Sosiaalityöntekijöiden rooli hätätilanteissa

02 tammikuu, 2020
Tiedätkö millainen rooli sosiaalityöntekijöillä on hätätilanteissa ja katastrofeissa? Jatka lukemista saadaksesi siitä selvää!
 

Kun tapahtuu katastrofi, joka vaikuttaa tiettyyn yhteisöön tai suureen määrään ihmisiä, eri alojen ammattilaisten on osallistuttava sen purkamiseen ja hoitoon. Sosiaalityöntekijöiden rooli ja tavoite kriisitilanteissa on kokonaisvaltainen ongelmanratkaisu sosiaalisen intervention avulla.

Yleisesti ottaen sosiaalityöntekijöillä tulisi olla erilaisia protokollia, joita he seuraisivat hätätilanteen aikana. Ennen kuin käsittelemme enemmän sosiaalityöntekijöiden roolia, määritellään ensin termit, joita tulemme tässä artikkelissa käyttämään (Villalibre, 2013).

  • Hätätilanne. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan hätätilanne on ”tapaus, jossa avun puute voi johtaa kuolemaan minuuteissa”.
  • Katastrofi. Tämä sana on peräisin antiikin kreikan kielen sanasta katasrefein (rikkoa, tuhota). WHO määrittelee katastrofin ”ilmiönä, joka aiheuttaa vahinkoa, taloudellista vahinkoa, ihmishengen menetystä ja terveyden ja terveydellisten palvelujen heikkenemistä riittävästi vaatiakseen poikkeuksellista reaktiota ulkoisilta sektoreilta”.
 
  • Suuronnettomuus (disaster). Englanninkielinen sana disaster on peräisin latinan kielisistä sanoista des (negatiivinen, valitettava) ja astre (Astro, tähti). Tämä tarkoittaa periaatteessa jonkinlaista negatiivista tapahtumaan, joka on tähdistä tai jumalilta peräisin. Maailman terveysjärjestön mukaan suuronnettomuus on aavistamaton tapahtuma, joka merkitsee vakavaa ja välitöntä uhkaa yleiselle terveydelle. Tämä on myöskin mikä tahansa yleisen terveyden tilanne, joka vaarantaa merkittävästi ihmisten elämän tai terveyden, ja joka vaatii välitöntä toimintaa.
Sosiaalityöntekijöiden rooli kriisissä on auttaa ihmisiä.

Kvantitatiivista dataa käyttämällä, Aptekar (1994) määritteli näiden termien erot tällä tavalla:

  • Onnettomuus tai hätätilanne. Tilanne, jossa kuolee vähemmän kuin tuhat ihmistä.
  • Suuronnettomuus. Kuolleiden, sekä välittömässä vaarassa olevien uhrien määrä on tuhannen ja miljoonan välillä.
  • Katastrofi. Tilanne on katastrofi, kun kuolleiden määrä ylittää miljoonan.

Mitä yhteisiä ominaisuuksia näillä tapahtumilla on?

Fource, Hernández-Coronado, Nevado, Martínez, Losada, ja Lillo (1998) selittävät näiden terminologien yhteiset puolet:

 
  • Nämä tilanteet vaativat välitöntä interventiota.
  • Psykologiset vaikutukset riippuvat tapahtuman suuruudesta ja seurauksista.
  • Ne voivat olla ennalta aavistamattomia ja vahinkoja. Ne aiheuttavat yllätyksen, avuttomuutta ja epävakautta.
  • Ne voivat merkitä välitöntä vaaraa ihmisille tai fyysiselle eheydelle.

“Maailma rikkoo kaikkia, ja jälkeenpäin kaikki ovat voimakkaampia näistä rikkinäisistä kohdista.”

-Ernest Hemingway-

Sosiaalityöntekijöiden rooli katastrofissa

Sosiaalityöntekijöiden on otettava osaa katastrofiin heti alusta alkaen. Toisin sanoen heidän pitää ottaa osaa ehkäisymenetelmiin ja luoda protokollia hätätilanteisiin valmistautumista varten. Heidän on oltava myöskin valmiita toimimaan muiden alojen ammattilaisten kanssa. Hätätilanteissa yhteistyö on aina hyödyllistä yhteisölle, johon katastrofi vaikuttaa.

Koska tällaisten tilanteiden seuraukset ovat musertavia ja mahdottomia ennustaa, monialainen interventio on elintärkeää. Jos ongelmaa käsitellään monesta eri kulmasta, se pienenee nopeammin.

