Seitsemän tapaa ymmärtää psykologiaa

27 lokakuu, 2020
On olemassa yhtä monta tapaa ymmärtää psykologiaa kuin on tapoja ymmärtää ihmisen käyttäytymistä. Tässä artikkelissa tarjoamme seitsemän näkökulmaa, jotka auttavat ymmärtämään psykologiaa.

Kun on kyse ihmisen käyttäytymisestä, on turvallista sanoa, että on olemassa lukuisia tapoja ymmärtää ja analysoida sitä. Näin on myös psykologian ymmärtämisen suhteen. Älkäämme unohtako, että psykologia on tieteenala, joka pyrkii selittämään mielen ja ihmisen käyttäytymisen prosesseja.

Psykologit käyttävät eri lähestymistapoja kun on kyse siitä, miten ihmiset ajattelevat, tuntevat ja käyttäytyvät. Oli tämä lähestymistapa mikä tahansa, tutkimuksen objekti on muuttumaton ja loppupäätelmät eivät hirveästi eroa toisistaan. Tässä artikkelissa kerromme, mikä tekee psykologian ymmärtämisestä helpompaa.

Jotkut tutkijat ovat päättäneet keskittyä vain yhteen tiettyyn koulukuntaan. Muut tutkijat ovat sen sijaan omaksuneet eklektisemmän lähestymistavan, joka koostuu useammasta eri näkökulmasta. Periaatteessa yksi perspektiivi ei ole parempi kuin toinen; jokainen näkökulma yksinkertaisesti painottaa ihmisen käyttäytymisen eri puolia enemmän kuin toinen, ja on kiinni meistä, mihin näkökulmaan keskitymme, kun yritämme ymmärtää psykologiaa.

Tässä kontekstissa “lähetystymistapa” merkitsee tiettyjä oletuksia koskien ihmisen käyttäytymistä, ja nämä oletukset eroavat eri koulukuntien välillä. Samassa tieteenalassa saattaa olla useita eri teorioita, mutta ne kaikki jakavat tietyt perusteet silloin kun ne ovat samaa koulukuntaa.

On olemassa monta tapaa ymmärtää psykologiaa.

Tärkeimpiä ihmisen käyttäytymistä ymmärtäviä psykologisia lähestymistapoja ovat:

  • Behavioristinen
  • Kognitiivinen
  • Biologinen
  • Psykodynaaminen
  • Humanistinen
  • Evolutionistinen
  • Sosiokulttuurillinen

Seuraavaksi tarkastelemme sitä, mitä jokainen näistä pitää sisällään:

Behavioristinen lähestymistapa

Behaviorismi eroaa muista lähestymistavoista siksi, että sen mukaan ihmiset (sekä eläimet) ovat tavallisesti ympäristön kontrolloimia. Behaviorismin mukaan olemme sen tulos, mitä olemme oppineet suhteessa ärsykkeisiin, vahvisteisiin ja assosiaatioihin. Täten behaviorismi tutkii sitä, kuinka ympäristön tekijät (ärsykkeet) vaikuttavat havaittavaan käyttäytymiseen (reaktio).

Behavioristinen lähestymistapa ehdottaa kahta pääasiallista prosessia, joiden avulla ihmiset oppivat ympäristöstään: klassinen ehdollistaminen ja operantti ehdollistaminen. Voimme havaita klassisen ehdollistamisen Ivan Pavlovin kokeissa ja operantin ehdollistamisen B. F. Skinnerin kokeissa.

Behavioristisen lähestymistavan mukaan meidän olisi tutkittava vain havaittavaa käyttäytymistä, sillä vain sitä voidaan mitata. Behavioristit itse asiassa kieltävät ajatuksen siitä, että ihmisillä on vapaa tahto. Kuten yllä todettiin, behaviorismi uskoo, että yksilön ympäristö määrittää yksilön käyttäytymisen.

