Strategiat surun kohtaamiseen ja niiden seuraukset
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz
Me kaikki joudumme päivittäisissä toimissamme alttiiksi menetyksille. Olipa kyseessä sitten läheisen ihmisen kuolema, pitkän parisuhteen päättyminen, työpaikan menettäminen tai muutto uuteen paikkaan, koemme kaikissa tapauksissa, että meiltä puuttuu jotain todella tärkeää. Jokaisen menetyksen jälkeen koittaa surun aika. Se on prosessi, jossa meidän on työstettävä tunteitamme ja ohjattava elämämme uudelleen. Jokaisen ihmisen käyttämät strategiat surun kohtaamiseen ovat kuitenkin erilaisia.
Joidenkin on suhteellisen helppo hyväksyä uusi tilanne ja mukautua siihen, siinä missä taas toisen mielestä maailma näyttää romahtavan. Sekavuus, kipu ja viha ovat asettuneet heidän elämäänsä, tarttumalla heihin ja ryöstämällä heiltä onnen.
Nämä erot nousevat kuitenkin esiin siinä, miten jokainen ihminen käyttää erilaisia strategioita surun kohtaamiseen ja siitä selviytymiseen. Ja jos strategiamme ei tunnu toimivan, onneksi voimme muokata sitä.
Strategioita surun kohtaamiseen
Kohtaaminen voidaan määritellä joukkona kognitiivisia ja käyttäytymiseen liittyviä pyrkimyksiä, jotka pannaan käytäntöön sisäisten ja ulkoisten haasteiden hallitsemiseksi ja niihin vastaamiseksi. Kun tilanteeseen liittyy vaatimuksia, jotka ylittävät henkilön omat kyvyt, ihminen alkaa kokemaan stressiä. Tällöin ihminen ottaa käyttöön kohtaamiseen tarvittavia strategioita, joiden avulla hän voisi sopeutua haasteiden asettamaan uuteen tilanteeseen.
Suru on epäilemättä yksi näistä haasteista, joissa tunnemme uupumusta ja joissa meidän on käytettävä henkilökohtaisia resurssejamme. Surun kohtaamiseen suunnattuja strategioita on kuitenkin erilaisia ja kaikki niistä eivät ole yhtä tehokkaita.
Surun kohtaaminen keskittymällä ongelmaan
Tässä tapauksessa kaikki resurssit keskittyvät ongelmaan, joka vaatii ratkaisun. Se tapahtuu kolmen eri kohtaamistavan perusteella:
- Heijastava tapa: Tämä tapa koostuu tilanteen ja oman itsensä analysoinnista ja pohtimisesta sekä niiden toimintapojen suunnittelusta, joiden avulla yksilö pääsee siirtymään eteenpäin.
- Reaktiivinen tapa: Tämä tapa liittyy impulsiivisiin ja hallitsemattomiin toimintoihin, joita jokaisen yksilön vääristyneet ajatukset liikuttavat.
- Tukahduttava tapa: Tässä tapauksessa kehossa ja mielessä käynnistetään useita eri toimintoja tapahtuman kieltämiseksi ja sille altistumisen välttämiseksi.
Heijastavat strategiat auttavat kuljettamaan yksilöä lähemmäksi ratkaisun tarjoamista ongelmalle. Toisaalta taas reaktiiviset ja tukahduttavat strategiat kasvattavat etäisyyttä ongelman ja sen ratkaisun välillä.
Siten, kun ongelman ratkaisemiseen keskittyvä kohtaaminen käynnistyy, stressiä aiheuttava tilanne tunnistetaan ja sen merkitystä arvostetaan. Lisäksi sen syitä analysoidaan ja liikkeelle pannaan sellaisia käytäntöjä, joiden tarkoituksena on saada tilanteessa aikaan muutoksia.
Emotionaalinen kohtaaminen
Emotionaalinen kohtaaminen koostuu energian keskittämisestä sen aiheuttamiin tunteisiin, eikä itse ongelmaan, kuten esimerkiksi yllä mainitun strategian tapauksessa käy. Näin voimme yhtäältä löytää emotionaalisen prosessoinnin, joka käsittää koettujen tunteiden tunnistamisen ja ymmärtämisen. Toisaalta taas tähän strategiaan kuuluu emotionaalinen ilmaisu, joka koostuu näiden tunteiden vapauttamisesta ja jakamisesta joko muiden tai oman itsensä kanssa.
