Sitkeiden ihmisten tunteelliset aivot
Sitkeät ihmiset ovat tietoisia siitä, että kukaan ei ole immuuni kärsimykselle, vastoinkäymisille. He ymmärtävät, että kun nuo vääjäämättömät pimeyden ja epätoivon hetket ilmaantuvat on meillä kaksi vaihtoehtoa: antaa periksi tai selvitä voittajana, taistella jokaista hallussamme olevaa strategiaa käyttäen, koska elämä on ihmeellisen ihanaa, jos sitä ei pelkää.
Terminä “sitkeä” on itse asiassa lähtöisin fysiikan alalta. Se viittaa joidenkin materiaalien ominaisuuteen sietää painetta ja taittua joustavasti palatakseen alkuperäiseen muotoonsa. Joten näin ollen sitkeys sovellettuna psykologiaan edustaa eksistentiaalista dynamiikkaa: itsemme kasvattamista.
Kun nouset vastarintaan kipuun nähden ymmärrä, että itsesi suojeleminen haarniskalla ei tule toimimaan joka kerta. Siitä voi tulla sinun ikioma vankilasi. On parempi nousta vihollistasi vastaan kasvotusten, jotta voit ymmärtää sitä ja täten hankkia tieto, viisautta.
Sitkeät ihmiset: aivot, jotka oppivat haastamaan stressin
Sitkeyden käsitettä alettiin käyttää 1940-luvulla lapsipsykologian alalla. He koettivat ymmärtää, miten erittäin vähäosaiset lapset kohtasivat perheen sisäisiä ongelmia ja vastoinkäymisiä omassa ympäristössään.
Pitkään tutkijat uskoivat sitkeyden olevan geeneistä peräisin. He uskoivat traumaperäisestä stressihäiriöstä elämänsä aikana kärsineen henkilön siirtävän “tämän geenin” lapsilleen sellaisella tavalla, että näistä tulisi haavoittuvaisempia ja heillä olisi enemmän ongelmia käsitellä vaikeaselkoisia kokemuksia.
Lapsuuden tulee olla etuoikeus vanhemmalle iälle, jonne voit palata ja muistaa onnellisia hetkiä. Jos sinulla ei ollut niitä, jatkaa sisäinen lapsesi vahingoittuneena, mutta on aika parantaa se, saada se liikkumaan kohti sitkeyttä.
Tämä ei ole enää vallitseva mielipide. Nykyään tutkijat keskittyvät enemmän psykososiaalisiin ja neurologisiin tekijöihin.
Sitkeyden neurologinen alkuperä
Dennis Charneyn (Mount Sinain Icahn lääketieteellinen opisto) ja Steven Southwickin (Yalen lääketieteellinen opisto) tekemä tutkimus määritteli, miten sitkeiden ja ei-sitkeiden ihmisten aivot toimivat.
He havaitsivat, että on olemassa ihmisiä, jotka sopeutuvat paljon paremmin kuin muut stressaavissa tai painostavissa tilanteissa. Nämä ihmiset osoittavat neurologisella tasolla tiettyjen hormonien tehokkaampaa hallintaa, kuten adrenaliinin, noradrenaliinin ja kortisolin.
Kohdatessaan uhan nämä kolme välittäjäainetta ilmestyvät aivoihin, mutta kun uhka katoaa, myös nämä kolme hormonia katoaa nopeammin sitkeiden ihmisten aivoista. Vähemmän sitkeä persoonallisuus taasen jatkaa tuon psykologisen uhan tuntemista sinnikkäällä tavalla, koska heidän aivoissaan on edelleen liiallisesti kortisolia, adrenaliinia ja noradrenaliinia.
Sitkeiden ihmisten aivoja luonnehtii erittäin tasapainoinen dopamiinin käyttö. Tämä palkitsemiseen ja tyydytykseen liittyvä aivojen välittäjäaine on meille erittäin hyödyllinen, mitä tulee vastoinkäymisten kohtaamiseen.
Mielessä kannattaa pitää myös, että kroonisessa stressin ja ahdistuneisuuden tilassa meidän aivomme lakkaavat vapauttamasta dopamiinia, nautinnon välittäjäainetta, johtaen puolustuskyvyttömyyden vaikutelmaan ja vaikeuteen toimia sinnikkyydellä.
Avaimet sitkeytesi kehittämisen oppimiseen
Meidän ei pitäisi unohtaa, että sitkeys on taito ja sellaisenaan kyky, jota me voimme harjoittaa ja kehittää. Jotta meidän aivomme löytäisivät tämän neurokemiallisen tasapainon, meidän on tarpeen hallita tunteitamme oikein ja asianmukaisesti.
Sinä olet ainutlaatuinen universumi täynnään tunteita, ajatuksia, unelmia ja aistimuksia. Etäännytä itsesi epätoivon reunalta ja lisää tähän kaaokseen järjestystä: sitkeys vaatii harmoniaa ja sisäistä tasapainoa.
Sitkeäksi muuttuminen on prosessi ja oppitunti, jota pitäisi opettaa kouluissa. Itse asiassa itse Martin Seligman, positiivisen psykologian isä, on aloittanut monissa peruskouluissa mielenkiintoisen ohjelman, jolla on saatu erinomaisia tuloksia.
Seuraavassa on yhteenvetona avaimet sitkeyden oppimiseen.
- Älä koskaan salli omien tunteidesi painaa sinua alas aivan kuin ne olisivat kahleita, jotka lamauttavat sinut. Kuvittele sisäinen emotionaalinen kompassi, joka auttaa sinua pitämään mielesi hallinnassa saavuttaaksesi lisää tarkkaavaisuutta ja tehokkuutta.
- Ole oma itsesi, älä hae muiden hyväksyntää tai koeta miellyttää kaikkia. Kaikki tämä puskee sinua kauemmaksi omista mielenkiinnon kohteistasi, omasta tasapainostasi.
- Älä salli itsesi tempautua fatalismin pyörteisiin, äläkä lankea “epärealistiseen” positiivisuuteen. Kyse on asioiden näkemisestä objektiivisesti ymmärtäen samalla, että vastoinkäymiset ovat osa elämää.
- Keskity tähän ja nyt, vain nykyhetkellä on merkitystä. Älä odota asioita, joita ei ole tapahtunut, äläkä tunne sääliä itseäsi kohtaan sellaisten asioiden tähden, jotka ovat jo tapahtuneet.
- Auta muita ja anna muiden auttaa sinua. Pidä huolta sosiaalisista suhteistasi ja muodosta myönteisiä siteitä. Voit löytää täältä tukea ja kasvaa ihmisenä, vapaasti ja suoraselkäisesti.
Sinä et ole virheesi saati surusi, etkä sinä ole ne ihmiset, jotka jossain vaiheessa päättivät jättää sinut jälkeensä. Sinä olet mahtavampi kuin kaikki tuo, koska jokainen pettymys on rajallinen ja toivo taas on ääretöntä.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.