Henkilökohtainen kriisi: oletko sankari vai uhri?
Henkilökohtaisen kriisin kohdatessa voimme olla tekemättä mitään ja ajautua kuin lehti tuulen mukana, tai voimme olla kuin kivi joka jää pohjaan. Vaihtoehtoisesti voimme kulkeutua virran mukana ja nousta pintaan kauniin välkehtivinä. On selvää, että kukaan ei nouse ylös henkilökohtaisesta kriisistä täysin vahingoittumattomana, mutta meistä voi tulla omien tarinoidemme sankareita.
Henkilökohtaisiin kriiseihin liittyy lähes aina jokin menetys. Tulemme toisinaan tienristeykseen, kun tiedämme että jokin elämämme osatekijä pitää jättää taakse. Meidän pitää hyväksyä että emme ole enää se sama henkilö joka olimme ennen.
Toisinaan menetämme jotakin tai jonkun. Ennakoimattomat tapahtumat pakottavat meidät muuttumaan, taistelemaan ja tekemään kaikkemme, jotta emme menettäisi minuuttamme kokonaan ja joutuisi epäoikeudenmukaisten kohtalon tuulien riepoteltaviksi.
“Ilman kriisiä ei ole haasteita. Ilman haasteita elämä on rutiinia, hidasta kärsimystä. Ilman kriisiä ei ole saavutuksia.”
– Albert Einstein –
Henkilökohtainen kriisi tuo meidät lähes ilmeisen tosiasian eteen. Meillä on kaksi vaihtoehtoa vastoinkäymisten kohdatessa: voimme jäädä paikoilleen tai liikkua eteenpäin. Voimme olla olosuhteiden ikuisia uhreja tai nousta sankarin asemaan, jossa olemme uusien mahdollisuuksien arvoisia. Pitää kuitenkin mainita, että se ei tule olemaan helppoa. Kukaan ei koskaan opettanut meille kuinka olla “sankareita” tai sitä, mitä strategioita meidän pitäisi käyttää voittaaksemme ne esteet joita elämä asettaa tiellemme.
Henkilökohtaiset kriisit: seurauksena tasapainon menettäminen
Työn menettäminen, eroaminen, ikään tai henkilösuhteisiin liittyvä kriisi ovat lähes tavanomaisia tapahtumia elämässämme. Vaikka ne olisivat miten yleisiä tahansa, emme koskaan totu niihin.
Siihen on omat syynsä: onnellisuuteen liittyy tasapaino, turvallisuuden tunne sekä tunne että asiat ovat hallinnassamme. Tämän vuoksi mikä tahansa muutos tulkitaan uhaksi, olkoonpa se miten pieni tahansa. Se on ennakoimaton tapahtuma, josta emme tiedä miten siihen pitää varautua.
Avuttomuutemme tunnustaminen on itse asiassa hyvä lähtökohta. Hämmennyksen kokeminen pettymyksen tai menetyksen jälkeen pakottaa meidät olemaan paikoillaan ja pohtimaan. Sana “kriisi” tulee kreikan sanasta “krisis” ja se tarkoittaa “minä päätän”, “minä arvioin” tai “minä irtaudun”. Se on kutsu tulla tietoiseksi, ottaa olosuhteet hallintaamme ja päättää mitä tehdä.
Psykologit Richard Tedeschi ja Lawrence G. Calhoun käsittelevät teoksessaan “The Handbook of Posttraumatic Growth” mielenkiintoista henkilökohtaisiin kriiseihin liittyvää asiaa. Kun olemme valmiit kohtaamaan henkilökohtaiset kriisimme, alamme puhua uudenlaista kieltä.
Tässä tilanteessa havaitsemme, että meillä on uusia kykyjä. Huomaamme, että olemme vahvempia kuin aluksi luulimme sillä oman elämämme lennolla, jolla olemme oman elämämme sankareita. Siitä, mikä vaikutti aluksi lähes sietämättömältä ja mahdottoman vaikealta, tulee koko elämän kestävää, jatkuvaa oppimista.
Olemme kaikki henkilökohtaisten kriisien uhreja, mutta meillä kaikilla on resursseja käsitellä niitä
On olemassa monen tyyppisiä kriisejä. Kehityskriisit liittyvät elämämme eri vaiheisiin. Tilannekriisejä ovat ne, jotka liittyvät onnettomuuksiin ja luonnonkatastrofeihin. Olemassaolon kriisit liittyvät elämämme tarkoitukseen ja arvoihin. Näillä kriiseillä on kaksi yhdistävää tekijää. Ne vaikuttavat sekä mielentilaamme että käyttäytymiseemme.
Arvioidaan, että lähes 80 % meistä tulee käymään läpi yhden tai useita henkilökohtaisia kriisejä elämänsä aikana. Tulemme olemaan eräällä tavalla kohtalon uhreja. Olemme sellaisten olosuhteiden tai tapahtumien uhreja, jotka itse aiheutamme.
Meillä kaikilla on kuitenkin käytössämme ne voimavarat, joita tarvitsemme liikkuaksemme tästä epävakaisuuden ja tunteisiin liittyvän epätasapainon tilasta toiseen tilaan, jossa voimme saada uuden näkökulman, joka antaa meille voimaa saada tilanteen jälleen hallintaamme ja palauttaa mielemme tasapainon ja kasvaa henkisesti.
Gilbert Ross on henkilökohtaiseen kasvuun erikoistunut filosofi. Hän sanoo, että kaikki vastoinkäymiset ovat eräänlaista luonnonvalintaa. Hänen mukaansa vain ne, jotka hyväksyvät haasteen ja muutoksen, voivat edistyä. Vain ne edistyvät, joiden itsetunto vahvistuu vastoinkäymisten myötä ja jotka pystyvät voittamaan pelkonsa.
Henkilökohtaisia kriisejä tulee yhä enemmän vastaan nykyajan maailmassa, halusimmepa sitä tai emme. Elämme jatkuvan muutoksen ja epävarmuuden aikoja. Se mikä on varmaa tänään, voi olla epävarmaa huomenna. Se mikä määrittelee meidät nyt, voi olla mennyttä huomenna. Muutokseen varautuminen on korvaamaton psykologinen voimavara. Anna sen olla voimavarasi ja pidä mielessä, että jokaiseen kriisiin liittyy uusi mahdollisuus.