Ruusun nimi
Teoksen Ruusun nimi asetelmat ovat ainutlaatuiset. Kirja julkaistiin vuonna 1980, ja siitä on myös tehty elokuva. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Apenniineilla sijaitsevaan benediktiiniluostariin. On vuosi 1327. Tuohon paikkaan fransiskaanimunkki William Baskerville sekä hänen uskollinen seuralaisensa Adso Melk ovat matkalla, tietämättä järkyttävästä mysteeristä, joka heitä määränpäässään odottaa. Williamilla, jolla on synkkä menneisyys inkvisiittorina, on tehtävänään ottaa osaa tapaamiseen keskustellakseen fransiskaanien uskonhaaran oletetusta harhaopista: hengellisistä.
Lavasteilla, jotka on taitavasti aseteltu, Umberto Eco luo etsiväromaanin, joka antaa lukijalle kuvan pimeän ja kylmän keskiajan tavoista ja perinteistä. Tässä historiallisessa asetelmassa uskonto antoi vallan, ja otti sen myös pois. Sillä oli erikoisia päähänpistoja, ja se pilasi ihmisten elämiä jumalan nimeen, ja sen lisäksi että jumala olisi kaikkivoipa, jumala kuvattiin myös rankaisijana mitä tahansa maallista nautintoa vastaan sekä sen kaikkein luonnollisimmassa tavassa ilmaista sitä: naurua.
Ruusun mysteeri
Päähenkilömunkin nimi, William Baskerville, ei ole sattumaa. Umberto Eco nimesi hänet Williamiksi, kunnioittaen tunnettua filosofia Vilhelm Occammilaista, joka on tunnettu ”Occamin partaveitsi” -periaatteestaan. Tämän periaatteen mukaan kun kaksi hypoteesia selittää tapahtumaa tasapuolisen hyvin, yksinkertaisemman olisi voitettava. Moderni tiede seuraa tätä periaatetta edelleen, vaikka nykyinen versio tunnetaan yksinkertaisuusperiaatteena.
Tämä periaate on myös läsnä kautta aikojen tunnetuimman etsijän käyttäytymisessä: Sherlock Holmesin. Williamin sukunimellä, Baskervillella, on yhteys Baskervillen koiraan, yksi tapauksista, joka sai aikoinaan mainetta ja kunniaa Sir Arthur Conan Doylen toimesta.
Munkin nimen selitys olisi yksinkertainen anekdootti jos jättäisimme sen näille sijoilleen. Mutta se kuitenkin symbolisoi Williamin ilmoituksen aikeita, joka viettää suurimman osan ajastaan luostarissa pyrkiessään selvittää siellä alkaneita rikoksia. Tämä rikosten ketju muistuttaa meitä yhdestä toisesta yhdestä tunnetuimmista jännitysromaaneista: Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut.
Toinen viittaus historiaan Ruusun nimessä liittyy luostarin laajan kirjaston hoitajaan. Hänen nimensä on Jorge Burgoslainen, joka taas on viittaus kirjailijaan Jorge Luis Borgesiin. Itse Econ sanoin, ”…kirjasto ja sokea mies voivat ainoastaan merkitä Borgesia, ja myös velat on maksettava.”
Ruusun piikit
Burgoslainen päätyy olemaan hahmo kaikkien luostarissa tapahtuvien murhien takana, yksi toisensa jälkeen. Hän tekee kaiken tämän välttäkseen Aristoteleen toisen kirjan tulemista päivänvaloon. Kyseinen kirja oli humoristinen, ja munkki pelkäsi sitä. Hän uskoi, että nauru ei ollut muuta kuin pahaa tuulta, joka muotoili naurajan kasvot uudelleen ja sai heidät näyttämään apinoilta.
“Jorge, kuten monet muutkin hänen aikansa miehet uskoivat, että nauru oli luonteenomaista kouluttamattomille ja villeille ihmisille. He uskoivat, että nauru oli pidettävissä kaukana kirkosta, jotta heitä ympäröivät intellektuellit noina pimeinä aikoina eivät omaksuisi naurua totuuden instrumenttina. Kirkko pelkäsi, että komedia riisuisi miehen jumalanpelosta ja tämä lopettaisi jumalan käskyjen seuraamisen.”
Munkki Jorge ajatteli, että nauru oli vasta-aine pelolle. Hän uskoi, että Saatanan pelko saisi ihmisen kääntymään Jumalan puoleen. Hän uskoi, että ilman pelkoa ihmiset nauraisivat jumalalle aivan kuin he nauravat kaikelle muulle. Kaikesta huolimatta, Jorgen kutsumus oli myös hänen romahduksensa. Aivan kuten kirjojen rakastaja, hän oli myös tiedon hallitsemisen puolesta, ei sen tuhoamisen. Hän voi vain valita polun, jossa hän ymmärtää olevansa loukussa; sen, että William oivaltaa hänet, ja hänellä ei ole enää vaihtoehtoja jäljellä.
Voimme myös arvostaa klassista keskiaikaista törmäystä järjen ja uskon välillä. Se on juurikin tämä konflikti jonka näemme tarinassa inkvisiittori Bernardo Guin ja Williamin välillä. Se tulee järisyttämään kirkon perusteita yhdessä protestanttisen reformaation ja valistuksen ajan kukoistuksen kanssa.
“Kirjana tai elokuvana, Ruusun nimi on ilon aihe niille, jotka arvostavat hyvää kirjallisuutta ja mysteeriä, jotka kertovat ihmisten tilasta.”
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Backes, V. M. S., Prado, M. L., Schmid, S. M. S., Cartana, M. H. F., Marcelino, S. R., & Lino, M. M. (2005). Educación continua o permanente de los profesionales de salud: el” nombre de la rosa” hace la diferencia. Revista Panamericana de Enfermería, 3(2), 125-31.
- Eco, U. (2010). El nombre de la rosa. Lumen.
- Giovannoli, R. (Ed.). (1987). Ensayos sobre” El nombre de la rosa”. Lumen.