Paras ratkaisu ei ole aina kaikkein mukavin
On olemassa aikoja, jolloin yritämme löytää parhaan ratkaisun ongelmiimme, ja ehkä teemme sen käyttäytymällä tavalla, joka johtaa muihin ongelmiin. Ehkä ankkuroimme itsemme omaan mukavuuteemme. Tämä on kuin matkustaisimme läpi elämän, mutta emme uskalla tutkia tuntemattomia alueita, sillä muut perspektiivit kauhistuttavat meitä.
Ongelma on siinä, että monissa tapauksissa ihmiset tyytyvät mukavaan elämään, josta kuitenkin puuttuu tyytyväisyyttä. Täydellinen elämäntapa ei tavallisesti ole samassa linjassa ensisijaisten tavoitteidemme tai arvojemme kanssa, tai edes yhteiskunnan arvojen kanssa. Aivan kuin jokin estäisi meitä etenemästä, eikä se salli meidän välttää sitä yhtä estettä, jonka ylittäminen vaikuttaa mahdottomalta.
Mukavuusalueeltamme poistumisen pelko saa meidät epäonnistumaan. Pelkkä ajatus negatiivisten tunteiden kokemisesta tai haasteiden kohtaamisesta saa meidät takertumaan vieläkin voimakkaammin siihen, mikä on haitallista. Useimmat meistä ovat kuin tuskaamme rakastuneita. Haastamme voimakkaasti kenet tahansa tai minkä tahansa, joka yrittää viedä sen meiltä pois.
Mukavuus pienempänä kahdesta pahasta ei ole paras ratkaisu
Täten takerrut parisuhteeseen, joka ei tarjoa juuri mitään yksilöllisen kasvusi tai hyvinvointisi kannalta. Sinulla on tapana pysyä mukavissa tilanteissa, vaikka ne ovat haitallisia, jopa vaarallisia. Tämän lisäksi tyydyt työhön, joka on huomattavasti kykyjesi alapuolella, tai joka ei tuo sinulle tyytyväisyyttä. Kaikki tämä johtuu siitä, että tuntematon sisältää enemmän vastuuta. Tämä on tarkalleen syy siihen, miksi päädyt ajattelemaan, että paras ratkaisu on asettua jo ennestään tuttuun.
Se mikä on tuttua, on tavallisesti myös mukavampaa, mutta mukava on todella yliarvostettua. Mukavuus ei tarkoita aina hyvinvointia ja/tai mielenrauhaa. Pohjaton kuilu, joka merkitsee pakenemista mukavuusalueelta ja tuntemattomaan astumista on niin suuri, että päätät sietää pinnallista kipua, joka lopulta johtaa ainoastaan voimakkaampaan loputtomaan kipuun.
Mukavuus näyttää olevan ihmisten arvostama elementti. On totta, että mukavasti eläminen antaa tietynlaista hallinnan tunnetta, ja että se laskee ahdistuksen tasoa.
Jos kohtaisit uusia tilanteita päivittäin tietämättä sitä, ovatko ne sinulle hyödyllisiä tai haitallisia, kuolisit varmasti stressiin. Tästä syystä mukavuuden etsiminen päivittäin ei ole välttämättä haitallista.
Houston, meillä on ongelma
Milloin ongelma sitten syntyy? Silloin, kun etsit mukavuutta. Kun olosi ei ole niin mukava kuin kuvittelit. Tämä tarkoittaa, että se mitä elämässäsi on, on kaikki tuttua. Tiedät kuinka olla omassa elementissäsi. Vaikuttaa siltä, ettet pysty hallitsemaan sinulle tapahtuvia asioita, mutta loppujen lopuksi tämä ei ole totta.
Toisaalta, se mikä vaikuttaa mukavalta, ei oikeastaan olekaan niin mukavaa. Jos et usko sitä, kysy vain itseltäsi: oletko onnellinen elämäsi kanssa? Nautitko elämästä todellakin niin paljon kuin voit?
Saattaa olla, että lyhyellä aikavälillä tyytyminen siihen mitä sinulla jo on, antaa sinulla mielenrauhaa. Mutta ajattele asiaa pitkällä aikavälillä, ja katso taaksesi. Mitä näet? Oletko jumissa samassa kohdassa kuin ennen? Tuntuuko sinusta, että jokin ei nyt täsmää?
Ehkä mukavuus on saanut sinusta otteen. Sinusta tuntuu, että kiipeät tikapuita jotka johtavat jyrkänteelle. Lankeat sieltä alas, ja palaat samaan vaikeaan tilanteeseen, jossa olit aikaisemmin. Kyllä, tämä kierre on tuttu ja mukava, mutta onko se todella paras? Kuten jo tiedät, joskus paras ratkaisu ei ole helpoin tai mukavin.
Epämukavuuden pelko
Pelko siitä, että sinun on koettava epämukavia tai tuntemattomia tilanteita joita et hallitse, tai tilanteita jotka voivat saada sinut kokemaan negatiivisia tunteita, ei aina salli sinun yrittää uusia tapoja tehdä asioita.
Yhteiskunta painostaa ihmisiä, jotta kaikki olisivat onnellisia, ja se opettaa meitä pitämään kamppailumme minimissä. Aivan kuin negatiiviset tunteet olisivat merkki heikkoudesta. Demonisoimme negatiivisia tunteita ja vältämme niitä keinolla millä hyvänsä. Täten ihmiset omaksuvat tämän ohjelmoidun moton, joka vaatii heitä ajattelemaan aina positiivisesti; kaikelta sellaiselta pakeneminen, joka johtaa laiskuuteen, epämukavuuteen, suruun, syyllisyyteen jne.
Ei ihme, että lopputulos on jatkuva epätyytyväisyys. Tunne siitä, että jotain puuttuu. Tämä tapahtuu siksi, että ajattelet vain tätä päivää, lohduttaen itseäsi sillä, mikä pitää sinut kiinni samassa paikassa, ajattelematta, että elämäsi voisi olla huomenna parempi. Päästäksesi toiselle puolelle, sinun on kohdattava lukuisia esteitä. Useimmiten tämä on epämukavaa, mutta välttämätöntä. Pidä kuitenkin mielessä, että kyse on aina tasapainosta eikä marttyyriksi muuttumisesta.
Kuinka löytää paras ratkaisu
Avain on muotoilla suunnitelma ja hallita sitä älykkäästi. Tasapaino hyvän ja pahan välillä. Sano ”nyt riittää” ja pääse yli perusteettomista peloista. Oivalla myös, että ne ”hirviöt” jotka ”lupaavat syödä sinut” jos otat ensimmäisen askeleen kohti muutosta, harvoin toteuttavat ”uhkauksensa”. Ja jos ne toteuttavat, ne eivät ole niin hirvittäviä kuin ne uskottelevat sinulle. Muista, että mielesi on aina vastuussa, ja että sillä on taipumusta liioitella mitä tahansa.
Lopuksi, paras ratkaisu on useimmiten jokin tuntematon. Se on epämukava ja epävarma. Siksi sinun olisi toistettava tätä mantraa itsellesi: ”Olen tässä ja mitä ikinä eteeni tuleekaan, otan sen vastaan niin hyvin kuin voin. Itken kun tilanne sitä vaatii ja kun minusta tuntuu siltä. Nauran, kun pääsen perille.” Tällä tavalla sen hyväksyminen, mitä elämä tuo, sallii sinun oppia uusia asioita.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Barraca, J. (2005). La mente o la vida. Una aproximación a la terapia de aceptación y compromiso. 2º edición. Desclee de brouwer.