Rakkaus elämän kolmannessa vaiheessa
Rakkaus elämän kolmannessa vaiheessa saa leiman elämän kokemuksista ja sydämen seesteisyydestä. Puhumme syksyn ihmisistä, jotka ymmärtävät rakkauden, ei enää valloituksena tai hyökkäyksenä, vaan iloon, hellyyteen ja osallisuuteen perustuvana yhteytenä. Nämä ovat yleensä rehellisiä suhteita, jotka tarjoavat upeita kokemuksia.
Usein sanotaan, että todellinen rakkaus odottaa meitä kypsässä iässä. Tämä ei kuitenkaan ole aina täysin totta. Joskus teemme sen virheen, että vertailemme jatkuvasti kaikkia elämänkokemuksiamme, vaikka loppujen lopuksi eläminen tarkoittaa sitä, että osaamme arvostaa kaikkea, mitä elämämme jokaisessa vaiheessa tapahtuu. Voimme esimerkiksi olla kiitollisia nuoruuden onnistumisistamme ja virheistämme, ja samalla nauttia jokaisesta lahjasta, jonka kypsyys meille tarjoaa.
“Kypsä rakkaus on liitto, jossa henkilö säilyttää koskemattomuutensa ja yksilöllisyytensä.”
-Erich Fromm-
Jokainen sykli antaa meille mahdollisuuden vastaanottaa kaikki, mikä tulee meille tietyllä tavalla. Esimerkiksi, kun olemme nuoria, emme aseta juurikaan suodattimia ja omaksumme kaiken minkä löydämme, valtavalla halulla ja äärettömällä energialla. Nuorena olemme kuin hurja kesämyrsky. Myöhemmin meistä tulee valikoivampia ja varovaisempia. Vaikka meillä on vielä muistot noista intensiivisen kuumista kesistä, pidämme nyt enemmänkin lämpimistä tuulista, rauhallisista iltapäivistä ja hiljaisista rannoista.
Rakkaus elämän kolmannessa vaiheessa ei tarkoita sitä, että luovumme iloistamme tai viattomuudestamme. Olemme kuitenkin varovaisia, ettemme toista samoja virheitä. Tiedämme erittäin hyvin, että kumppanina emme ole vain toisen “puolikas”, vaan jokainen on kokonainen. Kannamme repussamme hyvin erilaisia kokemuksia. Olemme sieluja, joilla on oma yksilöllisyytemme ja haluamme antaa rakkaudelle uuden mahdollisuuden… ja miksi ei? Katsotaanpa paremmin, millainen on rakkaus elämän kolmannessa vaiheessa.
Rakkaus elämän kolmannessa vaiheessa, jolloin vanheneminen on onnellisuutta
Albert ja Margaret ovat molemmat kuusikymppisiä, ja he ovat päättäneet muuttaa yhteen. Jotkut heidän lapsistaan kritisoivat heitä. Yksi sanoo, että sen täytyy johtua taloudellisista syistä. Toinen väittää heidän tekevän sen siksi, että he eivät halua olla yksinäisiä. Se on vain päähänpisto, ja muutaman kuukauden kuluttua he palaavat omille paikoilleen, lastenlastensa ja oman elämänsä pariin…
Albert ja Margaret eivät kuitenkaan välitä juurikaan kaikesta tästä kritiikistä ja mielipiteistä. Heidän ryppynsä ja arpensa antavat voimaa heidän sydämelleen ja tahdolleen. Mitä he tekevät, he tekevät tietoisesti. He eivät ole lapsia. He eivät ole naiiveja, vaan kypsiä ja viisaita ihmisiä. Heillä on elämää jo takana, kokemuksia ja tunteita, mikä tarkoittaa, että he eivät todellakaan ole tehneet päätöstään mielijohteesta.
Heidän syksyinen rakkautensa ylittää sen, mitä heidän lapsensa ja kaikki muut, jotka katsovat heitä oudosti, ajattelevat heistä. Näyttää siltä, että he näkevät, mutta eivät halua huomata. Heidän rakkaudellaan ei ole mitään tekemistä itsekkyyden kanssa, eikä heidän tarvitse todistaa mitään muille. Koska siinä ei ole mitään keinotekoista. Heidän ajatuksensa, tarkoituksensa ja hyväilynsä ovat niin vilpittömiä, että heidät valaisee totuuden valo. Heidän rakkautensa on niin täydellistä, että se täyttää heidän sydämensä ja koko kehonsa.
Albert ja Margaret ovat hyvin tietoisia siitä, että monet nuoremmat ihmiset yhdistävät kypsyyden ja kolmannen elämänvaiheen passiivisuuteen ja resignaatioon. Nuoret jollain tavalla uskovat, että rakkaudella ja intohimolla on viimeinen voimassaolopäivä, ikään kuin se olisi kiellettyä aluetta niille, joilla on harmaita hiuksia, niille, joilla on enemmän elämää takanaan kuin edessään.
“Nuori rakkaus elää innostuksessa, kypsä rakkaus harmoniassa.”
He ovat väärässä. Itse asiassa positiivinen psykologia opettaa, että onnellisuuden käyrä saavuttaa korkeimman huippunsa elämän kolmannessa vaiheessa. Todellakin, se on hetki, jolloin rakkautta eletään paljon selkeämmin ja puhtaammin.
Uusi aikajana ja rakkauden merkitys
Rakkaus elämän kolmannessa vaiheessa on enemmän kuin vain tyydyttävää. Se ei ole tuli, joka palaa, vaan joki, joka vie meidät pariskuntana löytömatkalle, jossa voimme jatkaa kasvua, kokeilla ja vaalia uudenlaista onnellisuutta. Juuri tässä vaiheessa elämää voimme keskimääräistä paremmin psyykkisesti.
Taloustieteilijät Blanchflower ja Oswald tekivät mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa he väittävät, että hyvinvointi ja henkilökohtainen tyytyväisyys koetaan voimakkaimmin lapsuudessa ja keski-iässä. Koko elinkaaremme onnellisuus olisi siten “U”-kirjaimen muotoinen ja saavuttaisi ensimmäisen huippunsa lapsuudessa ja toisen noin 50-vuotiaana.
Kuluvat vuodet eivät kuitenkaan välttämättä aina tarkoita lisääntynyttä psykologista kypsyyttä. Emotionaalinen tasapaino ei myöskään ole taattu normi tässä vaiheessa. Me kaikki olemme erilaisia. Mutta suuri osa väestöstä astuu elämänsä syksyyn poikkeuksellisen rehellisesti ja upealla asenteella.
He ovat ihmisiä, jotka eivät jää vain pohtimaan menneitä vuosiaan, vaan ruokkivat toiveitaan ja unelmiaan. He ovat miehiä ja naisia, jotka ovat voittaneet itsensä. Heillä on karismaa ja eräänlaista alkemiaa, jossa he yhdistävät viisauden toivoon, tyyneyden intohimoon ja halun nöyryyteen.
Kolmannen ikävaiheen rakkaus ei välttämättä ole yhtä rajua kuin nuoruuden ensimmäinen rakkaus. Se on kuitenkin epäilemättä paljon hedelmällisempää ja tyydyttävämpää.