Tällaisissa tilanteissa sosiaalityöntekijät ovat läsnä tarjotakseen uhreille seuraa ja tukea. He valtuuttavat myös yhteisöä valitsemaan johtoasemia ja osallistumaan aktiivisesti uudelleenrakentamisessa katastrofin jälkeen (Peñate, 2009).

Sosiaalityöntekijöiden rooli katastrofin tai hätätilan aikana:

  • Tietyille, relevanteille instituutioille tiedottaminen ja neuvonta.
 
  • Tarpeellisen tiedon tarjoaminen ja organisoiminen, ja valmistautuminen mahdollisia katastrofin seurauksia varten. 
  • Tiimien muodostaminen ammattilaisista ja vapaaehtoisista.
  • Niiden ihmisten lohduttaminen ja heille seuran pitäminen, joihin katastrofi on vaikuttanut suoraan tai epäsuoraan.
  • Kommunikointi perheiden kanssa. He tarjoavat tietoa tapaturmista, kuolemista, jne. Sosiaalityöntekijöiden tulisi myös olla perheenjäsenten seurana kun he ovat tunnistamassa menehtyneitä rakkaitaan.
  • Resurssien ja palveluiden hallinta.
  • Vahinkojen arviointi ja kirjaaminen tarjotakseen todisteita avun saamiseksi.
  • Kriisiterapian tarjoaminen, raporttien kirjoittaminen, jne.
  • He rohkaisevat yhteisöä toimimaan, auttamaan apuryhmien organisoimisessa, jne.
Nainen kirjoittaa raporttia.

Sosiaalityön tavoitteet hätätilanteissa

Herreron (2012) mukaan sosiaalityöntekijöiden tavoitteiden pitäisi katastrofien, hätätilanteiden ja suuronnettomuuksien aikana olla ainakin seuraavat:

  • Tiedon tarjoaminen mahdollisuuksista, joita sosiaaliryhmillä on saatavilla.
  • Ihmisten motivoiminen näiden mahdollisuuksien saamiseksi.
 
  • Uhrien auttaminen jotta he voivat hallita tunteitaan.
  • Auttaa ihmisiä oppimaan, kuinka kohdata ongelmat. Osoittaa heille kuinka ajatella uutta tilannetta eri näkökulmista.
  • Auttaa uhreja palauttamaan psykologinen tasapainotila.
  •  Tapahtuman käsittely uhrien kanssa, jotta he voivat jatkaa elämäänsä.
  • Kommunikaation luominen tai tarjoaminen ihmisten kanssa ja heidän välillään.
  • Auttaa yksilöitä tai perheitä ymmärtämään tilannetta selvemmin.
  • Palauttaa yksilön homeostaasi heidän ympäristöönsä. Toisin sanoen he auttavat ihmisiä sopeutumaan uuteen tilanteeseen.

Sosiaalityöntekijöiden läsnäolo suuronnettomuuksissa, hätätilanteissa ja katastrofeissa on hyvin tärkeää. Monet eivät pidä heitä osana reagoivaa ryhmää, mutta he ovat välttämätön osa ihmisten elämän parantamista näissä odottamattomissa tilanteissa. Heidän pitäisi olla myöskin osa reaktioryhmiä, jotta negatiivisia seurauksia voitaisiin lieventää.

 
  • Baloian, I., Chia, E., Cornejo, C., & Paverini, C. (2007). Intervención psicosocial en situaciones de emergencia y desastres: guía para el primer apoyo psicológico.
  • Colegio Oficial de Trabajo social de Castilla-La Mancha. El Trabajo Social en situaciones de Crisis, Emergencias y Catástrofes en
    Castilla La Mancha. Recuperado de: https://www.trabajosocialclm.com/participacion-voluntariado
  • Hernández-Coronado, A., Nevado, M., Martínez, RM., Losada, D, Lillo de la Cruz, A. (2006). Intervención psicológica en situaciones de emergencias. Psicología sin fronteras. Revista electrónica de Intervención Psicosocial y Psicología comunitaria, 1(1), 40-46.
  • Muguruza, I. H. (2011). Los Trabajadores Sociales en situaciones de crisis, emergencias y catástrofes. Margen: revista de trabajo social y ciencias sociales, (63), 4-12.
  • Peñate, Á. C. (2009). Una aproximación a la intervención del Trabajo Social comunitario en situaciones de catástrofes y desastres. Cuadernos de Trabajo Social22, 243.
  • Villalibre Calderón, C. (2013). Concepto de urgencia, emergencia, catástrofe y desastre: revisión histórica y bibliográfica.