Ihmiset, jotka elävät elämäänsä huomiota hakien

Me kaikki tunnemme ihmisiä, jotka elävät elämäänsä muiden huomiota hakien. Pahimmillaan tällaiset ihmiset ovat epätasapainoisia, kuuluen johonkin suurempaan persoonallisuushäiriöiden* ryhmään.

Tämän kategorien alla on DSM-IV -tautiluokituksessa persoonallisuushäiriöiden ryhmä B:näkin tunnettu persoonallisuushäiriö, jolle on ominaista liiallinen huomionhakuisuus.

Tällaiset ihmiset jäävät usein huomaamatta yhteiskunnassa, sillä he sopeutuvat yleensä melko hyvin sosiaalisesti ja työpaikalla. Mutta heidän heikko kohtansa ovat heidän läheiset ihmissuhteensa, sillä he ovat erittäin tunteellisia ja dramaattisia, käyttäen hyväkseen manipulaatiota saadakseen haluamansa.

Näille ihmisille on luonteenomaista emotionaaliset, affektiiviset ja motivationaaliset häiriöt. American Psychological Association -yhdistyksen mukaan tälle persoonallisuushäiriölle on ominaista liiallinen huomionhakuisuus. Se kehittyy tavallisesti varhaisaikuisuudessa, ja siihen kuuluu epäasianmukaista viettelyä ja liiallista hyväksytyksi tulemisen tarvetta.

Liiallisen huomion hakemisen yleinen malli

Jatkuvasti huomiota hakevilla ihmisillä on tavallisesti hyvät sosiaaliset taidot, vaikkakin he käyttävät niitä manipuloidakseen toisia ja päästäkseen näin huomion keskipisteeksi, lannistuen jos he eivät herätä mitään mielenkiintoa muissa.

He ovat liian riippuvaisia siitä kuinka tärkeitä he ovat, ja heillä vaikuttaa olevan vakaa itsetunto, vaikka näin ei todellisuudessa ole. He pyrkivät vahvistamaan sitä kerjäämällä jatkuvasti huomiota. He ovat kuin lapsia, jotka kiukuttelevat tai “esiintyvät” laulamalla tai tanssimalla saadakseen aikuisten huomion.

Liiallista mielialan vaihtelua ja huomionhakuista käyttäytymistä ilmenee useissa eri tilanteissa.

• He eivät tunne oloaan hyväksi tilanteissa, joissa he eivät ole huomion keskipisteenä.
• Heidän vuorovaikutukseensa muiden ihmisten kanssa kuuluu seksuaalisesti viettelevää tai provokatiivista käyttäytymistä.
• Heidän tunteensa ovat pinnallisia ja muuttuvat nopeasti.
• He käyttävät ulkonäköään saadakseen huomion itseensä.
• Heidän puhetapansa on liian subjektiivinen ja siitä puuttuu vivahteita.
• Heidän tunneilmaisunsa on dramaattista, teatraalista ja liioiteltua.
• He ovat alttiita vaikutteille; muut ihmiset ja olosuhteet voivat helposti johdatella heitä.
• He kuvittelevat ihmissuhteidensa olevan läheisempiä kuin ne todellisuudessa ovat.

Heillä on suuri tarve saada rakkautta

Liian tunteikkaat ihmiset ovat tavallisesti väärässä, kun he yrittävät arvioida omaa henkilökohtaista tilannettaan. He ovat epärealistisia, dramatisoiden ja liioitellen vaikeuksiaan. He saattavat myös vaihtaa usein työpaikkaa, aivan kuten he kyllästyvät helposti, ottaen mieluummin lopputilin turhautumisensa takia kuin kohdaten ongelman. Tästä syystä he etsivät aina jotakin uutta ja jännittävää, mikä yleensä vie heidät vaarallisiin tilanteisiin.

Heidän huomion- ja rakkaudentarpeensa takana on suuri määrä itsekkyyttä. Yleisesti ottaen ainoa asia, joka heitä huolettaa tai josta he välittävät, ovat he itse. He ovat erittäin seurallisia ja rakastavat olla ihmisten keskellä, mutta vain silloin kun kaikkien mielenkiinto kohdistuu heihin. Jos jollakulla toisella on vaikeaa, se ei ole niin tärkeää, ellei heistä itsestään tule tilanteen kannalta tarpeellisia.

Heillä on myös taipumusta olla kateellisia kaikille, jotka yrittävät voittaa heidät tai kilpailla heidän kanssaan heidän huomionhaussaan. He hyödyntävät seksiä ja fyysistä viehättävyyttä saadakseen huomiota. He kuvittelevat olevansa maailman viehättävimpiä ihmisiä, eivätkä he koe minkäänlaisia tunnontuskia provokatiivisuudestaan tai edes asiattomuudestaan, ajatellen muiden tuntevan heihin hurjasti vetoa, vaikkei olisi mitään syytä kuvitella niin.

Heidän suurimpana tavoitteenaan on tulla huomatuksi ja aiheuttaa hämmennystä minne ikinä he menevätkin. He ovat liian riippuvaisia tunteesta olla tärkeitä.

On suositeltavaa, että tällaiset ihmiset hakevat ammattiapua saadakseen terveen itsetunnon ja ymmärtääkseen ja sisäistääkseen sen ajatuksen, että on olemassa muita, palkitsevimpia asioita kuin ulkoinen hyväksyntä, kuten huolenpito läheisistä tai jopa itsestään.

*Persoonallisuushäiriöille on tyypillistä sopimattomat käytös- ja ajatusmallit, jotka poikkeavat sosiaalisista normeista.