Perheen vaikutus itsetuntoon

19.4.2018 en Psykologia 243 Jaetut
pilvi naisen ympärillä

Itsetuntomme muodostuu osittain perustuen lapsuutemme perhedynamiikkoihin. Se on perintö joka jättää jälkensä, ja sitä on joskus vaikea parantaa. Etenkin jos tämä on peräisin äidiltä tai isältä joka ei rakastanut itseään, ja joka ei osannut antaa huomiota tarpeillemme, ei osannut rohkaista meitä tai ei osannut keskustella vakavasti kanssamme.

Ei ole olemassa pulaa psykologeista jotka sanovat, että pärjätäksemme elämässä meidän itsetuntomme ”säiliön” on oltava niin täynnä, että se on vuotamaisillaan ylitse. Pidimme siitä tai emme, on olemassa vain joitakin ”polttoaineita” jotka antavat runsaasti päättäväisyyttä, itseluottamusta ja osaamisen tunnetta, mutta sen sijaan tunnemme hyvinkin sen tunteen kun joudumme kulkemaan läpi vaikeiden aikojen säiliö typö tyhjänä. Joskus tasomme ovat niin alhaalla, että on melkein mahdotonta saada moottorimme uudestaan käyntiin ja päästä yli tästä ongelmasta.

”Useimmat meidän hylätyksi tulemisen peloistamme johtuvat siitä halusta, että muut ihmiset hyväksyisivät meidät. Älä perusta itsetuntoasi heidän mielipiteisiinsä.”

-Harvey Mackay-

Kuuluisa kulttuuriantropologi Margaret Mead on selittänyt jotain todella tärkeää. Hän vakuuttaa, että perhe on ensimmäinen sosiaalinen ryhmä, jossa meidän tapamme olla vuorovaikutuksessa määrittää sen keitä me olemme (tai ainakin todella suuren osan siitä). Meidän vanhemmillamme on velvollisuus ja tehtävä täyttää meidän ”säiliömme” riittävillä ravinteilla ja rikkailla osatekijöillä. Meidän vanhempiemme on varmistettava ettei meillä ole turvallisuuden, rakkauden ja huomion puutetta. Heidän on tarjottava sitä elintärkeää tukea ja ohjausta, jotka auttavat meitä kävelemään läpi tämän maailman tuntien että me olemme arvokkaita ihmisiä.

Meillä kaikilla ei kuitenkaan ole aina tällaista polttoainetta saatavilla. Lopulta tämä johtaa meitä kokeilemaan ja etsimään keitä me oikein olemme. Se johtaa myös pyrkimykseemme korjata se lapsuus, josta puuttui niin monia asioita.

punahilkka suden vatsassa

Itsetuntomme muodostuminen ja sen yhteys vanhempiimme

Itsetuntomme muodostuminen alkaa lapsuudessamme. Tarkoittaako tämä sitä, että meidän luonteemme on täysin sen määrittelemä, mitä me olemme kokeneet lapsuudessamme ja varhaisessa nuoruudessamme? Meidän on huomautettava että psykologiassa, aivan kuten monissa muissakin tieteenaloissa, sana ”determinismi” on vaarallinen ja sillä on syviä pohjavireitä.

Psykologian raameissa kaikella mikä tapahtuu lapsuudessa on suuri vaikutus, mutta se ei täysin määritä sitä keitä me olemme. Eräs asia jonka me tiedämme ihmisten aivoista on se, että meidän neuroplastisuutemme ja kapasiteettimme kehittyä on valtava. Mutta tästä huolimatta me emme voi kieltää kasvatustapojemme suurta merkitystä. Vuorovaikutuksen laatu niiden ihmisten kanssa jotka pitävät meistä huolta, on ehdoton avain. He eivät tarjoa meille pelkästään ruokaa ja ravintoa, vaan myöskin psyykkistä ja kasvatuksellista perintöä.

