Sigmund Freudin persoonallisuusteorian mallit

4 minuuttia

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Viimeisin päivitys: 29 kesäkuuta, 2023

Sigmund Freudin persoonallisuusteoria muuttui aina hänen ajatustensa myötä. Freud ajatteli, että ihmisen persoonallisuus oli tuhoisien impulssiemme ja nautinnon etsinnän välisen taistelun tulosta. Hän ei sulkenut pois sosiaalisia tekijöitä, kuten asiat, jotka voisivat säädellä tätä taistelua.

Persoonallisuutemme luominen on vain tuote. Se on niiden tapojen tulosta, joilla ihmiset käsittelevät sisäisiä konflikteja ja ulkoisia vaatimuksia. Eli jonkun persoonallisuus jättää jäljen siihen tapaan, jolla hän kehittyy sosiaalisessa maailmassa ja kohtaa kaikki konfliktinsa (sisäiset tai ulkoiset).

Freud, itävaltalainen neurologinen lääkäri ja psykoanalyysin isä, keksi viisi mallia persoonallisuuden muodostamiseksi. Freudin persoonallisuusteorian mallit ovat topografinen, dynaaminen, ekonominen, geneettinen ja rakenteellinen. Nämä viisi mallia yrittävät antaa kokonaisen muodon rakenteelle, joka voisi kuvailla jokaista persoonallisuutta.

Freudin persoonallisuusteorian mallit

Freudin persoonallisuusteoria keskittyy rakenteisiin. Emme saisi ottaa seuraavaksi käsiteltäviä malleja absoluuttisena totuutena. Ne ovat kuitenkin todella hyödyllisiä välineitä voidaksemme ymmärtää kuinka ihmispsyyke toimii. Aiomme selittää ne erikseen, mutta ne liittyvät kuitenkin kaikki toisiinsa.

1. Topografinen malli

Freud käytti jäävuorimetaforaa helpottaakseen mielen osien ymmärtämistä. Jäävuoren huippu, se osa jonka voimme nähdä, on kuin tietoinen mieli. Tällä osalla on tekemistä kaiken sen kanssa, jonka voimme kokea tiettynä hetkenä: havainnot, muistot, fantasiat ja tunteet.

Upoksissa oleva jäävuoren osa saattaa olla hieman näkyvissä, aivan kuten mielemme lähes tietoinen osa. Sillä on tekemistä kaiken sen kanssa, mitä pystymme muistamaan. Nämä ovat aikoja, joita emme voi enää kokea nykyhetkessä, mutta jotka voimme tuoda lähemmäs tietoista mieltämme.

Jäävuoren suurin osa, joka on täysin vedenpinnan alapuolella, on tiedostamaton osuus. Tämä on paikka, johon mielemme varastoi kaikki muistot, tunteet ja ajatukset, ja tähän osioon tietoisuus ei pääse. Se varastoi asiat, joita voi olla vaikea hyväksyä, tai jotka ovat epämiellyttäviä, tuskallisia, levottomuutta aiheuttavia ja ennen kaikkea ahdistavia.

2. Dynaaminen malli

Tämä malli saattaa olla kaikkein vaikein ymmärtää kaikista Freudin persoonallisuusteorian malleista. Tällä on tekemistä psykologisen dynamiikan kanssa, joka on peräisin loputonta nautintoa etsivien impulssien ja nämä impulssit estävien puolustusmekanismien välisestä taistelusta.

Meitä säätelevän psykologisen dynamiikan perustavoite on varmistaa, että voimme kehittää ja sopeutua sosiaaliseen ympäristöömme. Tästä mallista peräisin olevat puolustusmekanismit ovat: tukahduttaminen, reaktion muodostuminen, siirtymä, fiksaatio, regressio, projektio, introjektio ja sublimaatio. Nämä ovat todella tärkeitä Sigmund Freudin persoonallisuusteorian osia.

3. Ekonominen malli

Tällä on tekemistä sen kanssa, mitä Freud kutsui ”vietiksi”. Sitä voidaan periaatteessa pitää energiana, joka työntää meidät kohti jotain tiettyä tavoitetta. Vietti on moottori ja energia, joka saa meidät liikkeelle. Tässä mielessä Freud ajatteli, että kaikki käyttäytymisemme on viettien motivoimaa. Hän jakoi vietit elämänviettiin (Eros) ja kuolemanviettiin (Thanatos).

