Sosiaalipalvelut taistossa köyhyyttä vastaan
Vuoden 2008 maailmanlaajuinen talouskriisi kasvatti entisestään kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Kriisin vaikutukset marginalisoivat tuhannet ihmiset saaden heidät epävarmaan taloudelliseen tilanteeseen. Kaikkein huono-osaisimmat yhteiskunnan jäsenet kokivat sen vaikutukset kaikkein voimakkaimmin, mikä johti merkittävään sosiaalipalvelujen tarpeen lisääntymiseen. Kuinka sosiaalipalvelut auttavat taistossa köyhyyttä vastaan?
Yleisesti ottaen ihmiset yhdistävät köyhyyden huonoon palkkaan. Tutkijat mittaavat köyhyyttä usein yksilön tai kotitalouden tuloina. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään universaalia tai absoluuttista kriteeriä, ainoastaan suhteellisia kriteerejä köyhyyden mittaamiseksi. Nämä suhteelliset kriteerit ottavat huomioon kyseessä olevan ajanjakson ja maantieteellisen sijainnin köyhyyden ja keskimääräisen tulotason analysoimisessa (Del Barrio, 2014).
On tärkeää ymmärtää, että köyhyyden käsite on moniulotteinen. Siihen ei ole mitään yhtä tiettyä fokusta tai vaikutusaluetta.
Köyhyys ja marginalisointi
Kuten yllä mainitsimme, ei ole mitään yhtä ainoaa köyhyyden määritelmää tai luokittelua. Ilmiötä voidaan mitata monin eri tavoin (Del Barrio 2014):
- Sen tiedon laadun mukaan, jolla köyhyyttä mitataan. Objektiivinen tai subjektiivinen.
- Ottamalla huomioon köyhyysrajan määrittämisessä käytetty viitearvo. Absoluuttinen tai suhteellinen.
- Tutkimuksen kohteen ajanjakson mukaan. Transversaalinen (tiettynä vuonna) tai pitkäaikainen.
- Analysoimalla kyvyttömyyttä päästä käsiksi perusresursseihin. Moniulotteinen puute.
Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman mukaan köyhyys merkitsee niiden vaihtoehtojen tai mahdollisuuksien puuttumista, joita tarvitaan siedettävään elintasoon. Tässä ohjelmassa hyödynnetään moniulotteista köyhyysindeksiä (MPI), jota käytetään viitearvona määrittämään, ketkä elävät köyhyydessä. YK suunnitteli MPI:n kuvastamaan ihmisten kärsimien puutteiden vaikutusta ja voimakkuutta.
Myös marginalisointi on terminä moniulotteinen. Se vaikuttaa yksilöihin, ihmisryhmiin ja maantieteellisiin alueisiin. Marginalisointia voi tarkastella myös tulojen, terveyden, koulutuksen, palvelujen saatavuuden, asumisen ja velan mukaan. Spickerin, Alvaresin ja Gordonin (2009) mukaan marginalisointi voi siis johtaa seuraaviin ongelmiin:
- Kodittomuus.
- Urbaanit kriisit.
- Etninen jännite.
- Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu.
- Jatkuvasti korkea köyhyystaso.
Sosiaalipalvelut taistossa köyhyyttä vastaan
Ei ole epäilystäkään siitä, että sosiaalipalvelut ovat integroituneen terveydenhuoltojärjestelmän perustavanlaatuinen pilari. Ammattilaiset, jotka tekevät päivästä toiseen työtä auttaakseen tarpeessa olevia ihmisiä, käyvät läpi huolellisesti jokaisen yksittäisen tapauksen. He ymmärtävätkin, miten tärkeää on voida mukauttaa ohjenuoria jokaiseen tilanteeseen.
Vaikka monet palvelut auttavat yksinkertaisesti vain parantamaan tai korjaamaan esiin nousevia ongelmia, ideana ei ole pelkästään laittaa laastaria ongelman päälle.
On erittäin tärkeää välttää holhoamista ja keskittyä henkilöiden voimaannuttamiseen. Sosiaalipalvelujen on tehtävä töitä yksilöiden kanssa ja autettava heitä kehittämään tarvittavia kykyjä arjen kamppailujen kohtaamiseen. Koulutus on ainoa keino varmistaa, että köyhyydestä ei tule kroonista.
Tavallisesti yksilöiden on täytettävä tietyt vaatimukset päästäkseen käsiksi olemassa oleviin sosiaalipalveluihin. Joitakin saatavilla olevista palveluista maasta riippuen ovat:
- Avustaminen vuokran tai asuntolainan maksamisessa.
- Ruokakupongit.
- Alennukset tai tuloperusteiset avustukset laskuihin.
- Taloudellinen apu ihmisille, jotka jäävät tiettyjen tulorajojen alle.
- Kansaneläkkeet.
- Ihmisten auttaminen töiden löytämisessä.
- Koulutus.
- Perheresurssien suunnittelu ja organisaatio.
Vaikka raha onkin äärimmäisen tärkeää ihmisten nostamiseksi pois köyhyydestä, ensisijaisena asiana tulisi olla yksilöiden ja perheiden avustaminen niin, että he löytäisivät pitkäaikaisen ratkaisun ongelmiinsa. Paras ratkaisu on lopulta luoda yksilöityjä projekteja saavutettavissa olevin tavoittein.
Lyhyesti, sosiaalipalvelujen tavoitteena ei ole luoda riippuvuutta, vaan auttaa luomaan vapaiden ja itsenäisten ihmisten yhteiskunta, jonka jäsenet kykenevät ratkaisemaan omat ongelmansa ja ohjaamaan omaa elämäänsä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Del Barrio, J.M., “Estructura Social y Desigualdades”. Universidad de Salamanca. Salamanca (2014)
Kliksberg, B. (1989). Cómo enfrentar la pobreza. Estrategias y.
Spicker, P., Álvares, L., & Gordon, S. (2009). Definiciones de pobreza: doce grupos de significados. Pobreza: Un glosario internacional, 291-306.
SÍNDIC DE GREUGES DE LA COMUNITAT VALENCIANA (2017). El papel de los servicios sociales generales en la lucha contra la pobreza y la exclusión social en los municipios valencianos durante la crisis.