Daniel Schacterin muistin seitsemän syntiä

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Gema Sánchez Cuevas.

Kirjoittanut Eva Maria Rodríguez

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Daniel Schacter on tutkija, kognitiivinen psykologi ja psykologian professori Harvardin yliopistosta. Hän on suorittanut muistia käsittelevän tutkimuksen, joka on tullut siihen lopputulokseen, että muistimme on altis epäonnistumaan seitsemällä eri tavalla. Schacter kutsuu näitä toimintahäiriöitä termillä “muistin seitsemän syntiä”.

Schacter selittää, että muistamisen ja muistin palauttamisen prosessit ovat konstruktiivista toimintaa. Hän huomauttaa, ettei ihmisen muisti ole läheskään täydellinen. Itse asiassa tällä järjestelmällä on sen omat puutteensa, ja muistin puutteet vaikuttavat meihin kaikkiin joka päivä.

Teoksessaan The Seven Sins of Memory Schacter luokittelee systemaattisesti muistin eri toimintahäiriöt seitsemään eri perusteelliseen rikkomukseen: lyhytaikaisuus, virheellinen määritys, tukos, hajamielisyys, suggestioalttius, ennakkoluulot ja sinnikkyys.

Schacter julisti, että nämä muistin toimintahäiriöt pitäisi käsitteellistää ihmisen muistin haluttujen ominaisuuksien sivutuotteina.

Tämän lisäksi hän painottaa että on olemassa todisteita siitä, että muisti täyttää nykyhetken tarpeet, kun taas menneisyys on muotoiltu uusiksi nykyisen tiedon, uskomusten ja tunteiden mukaisesti. Schacter huomauttaa, että muistin vääristymät ovat yhtä kiehtovia kuin ne ovat tärkeitäkin, ja nämä synnit ilmenevät usein jokapäiväisessä elämässä, eivätkä ne ole merkki mistään patologiasta. Niillä on kuitenkin joskus ei-toivottuja seurauksia.

Muistin seitsemän syntiä

Daniel Schacter toteaa, että muistin toimintahäiriöt voidaan jakaa seitsemään perusteelliseen syntiin. On olemassa laiminlyönnin synnit, jotka ovat peräisin epäonnistumisesta muistaa ajatus, fakta tai tapahtuma (muistin palauttaminen). Näiden joukossa meillä on lyhytaikaisuus (tietyn muiston yleinen heikentyminen ajan kuluessa) hajamielisyys (keskittymisongelmat, jotka johtavat muistin menetykseen) ja tukos (kyvyttömyys palauttaa informaatiota).

Ja sitten toisaalta on olemassa toimeksiannon synnit, jotka viittaavat eri tyyppisiin väärentymiin (tapaukset, joissa palautetussa muistissa on väärentymiä). Tämä saattaa tapahtua, sillä muisti on kodifioitu virheellisesti, ehkä siitä johtuen että sitä on muutettu huomaamatta.

Näiden joukossa meillä on virheellinen määritys (muistin määrittäminen virheelliseen lähteeseen), suggestioalttius (juurrutetut muistot, jota ovat peräisin suggestioista tai harhaanjohtavasta informaatiosta), ja ennakkoluulot (muistin nykyisten tietojen, uskomusten ja tunteiden vaikutusten vääristäminen).

Schacter esittelee myös viimeisen synnin, sinnikkyyden. Tällä on tekemistä tunkeilevien ja ei-toivottujen muistojen kanssa, joista emme voi päästä eroon.

Lyhytaikaisuus

Lyhytaikaisuus viittaa muistin heikkenemiseen, vääristymiseen, tai tiettyyn menetykseen ajan kuluessa. Henkilö itse asiassa kykenee muistamaan viimeaikaisia tapahtumia paljon paremmin kuin menneisyyden tapahtumia. Tämä on muistin perusominaisuus, kuten myöskin syy moniin muistiongelmiin.

Lyhytaikaisuuden aiheuttaa häiriöt. Häiriöitä on olemassa kahta eri tyyppiä: proaktiiviset häiriöt, jossa vanha informaatio estä kykyä muistaa uutta informaatiota, ja retroaktiiviset häiriöt, jossa uusi informaatio estää kykyä muistaa vanhaa informaatiota.

Hajamielisyys

Hajamielisyys viittaa keskittymisen ja muistin välisen liittymän toimintahäiriöön. Se sisältää ongelmia, jotka koskevat näiden kahden osapuolen välistä vuorovaikutusta.

Häiriötekijöistä (avainten tai tärkeän tapaamisen unohtaminen) johtuvia muistin toimintahäiriöitä ilmenee usein, sillä keskitymme ongelmiin tai murheisiin jotka häiritsevät meitä, mikä saa meidät unohtamaan sen mikä meidän on juuri sinä hetkenä muistettava. Tämä tarkoittaa, että koodauksen aikana yksilö ei pysty keskittymään siihen, mitä hänen on myöhemmin muistettava.

