Arthur W. Staatsin psykologinen behaviorismi

· 8.6.2019

Psykologinen behaviorismi uskoo, että persoonallisuutta voi selittää käytöstä havainnoimalla. Watson kehitti behaviorismin yleisteorian, joka käsittää psykologisen behaviorismin, vuonna 1912. Skinner myöhemmin laajensi tätä teoriaa omalla radikaalilla behaviorismillaan. Staatsin myöhemmät menettelytavat keskittyvät keskustelemaan psykologisesta behaviorismista joka korostaa yksilön persoonallisuutta ja sisäistä maailmaa.

Arthur W. Staatsin psykologinen behaviorismi laajentaa behaviorismin psykologian piiriin. Tästä syystä kansanomaisesti oletetaan, että voimme selittää psykologiaa havainnoimalla ihmisen näkyvää käytöstä. Psykologia käsittää ihmisen personallisuuden, oppimisen ja tunnemaailman.

Staats oli tässä suhteessa ensimmäinen ehdottamaan että persoonallisuus koostuisi opittujen käytösten repertuaarista. Nämä käytökset ovat peräisin yksilön vuorovaikutuksesta ympäristön, biologian, kognition ja tunteiden kanssa. Tämä persoonallisuusteoria on psykologisen behaviorismin peruskomponentti, ja erottaa sen aikaisemmista behaviorismin teorioista.

Psykologinen behaviorismi ja persoonallisuus

Staatsin mukaan persoonallisuusteorian muodostavat kolme käyttäytymisen mallia:

  • Sensori-motoristinen käytösmalli, johon sensori-motoriset sekä huomiointi- ja sosiaaliset taidot kuuluvat.
  • Kognitiivis-lingvistinen käytösmalli.
  • Tunnepohjainen ja vaikuttimellinen käytösmalli.

Vastasyntyneeltä puuttuvat kaikki kolme käytösmallia. Kasvaessaan lapsi oppii nämä ja pystyy paremmin käsittelemään ja kohtaamaan erilaisia tilanteita. Yksilö havainnoi elämäänsä tunne-elämänsä ja henkisen trauman kautta, ja kehittää itselleen peruskäytösten mallit.

 

psykologinen behaviorismi: lapsen kehitys

Ihmisen peruskäytösten repertuaari ja elämänkokemukset vaikuttavat käytökseen ja tästä johtuen myös persoonallisuuteen. Tämä teorian mukaan biologia itsessään vuorovaikuttaa ympäristön kanssa ja vaikuttaa ihmisen persoonallisuuden muodostumiseen.

Toisaalta, psykologinen behaviorismi ottaa huomioon persoonallisuuden tutkimisen tärkeyden. Persoonallisuustestit ovat mallin keskiössä ja niiden kuuluisi mahdollistaa ammattilaisten ennusteet siitä, miten erilaiset ihmiset käyttäytyvät sekä mihin mahdolliseen riskiryhmään he kuuluvat.

Persoonallisuustestit auttavat myös todentamaan miten erilaiset ympäristöt ja kontekstit suosivat tiettyjä käytösmalleja. Tämä puolestaan auttaa luomaan ympäristön joka tuottaa tahdottua käytöstä. Samalla tavalla voidaan myös ehkäistä epätoivottujen käytösmallien kehitystä.

Psykologinen behaviorismi ja oppiminen

Psykologisen behaviorismin mukaan lapsen kehittyessä hän oppii peruskäytösmalleja joiden avulla voidaan oppia monimutkaisempia käytösmalleja. Tätä kehitystä kutsutaan kumulatiiviseksi oppimiseksi. Psykologisen behaviorismin mukaan tämäntyyppinen oppiminen on mahdollista ainoastaan ihmisille.

Tämän kumulatiivisen oppimismallin mukaan lapsen oppiessa käytösmallin, esimerkiksi äidinkielensä, hän pystyy käyttämään tätä oppiessaan muita käytösrepertuaareja, kuten esimerkiksi äidinkielensä lukemisen ja kieliopin. Lukemisen ja kieliopin käytösmallit puolestaan johtavat muiden monimutkaisempien käytösten oppimiseen.

Staatsin tutkimus painottaa kasvatuksen tärkeyttä. Hän todisti, että nimenomaan lasten kielenopetus sekä kognitiivinen kehitys nuorella iällä johti kehittyneempään kielen kehitykseen. Tämä johti myös korkeampaan älykkyyteen älykkyystesteissä. Monet muut tutkimukset ovat tukeneet näitä johtopäätöksiä.

Psykologinen behaviorismi ja kieli

Staats viittaa siihen, miten monet eri sanat voivat provosoida positiivisen tai negatiivisen emotionaalisen vastauksen. Psykologisen behaviorismin mukaan tunneladatuilla sanoilla on kaksi lisätoimintoa. Ensinnäkin ne auttavat oppimaan muita käytösmalleja. Toiseksi ne provosoivat arvioivia tai vältteleviä käytösmalleja.

Psykologinen behaviorismi tutkii kielen monia eri ominaisuuksia ja puolia. Esimerkiksi tämä Staatsin kirjoittama artikkeli, joka julkaistiin Behavior Therapy -tiedelehdessä vuonna 1972, auttoi tutustuttamaan kognitiivisen käyttäytymisterapian kielen käyttäytymistieteiden piiriin.

 

ongelma kommunikaatiossa

Käytöksen häiriöt

Psykologinen behaviorismi ei hyväksy mielenterveyden ongelmia tai sairauksia. Sen sijaan tämän teorian mukaan opitut epänormaalit käytösmallit johtavat käytöksen häiriöihin. Tärkeiden käytösmallien, jotka voisivat auttaa yksilöä käsittelemään tilanteita paremmin, puuttuminen voi myös johtaa käytöksen häiriöihin.

Psykologinen behaviorismi torjuu mielenterveyden sairaudet ja toteaa sen sijaan, että käytöksen häiriöt johtuvat tarvittavien peruskäytösmallien assimiloinnin puutteesta.

Tästä johtuen psykologinen behaviorismi ehdottaa, että käytösassosiaatioita voidaan käyttää käytöshäiriöiden hoitoon. Teoria viittaa myös käytöshäiriöihin liittyvien olosuhteiden tunnistamiseen ja estoon käytöshäiriöiden ehkäisyssä.

  • Carrillo, J. M., Collado, S., Rojo, N., & Staats, A. W. (2003). Personalidad, emociones y dolor. Clínica y Salud14(1).
  • Staats, A. W. (1979). Conducta social y problemas sociales. Modificación de conducta: Aplicaciones sociales, 75-102.
  • Staats, A. W., & tr Carrillo, J. M. (1997). Conducta y personalidad: Conductismo psicológico.
  • Staats, A. W. (1979). El conductismo social: un fundamento de la modificación del comportamiento. Revista Latinoamericana de psicologia11(1).