Psyykkinen yhteys

Jos haluat kaivautua syvemmälle tähän aiheeseen, suosittelemme Harvardin yliopiston lasten kehityksen asiantuntijan ja lastentautien professorin Ed Tronickin kirjoituksia. Hän kertoo, että rohkaistaksemme lastemme hyvää itsetuntoa ja hoitoa meidän on oltava psyykkisesti yhteydessä heihin. Mutta hän kykeni samalla osoittamaan monilla tutkimuksillaan, että edes hyvät vanhemmat eivät ole ”vireessä” lastensa kanssa 40 % ajasta.

tytön vaatteet ovat meri ja taivas

Nämä löydöt voivat vaikuttaa kutakuinkin hälyttäviltä, tai sitten me voimme pitää niitä liioiteltuina. Tronick huomauttaa kuitenkin jotain, jonka pitäisi saada meidät pohtimaan. Syy siihen miksi useat vanhemmat eivät yhdisty 100-prosenttisesti lastensa psyykkisiin tarpeisiin johtuu siitä, että he eivät tee näin edes itsensä kanssa. 

Vanhempi, joka on täynnä stressiä ja selvittämättömiä emotionaalisia solmuja, lähettää siitä tiedostamattomasti signaaleja ja tietoa lapselleen. Myöhemmin lapsi imee tämän tiedon myöskin omaan elämäänsä. Kaiken lisäksi jos vanhemmilla itsellään ei ole hyvää itsetuntoa, heidän on todella vaikeaa luoda sellaista lapsessaan. Jos lapsi ei kykene aistimaan tätä olemusta vanhemmassaan, hän tulee kopioimaan tämän saman ominaisuuden itselleen.

Perhe vaikuttaa, mutta sinä päätät

Meidän lapsuudessa muodostuvaan itsetuntoon vaikuttaa pääasiassa kolme tekijää. Fyysinen ulkomuoto, meidän käyttäytymisemme ja meidän akateeminen suoriutumisemme. Tapa, jolla meidän vanhempamme käsittelevät näitä kolmea ulottuvuutta voivat rohkaista meitä kasvamaan turvallisuudessa ja itsevarmuudessa. Jos vanhempamme eivät osoita tätä, se voi johtaa avuttomuuteen, yksinäisyyteen ja pelkoon.

”Pahin yksinäisyys on se, että me emme tunne oloamme mukavaksi itsemme kanssa.”

-Mark Twain-

Tämän kaikkein vaikein osa on se, että nykypäivänä me näemme vanhempiemme kypsymättömyyden tässä suhteessa. He eivät ole tietoisia ongelmista joita he aiheuttavat teoillaan, asenteillaan, kielenkäytöllään ja tavallaan kommunikoida. Jo kuuntelemalla keskustelua koulun porteilla me voimme nähdä kuinka he tajuamattaan nyppivät lastensa itsetunnon siivistä höyheniä yksi kerrallaan.

Vertailujen käyttö

Vertailujen käyttö ja negatiiviset vakuutukset vaikuttavat lapsen itsetuntoon valtavasti. Sen kertominen lapselle, että hän on huono matematiikassa tai että hän ei koskaan läpäise koetta, saa hänen itsetuntonsa musertumaan. Vanhemmat jotka tekevät näin eivät kykene näkemään lastensa piilotettuja psyykkisiä ongelmia, ja he antavat lastensa vajota samaan pohjattomaan kuiluun, johon heidän omakin itsetuntonsa on vajonnut.

kaksi naista

Vaikka on totta että perhe vaikuttaa itsetunnon muodostumiseen, meidän on myös nähtävä että menneisyyden ei tarvitse määritellä meitä koko meidän elämämme ajan. Meillä on valtaa pysäyttää alhaisen itsetunnon vaikutus. Meidän käsissämme on mahdollisuus korjata puutoksia täynnä oleva lapsuutemme, jotta voimme antaa itsellemme sen kypsyyden jota muut eivät meille antaneet.

Meidän on opittava antamaan itsellemme polttoainetta, ja meidän on lopetettava sen hakeminen mitä muut voisivat tarjota meille. Meidän on tehtävä töitä itsetuntomme eteen joka päivä. Meillä on oltava halu muuttua, halu olla rohkeita ja halu rakastaa itseämme. Meidän menneisyydestämme huolimatta meillä on aina mahdollisuus muuttua. Meillä on aina mahdollisuus sijoittaa omaan itsetuntoomme.

UUTISIA VERKOSSA