Onnellisuuden neurotiede
Onnellisuuden neurotiede on tieteenala hyvinkin. Useiden vuosien ajan tutkimukset ovat osoittaneet, että kokemuksemme muokkaavat aivojamme. Tämän lisäksi kokemuksemme voivat muuttaa myös hermostoamme.
Tällä hetkellä onnellisuuden neurotieteen tutkijat ovat keskittyneet siihen, kuinka käytämme hyödyksi aivojen plastisuutta. He haluavat erityisesti saada selville, kuinka kehittää ja ylläpitää positiivisia tunteita.
Positiiviset tunteet ovat avain psykologiseen hyvinvointiin
Kyky ylläpitää positiivisia tunteita on psykologisen hyvinvoinnin avainasia. Positiivisten tunteiden hyödyt on dokumentoitu laajalti. Tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että positiiviset tunteet voivat lisätä fyysistä terveyttä ja edistää itseluottamusta ja myötätuntoa. Ne voivat myös kompensoida ja/tai pehmentää masennuksen oireita.
Tutkijat ovat myös saaneet selville, että positiiviset tunteet voivat auttaa ihmisiä selviytymään stressistä. Tämän lisäksi ne voivat jopa ehkäistä negatiivisten tunteiden vaikutuksia. Tämän seurauksena positiiviset tunteet siis edistävät parempaa sosiaalista yhteyttä.
Ajan kuluessa kyvyttömyys ylläpitää positiivisia tunteita on masennuksen ja muiden psykopatologioiden tunnusmerkki. Aina viime aikoihin saakka emme kuitenkaan ole ymmärtäneet paljonkaan niistä mekanismeista, jotka sallivat meidän pitää yllä positiivisia tunnereaktioita.
Eräässä tutkimuksessa, joka julkaistiin The Journal of Neuroscience –aikakauslehdessä heinäkuussa 2015, kävi ilmi, että ventraalisen striatumin, erään aivojen alueen, pitkitetty aktivaatio on suoraan yhteydessä positiivisten tunteiden ja palkitsemisjärjestelmän ylläpitoon.
Hyvät uutiset ovat, että voimme hallita ventraalisen striatumin aktivointia. Toisin sanoen, positiivisten tunteiden kokeminen on käsissämme.
Onnellisuuden neurotiede
Mainitsemamme tutkimuksen mukaan ihmiset, joilla on korkeammat ventraalisen striatumin aktiivisuustasot osoittavat korkeampaa psykologista hyvinvointia ja alhaisempia kortisolipitoisuuksia.
Tutkimuksen tutkijat tunnistivat, että eri asioista nauttiminen, kuten kauniista auringonlaskusta ja sitä käsittelevistä positiivisista tunteista nauttiminen, voi auttaa parantamaan hyvinvointia. Tutkijat halusivat ymmärtää kuinka ja miksi jotkut ihmiset onnistuvat pitämään positiivisia tunteita yllä.
Tämän erityisen aivojen alueen tunnistamisella on monia suurenmoisia hyötyjä, joilla on tekemistä positiivisten tunteiden ylläpitämisen kanssa. Se esimerkiksi helpottaa sellaisen asian visualisoimista, joka voisi sallia meidän aktivoida tämä alue tietoisesti.
Tässä tuoreessa tutkimuksessa tutkijat analysoivat onnellisuuden neurotiedettä, joka tutkii positiivisten tunteiden ylläpitoa. Tehdäkseen tämän he suorittivat kaksi koetta. Ensiksi he muodostivat tehtävän palkitsemisreaktioille, jota toiminnallinen magneettiresonanssikuvauslaite tarkkaili. Toinen koe koostui näytteenotoista, jotka määrittelivät palkitsemisen psyykkiset reaktiot. Nämä kokeet ennustivat positiivisten emotionaalisten reaktioiden keston oikeassa maailmassa.
Positiivisten tunteiden kesto on tärkeää
Näiden dynamiikkojen tutkiminen helpottaa paremmin ymmärtämään aivojen käyttäytymisen yhteyksiä. Tässä mielessä on huomautettava, että useiden tutkijoiden mukaan ei ole tärkeää vain pitää mielessä kuinka paljon tunnetta koemme, mutta myöskin kuinka kauan nämä tunteet kestävät.
Ne täsmälliset mekanismit, jotka luovat aivoissa emotionaalisia ilmentymiä sekunneissa, minuuteissa ja tunneissa, ovat edelleen mysteerejä. Tutkijat kuitenkin sanovat, että nämä löydöt viittaavat siihen, että aktiivisuuden kesto tietyissä aivopiireissä, vaikkakin suhteellisen lyhyellä ajalla, voi ennustaa henkilön positiivisten tunteiden sitkeyden vain minuutteja tai tunteja myöhemmin.
Ventraalisen striatumin aktivointi
Tämän tutkimuksen tulokset edistävät parempaa ymmärrystä siitä, kuinka mielenterveyden häiriöt, kuten masennus, ilmenevät aivoissa. Nämä löydöt voivat myöskin selittää miksi jotkut ihmiset ovat kyynisempiä kuin toiset. Tämän lisäksi se voi myös selittää, miksi joillain on enemmän taipumusta optimismiin.
Tämän tutkimuksen mukaan tarkkailtu hermorakenne, etenkin ventraalinen striatum, ennusti korkeampaa hyvinvoinnin tasoa myös muissa tutkimuksissa. Heidän mukaansa ystävällisyys ja myötätunto muita kohtaan saattoi auttaa lisäämään yksilön kykyä nauttia positiivisista tunteista. Ystävällisyys ja myötätunto edistävät siis tiettyjä positiivisten tunteiden muotoja.
Toisaalta tutkijoiden mukaan tämän tutkimuksen metodologisia innovaatioita voidaan käyttää selvittämään, voivatko meditaation yksinkertaisten muotojen vaikutukset parantaa kestäviä positiivisia tunteita reaalimaailmassa, samoin kuin ventraalisen striatumin jatkuvaa aktivoitumista voidaan mitata laboratoriossa aivojen kuvantamistekniikkaa käyttäen. Joka tapauksessa ne voivat auttaa kehittämään ymmärrystämme siitä, mitä on onnellisuuden neurotiede.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Dunn, J. R., & Schweitzer, M. E. (2005). Feeling and Believing: The Influence of Emotion on Trust. Journal of Personality and Social Psychology, 88(5), 736-748.
- L. Fredrickson, B. y Levenson, R. (1998). Positive Emotions Speed Recovery from the Cardiovascular Sequelae of Negative Emotions. Cognition and Emotion, 12(2), pp.191-220.
- Heller, A., Fox, A., Wing, E., McQuisition, K., Vack, N. y Davidson, R. (2015). The Neurodynamics of Affect in the Laboratory Predicts Persistence of Real-World Emotional Responses. Journal of Neuroscience, 35(29), pp.10503-10509.
- Kringelbach, M. L., & Berridge, K. C. (2010). The Neuroscience of Happiness and Pleasure. Social research, 77(2), 659-678.
- Lyubomirsky, S., King, L., & Diener, E. (2005). The Benefits of Frequent Positive Affect: Does Happiness Lead to Success? Psychological Bulletin, 131(6), 803-855.
- (2007) Health benefits: Meta-analytically determining the impact of well-being on objective health outcomes, Health Psychology Review, 1:1, 83-136