Riippuvuuden neurobiologia
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Paula Villasante
Riippuvuutta esiintyy ihmiselämän monessa eri vaiheessa. Yleisin ja tunnetuin riippuvuus on huumeriippuvuus. Saatat määritellä huumeriippuvuuden pakonomaisena käyttäytymisenä riippuvuudesta kärsivien etsiessä ja käyttäessä huumeita, menettäessä hallinnan sen rajoittamisessa ja omaten negatiivisen mielentilan, mikäli he eivät saa huumeita. Useimmat ihmiset tuntevat melko hyvin huumeriippuvuuden ominaisuudet. Mutta mitä riippuvuuden neurobiologia on?
Jotkut asiantuntijat määrittelevät riippuvuuden kierteenä, jossa on kolme vaihetta: humalahakuisuus/päihtymys, raittius/negatiiviset tunteet sekä huolet/ennakointi (ahdistus). Viimeinen vaihe pahenee ajan myötä ja aiheuttaa neuroplastisia muutoksia aivojen palkitsemiskeskuksessa sekä stressiä ja erityisiä toimintajärjestelmiä. (2-4)
Impulsiivisuuteen “kuuluu valmiutta reagoida välittömästi ja suunnittelematta sisäiseen ja ulkoiseen ärsykkeeseen ottamatta lainkaan huomioon niiden negatiivisia seurauksia henkilölle itselleen tai muille” (5). Pakonomainen käyttäytyminen sen sijaan “koostuu toistuvista teoista, joille on ominaista tunne siitä, että henkilön “täytyy” tehdä niin, vaikka hän tietääkin, että nämä teot eivät ole samassa linjassa hänen kokonaisvaltaisen tavoitteensa kanssa” (6).
Riippuvuudesta kärsivät ihmiset siis siirtyvät impulsiivisuudesta pakonomaisuuteen. Nämä kaksi vaihetta voivat myös esiintyä samanaikaisesti, mutta yleensä ne tulevat juuri tässä järjestyksessä. Niin ikään aivot toimivat tietyllä tapaa näissä kummassakin vaiheessa.
Riippuvuuden neurobiologia päihtymyksen aikana
Palkitsemisjärjestelmä
Riippuvuutta aiheuttavat huumeet aktivoivat aivojen palkitsemisjärjestelmän. Yksi neurobiologian pääasiallinen painopiste ja huumeiden ilahduttava vaikutus on mesokortikaalisen polun alkuperä ja alueet. Ne ovat vastuussa melkein kaikkien huumeiden ilahduttavista ominaisuuksista.
Vaikuttaa siltä, että huume- tai alkoholipäihtymys vapauttaa dopamiinia ja peptidiopioideja ventraalisessa aivojuoviossa. Dopamiinin nopea ja selkeä vapautuminen liittyy myös pitkälti siihen, miltä ihmisistä tuntuu huumeiden alaisena ollessaan. (1)
Yllykkeet
Joissakin tutkimuksissa tutkijat ovat havainneet aivoissa olevien dopamiinisolujen reagoivan aluksi uuteen palkkioon. Toistuvan palkkiolle altistumisen jälkeen neuronit kuitenkin lakkaavat reagoimasta, kun ennakoitu palkkio saatiin.
Sen sijaan ne reagoivat silloin, kun ne altistuivat ärsykkeille, jotka ennakoivat palkkiota. Vaikuttaa siis siltä, että dopamiinilla on läheinen suhde siihen, kuinka aivot hakevat palkkiota.
Riippuvuuden neurobiologia ennakoivan vaiheen aikana
Tutkijat uskovat, että tämä vaihe on avainasemassa siinä, että riippuvuudesta kärsivä ihminen sortuu uudelleen.
Riippuvuus on kuitenkin krooninen uusiutumishäiriö. Ihmisten halu käyttää huumeita liittyy etuaivolohkon aktivointiin, johon kuuluvat:
- Dorsolateraalinen etuaivolohko
- Etummainen pihtipoimu
- Mediaalinen orbitofrontaalinen aivokuori
Kokaiini- tai nikotiiniriippuvuus liittyy myös aivosaaren toimintaan. Tällä aivojen alueella vaikuttaa olevan haastava toiminto, joka yhdistää autonomisen ja sisäelimistön tiedon tunteisiin ja motivaatioon. Itse asiassa tutkimukset osoittavat, että aivosaaren reaktiivisuus on biologinen merkki, joka voi auttaa ennakoimaan uusiutumista.
Lopuksi tämän vaiheen aikana tutkijat uskovat, että siihen liittyy kaksi vastakkaista järjestelmää: käynnistysjärjestelmä ja pysäytysjärjestelmä.
Käynnistys- ja pysäytysjärjestelmä
Käynnistysjärjestelmä saattaa aiheuttaa mielihaluja ja sitoutumista tyvitumakkeen välityksellä. Esimerkiksi kokaiinihimo kokaiinista riippuvaiselle ihmiselle liittyy parempaan yhteyteen verkostossa, joka yhdistää mediaalisen etuaivolohkon ja etummaisen pihtipoimun ventraalisessa aivojuoviossa sekä verkostossa, joka yhdistää aivosaaren dorsaaliseen aivojuovioon.
Pysäytysjärjestelmä voi hallita yllykkeen arvon arviointia sekä henkisen reaktion vaihtoehtoja ja tukahduttamista negatiivisten henkisten merkkien suhteen. Tässä järjestelmässä pysäytysjärjestelmä estäisi käynnistysjärjestelmää ja huumehalujen järjestelmää.
Tiivistettynä siis riippuvuuden neurobiologia koostuu kolmesta pääasiallisesta vaiheesta. Ne reagoivat niiden pääosan esittäjään: tyvitumakkeeseen, mantelitumakkeeseen ja etuaivolohkoon.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
Koob, G. F., & Volkow, N. D. (2016). Neurobiology of addiction: a neurocircuitry analysis. The Lancet Psychiatry, 3(8), 760-773.
-
Koob, G. F., & Le Moal, M. (1997). Drug abuse: hedonic homeostatic dysregulation. Science, 278(5335), 52-58.
-
Goldstein, R. Z., & Volkow, N. D. (2002). Drug addiction and its underlying neurobiological basis: neuroimaging evidence for the involvement of the frontal cortex. American Journal of Psychiatry, 159(10), 1642-1652.
-
Baumeister, R. F., Heatherton, T. F., & Tice, D. M. (1994). Losing control: How and why people fail at self-regulation. Academic press.
-
Moeller, F. G., Barratt, E. S., Dougherty, D. M., Schmitz, J. M., & Swann, A. C. (2001). Psychiatric aspects of impulsivity. American journal of psychiatry, 158(11), 1783-1793.
-
Berlin, G. S., & Hollander, E. (2014). Compulsivity, impulsivity, and the DSM-5 process. CNS spectrums, 19(1), 62-68.
-
Contreras‐Rodríguez, O., Albein‐Urios, N., Perales, J. C., Martínez‐Gonzalez, J. M., Vilar‐López, R., Fernández‐Serrano, M. J., … & Verdejo‐García, A. (2015). Cocaine‐specific neuroplasticity in the ventral striatum network is linked to delay discounting and drug relapse. Addiction, 110(12), 1953-1962.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.