Kognitiivinen lähestymistapa

Kognitiivinen lähestymistapa pyörii sen ajatuksen ympärillä, että jos haluamme tietää mikä saa ihmiset tekemään tiettyjä asioita, meidän on otettava selvää, mitä heidän päässään pyörii. Siksi tämä tapa ymmärtää psykologiaa keskittyy analysoimaan henkisiä prosesseja. Toisin sanoen, kognitiivisesta näkökulmasta katsottuna psykologit tutkivat kognitiota, joka tarkoittaa henkisiä prosesseja, joiden avulla ihmiset saavat tietoa.

Lisäksi, kognitiivinen lähestymistapa käsittelee henkisiä toimintoja, kuten muistia, havaintoja, keskittymistä yms. Kognitivismin mukaan ihmiset ovat samankaltaisia kuin tietokoneet siinä mielessä, miten ihmiset prosessoivat tietoa.

Biologinen lähestymistapa

Biologinen lähestymistapa selittää käyttäytymisen yksilön taustalla olevan genomiikan mukaanSe tutkii ensisijassa sitä, kuinka geenit vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen. Tämä on todella erityinen tapa ymmärtää psykologiaa, sillä se uskoo, että suuri osa käyttäytymisestä on perittyä ja että sillä on adaptiivisia toimintoja.

Biologinen lähestymistapa perustuu suhteeseen käyttäytymisen ja sitä tukevien aivomekanismien välillä. Tällä tavalla se etsii syitä käyttäytymiselle geenien aktiivisuudesta, aivoista, hermostosta ja endokriinisesta järjestelmästä. Toisin sanoen tämä lähestymistapa tutkii sitä, kuinka kaikki nämä järjestelmät ovat tekemisissä toistensa kanssa.

Psykobiologit siis tutkivat kuinka ihmisen elimistö on tekemisissä käyttäytymisen, tunteiden ja ajatusten kanssa. Tällä tavalla se yrittää ymmärtää kuinka mieli ja keho toimivat yhdessä luoden tunteita, muistoja ja sensorisia kokemuksia.

Psykodynaaminen lähestymistapa

Psykodynaaminen lähestymistapa on yksi mielenkiintoinen tapa ymmärtää psykologiaa. Sigmund Freud keksi psykodynaamiset käsitteet tarkkailemalla kuinka tiedostamaton kontrolloi hänen potilaidensa psyykettä. Ja tämä on juuri se, mitä psykodynaamiset psykologit tai psykoanalyytikot tekevät; he korostavat sisäisten voimien ja konfliktien vaikutusta käyttäytymiseen.

Kuten tämä lähestymistapa toteaa, ihmisten teot ovat peräisin sisäisistä vaistoista, biologisista impulsseista ja pyrkimyksistä ratkaista konflikteja henkilökohtaisten tarpeiden ja yhteiskunnan asettamien vaatimusten välillä.

Psykodynaamisen lähestymistavan mukaan lapsuudessa tapahtuneilla asioilla on merkittävä vaikutus käyttäytymiseen aikuisuudessa. Täten tiedostamaton mieli ja lapsuuden kokemukset määrittävät käyttäytymisen kokonaisuudessaan. On myös tärkeää huomioida, että sen mukaan ihmisillä on vain vähän halukkuutta tehdä omia valintoja.

Psykoanalyysin koulukunnan tärkeä puoli on Freudin psykoseksuaalisen kehityksen teoria. Tämä teoria osoittaa, kuinka aikaiset kokemukset vaikuttavat aikuisuuden persoonallisuuteen. Tämän lisäksi se ehdottaa, että kehon eri alueiden stimulointi on tärkeää lapsen edetessä eri kehitysvaiheissa.

Humanistinen lähestymistapa

Humanistinen lähestymistapa tutkii yksilöä täydellisenä ja integroituneena kokonaisuutena. Humanistiset psykologit eivät tarkkaile ihmisen käyttäytymistä vain tarkkailijan silmin, mutta myös myöskin yksilön silmin. Se korostaa jokaisen henkilön elintärkeiden piirien yhtymäkohtien tärkeyttä.