Tukos

Tukos viittaa turhautuneeseen informaation etsintään, jonka yksilö pyrkii epätoivoisesti palauttamaan. Tämä tapahtuu, kun aivot yrittävät palauttaa informaatiota, mutta toinen muisto tulee tukkimaan tämän.

Tämä tapahtuu jopa silloin, kun henkilö kiinnittää huomiota suorittamaansa tehtävään, ja muisti, jonka hän haluaa tuoda mieleen, ei ole poistunut. Tukoksen mielenkiintoinen osapuoli on siinä, että yksilö oivaltaa sen silloin, kun hän odottamattomasti palauttaa tutkitun muiston tunteja tai päiviä myöhemmin.

Virheellinen määritys

Virheellisen määrityksen synti käsittää muistin määräämisen väärälle lähteelle. Tässä muisti ottaa oikean informaation ja yhdistää tämän tiedon virheelliseen lähteeseen.

Virheellinen määritys esiintyy, kun henkilö muistaa virheellisesti että jokin elementti on uusi, kun todellisuudessa se on vain havainnollisesti tai käsitteellisesti samanlainen kuin jokin toinen elementti, johon he ovat aikaisemmin törmänneet. On tärkeää pitää mielessä, että virheellinen määritys on paljon yleisempää kuin mitä ihmiset uskovat, ja sillä on vakavia vaikutuksia oikeudellisissa asetelmissa.

Suggestioalttius

Suggestioalttius on kutakuinkin samanlainen kuin virheellinen määritys, mutta tämä sisältää myös avoimen suggestion. Suggestioalttiuden synti viittaa muistiin, joka on säilötty kysymyksien, huomautusten, tai tärkeiden ehdotusten tuloksena.

Suggestioalttius on virheellisen informaation liitos, joka johtuu tärkeistä kysymyksistä tai petoksesta.

Ennakkoluulot

Ennakkoluulot ovat nykyisten tietojen ja uskomusten tuottamia takautuvia vääristymiä. Tässä synnissä henkilön nykyiset tunteet ja maailmankatsomus vääristävät menneiden tapahtumien muistoja. Tämä on melko samanlainen suggestioalttiuden kanssa.

Ennakkoluulot heijastavat kykyämme muokata merkittävästi muistojamme ilman, että huomaamme sitä. Luotamme usein siihen mitä tiedämme tai uskomme nyt, ja tämä muokkaa tiedostamattomasti menneitä kokemuksiamme. Tämä voi johtaa kahteen asiaan: tietyn tapahtuman ennakkoluuloiseen kuvaukseen tai yksilön elämän pitkittyneen ajanjakson ennakkoluuloiseen kuvaukseen, joka kertoo enemmän siitä mitä hän tuntee tuosta ajasta kuin mitä oikeasti silloin tapahtui.

Sinnikkyys

Tämä on muistin toimintahäiriö, joka koostuu jatkuvan häiritsevän informaation palautumisesta, jonka haluaisimme jättää huomioimatta. Sinnikäs muisti voi saada henkilön kärsimään fobioista ja traumaperäisestä stressihäiriöstä. Tästä kärsivä henkilö saattaa tehdä jopa itsemurhan, jos hänen tapauksesta tulee liian häiritsevä ja tunkeileva.

Toisin sanoen sinnikkyys viittaa ei-toivottuun muistoon, jota yksilö ei voi unohtaa, kuten sellaiset, joilla on tekemistä traumaperäisen stressihäiriön kanssa. Sinnikkyyden synti viittaa muistin toistumiseen, ja sen tuskallisista ja häiritsevistä ominaisuuksista johtuen yksilö on yrittänyt pyyhkiä tämän muiston kokonaan pois mielestään.

Viimeiset huomautukset

Vaikka muistin seitsemän syntiä vaikuttavatkin usein vihollisiltamme, ne ovat oikeasti mielemme toiminnan loogisia seurauksia. Syy tähän on siinä, että mainitut synnit ovat yhteydessä siihen muistimme luonteeseen, joka saa sen toimimaan hyvin.

Tästä syystä, aivan kuin Schacter ehdottaa, nämä synnit eivät ole pelkkiä vaivoja. Päinvastoin, ne ovat positiivisia asioita.

Schacterin työn ansiosta tiedämme nykyään, että muisti turvautuu menneisyyteen tiedottaakseen nykyhetkeä, kuinka se säilyttää nykyisten kokemuksien elementit tulevaisuudelle, ja kuinka se sallii meidän tarkastella menneisyyttä halutessamme. Siksi meidän olisi nähtävä nämä muistin seitsemän syntiä elementteinä, jotka sallivat meidän yhdistää mielemme ulkopuoliseen maailmaan.