Kaikenkattava kauneus: rakkaan ihmisen kuoleman kohtaaminen

· 3.10.2018

Kaikenkattava kauneus on vuonna 2016 ilmestynyt elokuva, jonka ohjasi David Frankel. Elokuva oli hyvin odotettu ja siinä on mahtava roolitus. Edward Norton, Kate Winslet, Helen Mirren, Will Smith ja Keira Knightley ovat vain muutamia elokuvassa olevista merkittävistä näyttelijöistä. Mutta jopa kaikkien näiden ennakko-odotuksien ja mahtavan näyttelijäkaartin jälkeen suurin osa arvosteluista oli negatiivisia.

Kriittisestä näkökulmasta katsoen elokuva todella menettää itsensä melodraamaan. Siinä kalastellaan helppoja kyyneleitä niin monien tunteellisten keskustelujen kautta kuin vain mahdollista. Mutta se on vain pintaa.

Kaikenkattavalla kauneudella on erittäin mielenkiintoinen teema, mutta se ajautuu äärimmäisen pakotettuun sentimentalismiin. Se ei vain ole uskottavaa; se on liian Hollywoodmainen. New Yorkiin sijoittuva lomamainen lavastus ei myöskään auta paljoa. Se tekee siitä enemmänkin television jouluelokuvan, jota katsotaan koko perheen kanssa.

Idea on kuitenkin mielenkiintoinen ja elokuvan vaikutus tulee selvästi Dickensin tekemästä Joululaulusta. Siinä kerrotaan menestyksekkäästä miehestä, joka masentuu syvästi 6-vuotiaan tyttärensä kuoleman jälkeen.

Hänen työkaverinsa ja ystävänsä yrittävät auttaa häntä palkkaamalla kolme näyttelijää ilmestymään hänen elämäänsä. Heidän on tarkoitus esittää kolmea erityistä abstraktia käsitettä: rakkautta, kuolemaa ja aikaa. Tämän osan elokuvasta on tarkoitus olla vertauskuva elämästä. Aivan kuin se näyttäisi meille pelot, jotka kohtaamme masennuksen myötä.

Siirretään nyt sivuun elokuvan siirappisuus, ennalta-arvattava juoni ja se kuinka epäluonnollista kaikki on. Ilman kaikkea tuota Kaikenkattava kauneus on periaatteessa erittäin traagisesta tilanteesta kertova tarina.

Tässä artikkelissa emme siis aio keskittyä kriittiseen puoleen. Sen sijaan aiomme tutkia elokuvan viestiä ja siitä saatavia psykologisia oppeja.

Menetys Kaikenkattavassa kauneudessa

Elokuva alkaa Will Smithin esittämän roolihahmon Howard Inletin pitämällä motivoivalla puheella. Hän on yksi mainosalan menestyneimmistä miehistä. Hän kertoo puheensa aikana siitä, kuinka kaikkia ihmisiä yhdistää kolme asiaa: rakkaus, aika ja kuolema. Yhdessä kohdassa hän sanoo, että “me kaipaamme rakkautta, toivomme että meillä olisi enemmän aikaa ja pelkäämme kuolemaa”.

Vain hetkeä myöhemmin siirrymme hyvin erilaiseen todellisuuteen, jossa Howard on menettänyt 6-vuotiaan tyttärensä sekä intohimon työhönsä, ystäviinsä ja elämäänsä. Hän ei enää puhu, hän ei näytä minkäänlaista kiinnostusta mihinkään ja hän on melkein aina puhkeamassa kyyneliin.

Mutta hänen tyttärensä kuolema ei saa häntä ainoastaan vajoamaan masennukseen, joka estää häntä elämästä elämäänsä. Hän eroaa myös vaimostaan, mikä on hyvin yleistä tällaisissa tilanteissa. Tapaukseen liittyy usein monia asioita, joilla on oma osansa siinä. Toinen osapuoli saattaa esimerkiksi käsitellä asiaa “paremmin” kuin toinen, tai osapuolet syyttävät toisiaan. Toinen heistä ei välttämättä pääse siitä koskaan yli.

isä elokuvassa kaikenkattava kauneus

Suruprosessi

Suruprosessi on äärimmäisen rankka kenelle tahansa, jonka täytyy käydä se läpi. Se on jopa enemmän totta silloin, kun on kyseessä lapsen kuolema. Joidenkin ihmisten kohdalla suru muuttuu paremmaksi luonnollisesti ajan kuluessa. He käyvät läpi eri vaiheita, kunnes he pystyvät lopulta hyväksymään tilanteen.

Mutta on myös ihmisiä, jotka jäävät täysin jumiin. Eteenpäin siirtymisen vaikeus voi johtaa sairauteen. Howardin tapauksessa voimme havaita, että hän käy läpi äärimmäistä masennusta kieltämisvaiheessa, jossa hän ei pysty puhumaan siitä tai olemaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Hänen ystävänsä ja työkaverinsa ovat huolissaan hänen henkisestä tilastaan. On vaikea katsoa jonkun rakkaan ihmisen, joka on aina ollut täynnä elämää, yhtäkkiä vajoavan ja olevan kyvytön siirtymään eteenpäin elämässään. Sen takia he päättävät auttaa häntä.

