Mikä stressireaktio tarkalleen ottaen on?

29.3.2019

Jokainen meistä on joskus kokenut stressiä. Se voi vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme ja jopa ehdollistaa meidät tietyllä tavalla. Mutta tiedätkö mikä stressireaktio oikein on?

Stressiä esiintyy, kun kehon eri järjestelmissä on kasaantunutta uupumusta pitkitetyn tai huonosti säädeltyjen reaktioiden jälkeen. Viittaamme nyt allostaattiseen kuormitukseen, joka on kehon maksama hinta siitä, kun sen on sopeuduttava haitallisiin olosuhteisiin.

Jotta tämä ei tapahtuisi, meidän elimistöllämme on adaptiivisia prosesseja, jotka alkavat toimimaan stressaavissa tilanteissa. Nämä prosessit pyrkivät saavuttamaan tasapainon, tai homeostaasin.

Elimistö pyrkii aina palautumaan vakaaseen tilaan kärsittyään homeostaattisesta epätasapainosta. Kuinka elimistö sitten tekee tämän? Otetaanpa asiasta seuraavaksi selvää!

stressireaktio kuvassa

Stressireaktio

Kun elimistö havaitsee stressin, se asettaa liikkeelle lukuisia psykologisia ja metabolisia reaktiota voidakseen sopeutua. Nämä reaktiot ilmestyvät esimerkiksi urheilun aikana. Ne helpottavat myöskin eri tilanteiden arvioimista. Stressaavissa tilanteissa ne auttavat meitä olemaan valmiimpia ja valppaita, ja ne auttavat meitä tekemään nopeampia päätöksiä.

Ensimmäinen järjestelmä, jonka stressi aktivoi, on autonominen hermosto. Tämän jälkeen hypotalamus ottaa vallan integroidakseen sensorista ja emotionaalista informaatiota. 

Hypotalamus aktivoi myöskin paraventrikulaarisen ytimen, joka puolestaan aktivoi selkäytimen preganglioniset neuronit. Nämä neuronit aktivoivat sympaattisen ketjun ganglian, joka lisää noradrenaliinia tietyissä elimissä.

Lisääntyneen noradrenaliinin vaikutukset vapautuvat stressireaktion aikana

  • Kohonnut syke
  • Sepelvaltimoiden vasodilaatio
  • Keuhkoputken lihasten rentoutus
  • Nopeutunut hengitys
  • Perifeerinen verisuonten supistuminen
  • Maksan glykogenolyysi
  • Hyperglykemia

Kun sympaattisen ketjun ganglia aktivoituu, niin aktivoituvat myös lisämunuaiset. Tämä puolestaan lisää adrenaliinin eritystä noradrenaliinin lisäksi.

Nämä kaksi aktivoivat suoraan non-innervoidut rakenteet sympaattisen hermoston välityksellä. Ne vahvistavat myös noradrenaliinin vaikutuksia.

Lisääntyneen adrenaliinin vaikutukset

  • Kohonnut syke.
  • Lihasten ja sydämen vasodilaatio.
  • Hengityselinten laajentuminen (joka helpottaa keuhkojen ilman kiertoa).
  • Lisääntynyt hikoilu (liiallisen hikoilun vähentäminen).
  • Ei-elintärkeiden psykologisten prosessien vähentyminen (tulehdukset, ruoansulatus, lisääntyminen, ja kasvu).
  • Se stimuloi maksan glykogenolyysia (glukoosin tuotto).
  • Estää insuliinin vapautumista ja stimuloi pallean glukagonia (korkeat glukoosipitoisuudet).

Reaktiona noradrenaliiniin, sylkirauhaset erittävät oraalista entsyymiä nimeltä alfa-amylaasi. Tämä entsyymi auttaa sulattamaan hiilihydraatteja ja tuhoaa suun bakteereja.

adrenaliinin kemiallinen kaava

Hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen -akseli

Kun hypotalamus aktivoi paraventrikulaarisen ytimen, tietyt tämän ytimen neuronit vapauttavat neurohormonia CRF:ää järjestelmään, joka yhdistää hypotalamuksen aivolisäkkeen etuosaan. Tämä puolestaan stimuloi kortikotrofiini -hormonin vapautuksen verenkiertoon.

ACTH aktivoi glukokortikoidin, kuten kortisolin, muodostumisen. Tämä on steroidi, joka puuttuu hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen sulattamiseen aineenvaihdunnassa. Se stimuloi glukoosin synteesia ja se saa solut laskemaan kohtalaisesti glukoosin kuluttamista, mikä kohottaa glykemiaa.

Glukokortisoidit, kuten kortisoli, antavat negatiivista palautetta hypotalamukselle ja aivolisäkkeelle. Joten ne säännöstelevät ACTH:n ja CRF:n pitoisuuksia. Nämä hormonit toimivat myös immuunijärjestemän ja hippokampuksen mukaan.

Tämä akseli vapauttaa tavallisesti hormoneja vuorokausirytmin mukaisesti. Tämän seurauksena kortisolipitoisuudet ovat korkeammalla aamulla kuin illalla.

Kun kehomme reagoi stressiin, hypotalamus projektoi sympaattista hermostoa. Tämä saa aikaa tietynlaisia vaikutuksia:

Sympaattisen aktivaation vaikutukset

  • Maksan glykogenolyysi
  • Hyperglykemia
  • Nopea hengitys
  • Sykkeen ja verenpaineen kohoaminen
  • Perifeerinen verisuonten supistuminen ja lihasten vasodilointi
  • Kohonnut valppaus ja reaktioaika
  • Lisääntynyt lihasten pitoisuus
  • Laajentuneen pupillit
miehen epätoivo

Stressireaktion hermoston kontrolli

Stressireaktion rekisteröimiseksi on olemassa kaksi mahdollista tietä niiden vastaanottamien virikkeiden mukaan: systeeminen ja psykogeeninen.

Systeeminen

  • Ensiksi, tämä ärsyke ei vaadi tietoista prosessointia.
  • Näillä on taipumusta olla fysiologisia uhkia (Kuten esimerkiksi verenvuoto).
  • Hypotalamuksen paraventrikulaarisen ytimen suora aktivointi.

Psykogeeninen

  • Tämä ärsyke vaatii tietoisen prosessoinnin.
  • Ne eivät merkitse välitöntä vaaraa.
  • Hypotalamuksen paraventrikulaarisen ytimen epäsuora aktivointi.

Lopuksi, stressireaktio on sitä, kun elimistö asettaa liikkeelle monia eri prosesseja voidakseen ylläpitää tasapainoa ja lakkauttaa stressin ei-toivotut vaikutukset. Tämä on vain yksi esimerkki luonnon uskomattomasta viisaudesta.

  • Kudielka, B. M., Hellhammer, D. H., & Wüst, S. (2009). Why do we respond so differently? Reviewing determinants of human salivary cortisol responses to challenge. Psychoneuroendocrinology, 34(1), 2-18.
  • Sandi, C. (2013). Stress and cognition. Wiley Interdisciplinary Reviews: Cognitive Science, 4(3), 245-261.
  • Valdés, M., & De Flores, T. (1985). Psicobiología del estrés. Barcelona: Martínez Roca, 2.