet, jotka pidättelevät meitä

”Voit juosta itseäsi karkuun niin usein ja niin paljon vain siksi, että rikkinäiset palasesi viiltävät jalkojasi syvältä jos jäät paikoillesi liian pitkäksi aikaa.”

-C. JoyBell C.-

Sitten epävarmuus näyttää kasvonsa, saaden meidät epäilemään itseämme ja tekojamme. Se kahlitsee meidät paikoillemme, sillä me pelkäämme epäonnistua uudelleen jos me yritämme taas. Kun me olemme epävarmoja, me menetämme jalansijamme, itsevarmuutemme. Me menetämme meidän henkisen tasapainomme ja annamme vihamielisen ympäristön kasvaa sisällämme. Tässä vaiheessa meidän omakuvamme muuttuu epäselväksi pelon sotkussa.

Näin ollen me juurrutamme itsemme mahdollisuuteen synkästä tulevaisuudesta joka ei ole tosi. Ja niin me todistamme että itseluottamuksemme voi viedä meidät pitkälle, mutta itseluottamuksen puute ankkuroi meidät jatkuvaan ja negatiiviseen itsearviointiin, suunnattuna asioihin joita me voisimme tehdä.

Siksi kun syyllisyys ilmestyy elämässämme epäilyksen ja epävarmuuden kanssa, nykyhetkeen ja todellisuuteen keskittyminen auttaa sinua päihittämään ne. Lisäksi se myös muuttaa sinut parhaaksi versioksi itsestäsi. Voit viimeinkin saavuttaa potentiaalisi, sillä sinun itse mieleesi asettamat rajat huuhtoutuvat pois todellisuuden toimesta.

UUTISIA VERKOSSA