He tietenkin tekevät sen myös hänen työnsä takia, jolla on suora vaikutus heihin. Joten he palkkaavat yksityisetsivän, jolle selviää, että Howard kirjoittaa kirjeitä rakkaudelle, kuolemalle ja ajalle. Ne ovat käsitteitä, joista hän puhui hyvin positiivisesti elokuvan alussa.

Saadessaan tietää tämän, he päättävät palkata kolme näyttelijää esittämään näiden kolmen käsitteen ruumiillistumaa. Sillä tavalla he voivat demonstroida sen, että hänen henkinen terveytensä ei ole riittävä, jotta hän voisi työskennellä. Samaan aikaan sen pitäisi myös auttaa häntä huomaamaan tilanteen, johon hän on ajautunut.

Elokuvan sijoittuminen joulun aikaan on myös tärkeää. Se on vuodenaika, jolloin ihmisten tunteet ovat pinnassa. Se on aikaa katsoa taaksepäin, aikaa menneisyyden haamuille (kuten Dickensin tarinassa) ja aikaa muistella ihmisiä, jotka eivät enää ole keskuudessamme.

henkilöhahmoja elokuvassa kaikenkattava kauneus

Vertauskuvat ja kuoleman merkitys

Howardin ystävät käyvät läpi myös omia henkilökohtaisia vaikeuksia. He kaikki katsovat, kun hän vaarantaa heidän työnsä, ainoan asian, joka heillä on jäljellä. Whit erosi juuri ja hänen tyttärensä vihaa häntä: hän on myös menettänyt jotakin tärkeää elämässään.

Claire on omistautunut työlleen. Hän ei koskaan perustanut perhettä ja hän on huolissaan vanhenemisesta, siitä, että on liian myöhäistä. Simonille selviää, että hänellä on kuolettava sairaus. Mutta hänestä on juuri tullut isä, eikä hän halua kertoa perheelleen mitä on tapahtumassa.

Vertauskuvauksellisia hahmoja (rakkautta, kuolemaa ja aikaa) esittävät näyttelijät luovat syvän yhteyden näiden muiden hahmojen kanssa. Kuolema yhdistyy Simonin kanssa ja auttaa häntä hyväksymään kohtalonsa. Aika yhdistyy Clairen kanssa.

Kolme eri tarinaa punoutuvat Howardin juoneen ja hänen polkuunsa kohti hyväksyntää. Hän alkaa käydä ryhmäterapiassa muiden ihmisten kanssa, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa kuin hän.

keskustelu elokuvassa kaikenkattava kauneus

Kuolema on kohtalo, johon olemme kaikki tuomittuja. Sillä ei ole väliä kuka sinä olet elämässä tai kuinka paljon rahaa sinulla on. Loppujen lopuksi me kaikki tulemme kuolemaan. Juan de Valdés Leal on tehnyt maalauksen nimeltä Finis gloriae mundi, joka demonstroi hyvin tätä ajatusta.

Espanjalainen maalari kuvaa kehojen hajoamista Bishopin luksusarkussa, joka on koruttomassa ristiriidassa taustalla olevan äärimmäisen yksinkertaisen arkun kanssa. Maalauksen yläosassa on jumalainen käsi, joka pitelee vaakaa viitaten taivaalliseen tuomioon.

Kaikenkattavan kauneuden viesti

Kaikenkattava kauneus kertoo erittäin menestyksekkäästä miehestä, jonka täytyy käsitellä tyttärensä kuolema. Siinä mielessä elokuva näyttää meille aivan alusta lähtien, että kuolema on maailmanlaajuista.

Hieman vähemmän hauska fakta: Will Smithille selvisi kuvauksien aikana, että hänen omalla isällään ei ollut kauan elämää jäljellä. Se on toinen esimerkki siitä, kuinka kuolema voi ilmestyä odottamattomasti kenelle vain ja milloin vain.

Kaikenkattavan kauneuden päähenkilön on mahdoton ymmärtää, kuinka hänen oma tyttärensä voi kuolla ennen häntä, ennen kuin hänellä edes oli mahdollisuutta elää elämäänsä. Mutta elokuva näyttää myös meille, että vaikka voimmekin mitata aikaa, se on vain käsite. Meillä on täydellinen vapaus käyttää sitä haluamallamme tavalla.

Sitten on vielä rakkaus, joka on kaiken meitä ympäröivien asioiden energia, jopa surun. Se on kaikenkattava kauneus, jonka elokuva haluaa meidän näkevän ja ymmärtävän.

“Lapsen kuolema on suurin syy epäillä Jumalan olemassaoloa.”

-Fjodor Dostojevski-