Elämänvietillä on yhteys meidän selviytymisvaistoihimme, impulsseihimme luoda, suojella itseämme ja kehittää ihmissuhteita. Kun taas kuolemanvietillä on yhteys tuhoisiin taipumuksiin itseämme tai muita ihmisiä kohtaan. Tämän Freud yhdistää käsitteeseen nirvanasta, joka tarkoittaa ei-mitään, olemattomuutta tai tyhjyyttä.

4. Geneettinen malli

Tällä mallilla on psykoseksuaalisen kehityksen viisi vaihetta. Nämä kaikki käsittelevät nautinnon etsimistä kehojemme erogeenisiltä alueilta. Ne muuttuvat meidän vanhetessamme, ja Freud sai selville, että eivät vain aikuiset saa nautintoa erogeenisilta alueilta, vaan tämä pätee myös lapsiin. Liiallinen nautinto tai äkillinen turhautuminen näissä vaiheissa voi johtaa erilaisten persoonallisuuksien kehitykseen.

Tässä Sigmund Freudin persoonallisuusteorian psykoseksuaalisen kehityksen vaiheet:

Oraalinen vaihe: 0-18 kuukautta. Suu on nautinnon lähde: imeminen, suudelmat ja pureminen. Tämän vaiheen fiksaatio saattaa johtaa oraalisesti reseptiiviseen persoonallisuuteen. Tämä tarkoittaa, että henkilö etsii nautintoa suun välityksellä (polttaminen, syöminen, jne.) Äkillinen turhautuminen tässä vaiheessa voi johtaa oraalisesti regressiiviseen persoonallisuuteen. Tämä tarkoittaa, että henkilö pyrkii nautintoon olemalla sanallisesti aggressiivinen muita kohtaan.
Anaalivaihe: 18 kuukautta – 4 vuotta. Anus on nautinnon lähde: pidättäminen ja ulostyöntäminen. Liiallinen kontrolli tässä vaiheessa voi johtaa pidättävään, saitaan persoonallisuuteen. Päinvastaisessa skenaariossa se voi johtaa löyhään ja kuluttavaan persoonallisuuteen.
Fallinen vaihe: 4-7 vuotta. Nautinnon lähde on sukupuolielimissä. Tässä iässä masturboiminen on todella tavallista. Tässä vaiheessa tapahtuu samaistuminen äitiin tai isään. Tässä vaiheessa Oidipus-kompleksi selvitetään. Tämä rakentaa persoonallisuuden ja auttaa meitä hyväksymään sosiaaliset normit.
Latenssivaihe: 7-12 vuotta. Tämän vaiheen aikana Freud ajatteli, että vaimennamme seksuaalisen viettimme, jotta voisimme oppia enemmän ja sopeutua paremmin ympäristöömme.
Genitaalivaihe: 12+ vuotta. Tämä on osa, jolloin seksuaalinen vietti palaa nuoruuden aikana, ja se on suunnattu etenkin seksiä kohtaan. Tässä vaiheessa myös miehen tai naisen seksuaalinen identiteetti vahvistuu.

5. Rakenteellinen malli

Tämä Freudin persoonallisuusteorian malli erottuu muista, sillä se jakaa mielen kolmeen osaan. Nämä kaikki osaa kehittyvät lapsuuden aikana. Jokaiselle osalla on omat toimintonsa, jotka tapahtuvat mielemme eri tasoilla. Mutta silti ne kaikki työskentelevät yhdessä muodostaakseen yhtenäisen rakenteen persoonallisuuteemme.

Viettipohja: Tämä on primitiivinen, vaistonvarainen osa persoonallisuuttamme. Sen ainoa tavoite on tyydyttää kaikki impulssimme. Se kuvastaa kaikkein perusteellisimpia tarpeitamme ja halujamme, siis kahta viettiä.
Ego: Tämä kehittyy meidän samalla kun vanhenemme. Se on kuin viettipohjan ja yliminän välinen välittäjä. Tämä kuvastaa sitä, miten me kohtaamme todellisuuden.
Yliminä: Tämä kuvastaa moraalia ja eettisiä ideoita, jotka saamme kulttuuristamme. Se kuvastaa myös lakeja ja normeja.

Lopuksi, haluamme huomauttaa, että kaikki nämä persoonallisuusteorian mallit ovat yhteydessä toisiinsa. Ne tekevät persoonallisuudesta psykologisten ominaisuuksien dynaamisen ryhmän, joka ehdollistaa sen, kuinka kaikki toimivat tietyissä tilanteissa.

“Maksamamme hinta edistymisestämme sivilisaatiossa on onnellisuuden menettäminen lisäämällä syyllisyyden tunnetta.”

-Sigmund Freud-