Tässä psykologian näkökulmassa uskotaan, että ihmisen käyttäytymisellä on yhteys hänen sisäisiin tunteisiinsa ja kuvaan, joka hänellä on itsestään. Humanistinen näkökulma keskittyy ajatukseen siitä, että jokainen henkilö on ainutlaatuinen ja että jokaisella henkilöllä on vapaus muuttua missä tahansa elämänvaiheessa.

Tämä näkökulma ehdottaa, että olemme kaikki vastuussa omasta onnestamme. Siksi meillä on sisäinen kyky itsemme toteuttamiseen, joka lisää haluamme kehittää potentiaaliamme.

Evolutionistinen lähestymistapa

Evolutionistinen lähestymistapa uskoo, että aivot, ja siksi myös mieli, on kehittynyt ratkaisemaan ongelmia, joita metsästäjä-keräilijä-esi-isämme kohtasivat paleoliittisella aikakaudella yli 10 000 vuotta sitten. Toisin sanoen sillä tavalla, jolla tämä tieteenhaara selittää käyttäytymistä, on yhteys selektiivisiin voimiin, jotka muokkaavat käyttäytymistä luonnollisen evoluution prosessien aikana.

Tämän tieteenalan mukaan havaittava käyttäytyminen on kehittynyt siksi, että se on adaptiivista. Kuten voimme nähdä, se muistuttaa biologista lähestymistapaa tässä suhteessa. Tämän teorian mukaan käyttäytymisemme on käynyt läpi luonnonvalinnan. Näin ollen parhaiten mukautuvat yksilöt ovat heitä, jotka lopulta selviytyvät ja lisääntyvät.

Käyttäytyminen voi olla jopa seksuaalisesti valittua. Tämä tapa ymmärtää psykologiaa toteaa, että ihmiset, jotka ovat menestyksekkäämpiä seksuaalisten resurssien tavoittelemisessa, lisääntyvät enemmän. Tämän takia heidän ominaisuutensa ovat ajan kuluessa runsaampia, ja siksi heidän mielensä onkin täynnä niitä vaistoja, jotka sallivat esi-isiemme selviytyä ja lisääntyä.

Lyhyesti sanottuna evolutionistinen lähestymistapa keskittyy määrittelemään suhteellista geneettisten tekijöiden ja kokemuksen tärkeyttä suhteessa tiettyihin käyttäytymisen osapuoliin.

Sosiokulttuurillinen lähestymistapa

Sosiokulttuurillinen lähestymistapa tutkii sitä, kuinka yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttavat käyttäytymiseen ja ajatteluun. Se löytää perusteensa kulttuurillisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista jotka ympäröivät ihmisiä, sekä siitä tavasta jolla ne vaikuttavat yksilöiden tapaan toimia ja ajatella.

Tästä perspektiivistä katsottuna kulttuuri on määrittelevä tekijä ihmisen käyttäytymisessä. Siksi se tutkii olemassaolevia eroja eri yhteiskuntien välillä. Tehdäkseen tämän, se määrittelee eri maiden asukkaiden käyttäytymisen aiheuttajia ja seurauksia. Se tulkitsee käyttäytymistä suhteessa yksilön kulttuurilliseen ympäristöön.

Sosiokulttuurillinen lähestymistapa toteaa, että kulttuuri ja mieli ovat erottamattomat, sillä ne ovat rakentuneet vastavuoroisesti. Tämä selittää sen, miksi se keskittyy ihmisten ja ympäristön välisiin kanssakäymisiin.

Ihmisen käyttäytyminen kumpuaa kolmesta ensisijaisesta lähteestä: halusta, tunteesta ja tiedosta.”

Platon

Ryle, G. (2005). El concepto de lo mental. Barcelona: Ed. Paidós.