Samalla tapaa emotionaalinen kohtaaminen voidaan toteuttaa heijastavalla, reaktiivisella tai tukahduttavalla tavalla. Nämä tavat koostuvat tunteiden analysoinnista, niiden ilmaisemisesta impulsiivisesti ja hallitsemattomasti tai niiden tukahduttamisesta tilanteen tuottaman surun tunteen välttämiseksi.
Surun kohtaamiseen suunnattujen strategioiden seuraukset
Kaikki yllä mainitut vaihtoehdot ovat strategioita, joita ihmisillä on tapana ottaa käyttöön menetyksen ja surun tunteiden käsittelemiseksi. Jos analysoimme niitä huolellisesti, meidän on helppo ymmärtää, millaisia strategioita otamme yleensä itse käyttöön. Jokaisella niistä on kuitenkin erilaisia vaikutuksia, minkä ansiosta ne saavat surun kohtaamisen toimimaan enemmän tai vähemmän nopealla ja tehokkaalla tavalla.
Reaktiivista tyyliä käyttävät ihmiset kokevat todennäköisemmin monimutkaisempaa surua ja samalla tapaa heillä voi ilmetä oireita, jotka viittaavat ahdistukseen ja masennukseen. Tämä voi toki olla hyödyllistä surun alkuaikoina, sillä viha voi välittää yksilölle voiman tunnetta, joka voi auttaa jaksamaan eteenpäin. Toisaalta kuitenkin silloin, jos tätä strategiaa ylläpidetään pitkään, se estää yksilöä valmistautumasta kohtaamiseen terveellä ja asianmukaisella tavalla.
Toisaalta taas emotionaalista ilmaisua ja heijastavaa tapaa käyttävät ihmiset kokevat suurempaa henkilökohtaista kasvua ja positiivisemman henkilökohtaisen muutoksen surun jälkeen. Nämä ihmiset etsivät aktiivisesti tapoja ongelman ratkaisemiseen, pyytävät apua ja tukea lähimmäisiltään sekä ilmaisevat tunteitaan oikealla tavalla.
Yhteenveto
Kuten olemme voineet huomata, surun kohtaamiseen on saatavilla useita strategioita ja on varmaa, että monet meistä ovat hyödyntäneet niistä yhtä tai useampaa. Samalla on kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että kaikki strategiat eivät toimi samalla tavalla, ja siinä missä toinen voi parhaimmassa tapauksessa osoittautua hyödylliseksi strategiaksi menetyksen tai tappion alkupäässä, sen jatkaminen pitkällä aikavälillä ei tule aiheuttamaan meille mitään muuta kuin jatkuvaa henkistä ja fyysistä pahaa oloa.
Tästä syystä on selvää, että toimivin tapa surun kohtaamisen on tunnistaa, ilmaista ja päästää tunteet esille tilanteeseen sopivalla tavalla sen lisäksi, että ylläpidämme henkistä selkeyttä ja toteutamme sellaisia käyttäytymismalleja, jotka auttavat meitä aktiivisesti tunteiden käsittelyssä ja tilanteen ratkaisemisessa. Vastaavasti taas ongelman kieltäminen, surun tunteen välttäminen tai impulsiivinen reagointi vain lisäävät kärsimystä, eivätkä omalta osaltaan auta meitä jatkamaan eteenpäin ollenkaan positiivisella tavalla.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bustos Caro, A. C. (2011). Cuando se acaba el amor: Estrategias de afrontamiento, duelo por pérdidas amorosas y crecimiento postraumático en estudiantes universitarios (Bachelor’s thesis, Quito: USFQ, 2011).
- Bermejo, J. C., Magaña, M., Villacieros, M., Carabias, R., & Serrano, I. (2012). Estrategias de afrontamiento y resiliencia como factores mediadores de duelo complicado. Revista de psicoterapia, 22(88), 85-95.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.