Emme nauti siitä mitä meillä on, ja arvostamme liikaa sitä mitä meiltä puuttuu

16.12.2018

Yksi meidän ihmisten suurimmista ongelmistamme on, että emme todella nauti siitä mitä meillä on, ja arvostamme liikaa sitä mitä meiltä puuttuu. On tavallista pitää ihmisiä, tilanteita tai asioita, joita saatamme myöhemmin kaivata, itsestäänselvänä. Vaikka tavoitteemme pohjautuvatkin siihen mitä meiltä puuttuu, tarpeiden luominen jollekin sellaiselle mitä emme todella tarvitse, on virhe.

Joskus teemme sen virheen, että pidämme tarpeena melkein kaikkea mikä meiltä puuttuu, ja velvollisuutena kaikkea sitä mistä voisimme todella nauttia – kuten ihmiset, tunteet tai tilanteet. Ja niin me missaamme todelliset tilaisuudet, sillä mieluummin unelmoimme, mahdollisesti siksi, että unelmoiminen on usein helpompaa kuin oikea elämä.

Yleisesti emme nauti siitä, mitä meillä on. Tämä on valitettavasti kuvio, jota ihmiset toistavat usein. Jotkut asiantuntijat ovat puhuneet ’’puuttuvan palan oireyhtymästä’’ viitatakseen jatkuvaan kiintymykseen asioihin, joita meillä ei ole.

Älä odota että saat kaiken voidaksesi nauttia elämästä, sillä sinulla on elämä, jotta voisit nauttia kaikesta.

emme nauti siitä mitä meillä on

Lopeta idealisointi ja ala nauttimaan elämästä

On järkevää ja loogista, että kun olemme saavuttaneet yhden tavoitteen, aloitamme ajattelemaan seuraavaa. Mutta ongelma on siinä, kun samaan aikaan emme nauti siitä mitä olemme jo tavoittaneet. Tässä on asian ydin. Nykyhetki, pidimme siitä tai emme, on ainoa hetki joka meillä on, ja se on salaisuus todelliseen elämiseen.

Paikallaan pysymättömyys on luontainen taipumus meissä ihmisissä, mutta se ei välttämättä tee elämästämme parempaa. Toisaalta, motivaatio on elintärkeää ja jopa vaistomaista. Tämän ei ole välttämättä pakko olla negatiivista. Mutta jos yhdistämme kroonisen sopeutumattomuuden idealisointiin siitä mitä meillä ei ole, voimme langeta tyytymättömyyden loukkuun ja päätyä luomaan rinnakkaistodellisuuksia.

Tavallisesti idealisointi temppuilee kustannuksellamme. Kaipaamme jotain, sillä uskomme että voimme paremmin sitten kun olemme saaneet sen. Emme kuitenkaan voi tietää millainen tilanteesta tulee, kunnes olemme eläneet sen. Idealisointi on kuin antaisimme arvon jollekin asialle jolle olemme sokeita, josta emme tiedä mitään. Tästä tietoisena oleminen on ensimmäinen vaihe voidaksemme nauttia elämämme jokaisesta päivästä.

Meidän on oltava tietoisia siitä mitä meillä on ja mitä olemme, ja nautittava siitä mitä elämä meille tarjoaa. Meidän on oltava varovaisia sen kanssa mitä etsimme ja haluamme. Ei ole olemassa täydellisiä tilanteita, ne ovat vain mielessämme. Ja tästä on peräisin idealisointi siitä mitä meillä ei ole, mitä muilla on, ja mitä meiltä puuttuu.

Joskus lakkaamme elämästä todellisuuttamme jonkun sellaisen vuoksi, jota ei ole edes olemassa. Idealisointi on ensimmäinen askel kohti pettymystä.

Huomion kiinnittäminen

Nautimme vain vähän siitä mitä meillä on, sillä emme kiinnitä huomiota. Tieto siitä, mitä meidän pitäisi arvostaa, on ensimmäinen askel sen arvostamiseen. Huomion kiinnittäminen oikeisiin asioihin avaa ikkunan hyvinvointiin. Henkilö, joka tietää kuinka nauttia siitä mitä hänellä on, on oppinut todellisen elämän sisällön.

Kaiken omistamamme arvostaminen on perusteellista voidaksemme täyttää omat tarpeemme sekä muidenkin tarpeet.

käsi hamuaa aurinkoa

Seuraava vanha tarina opettaa meille syyn sille, miksi elämme keskittyneenä pinnallisiin nautintoihin joita emme voi saada, samalla kun jätämme huomaamatta kaikki olemassaolomme positiiviset puolet.

Eräässä englantilaisessa linnassa oli sääntönä, ettei turistien tarvinnut maksaa sisäänpääsymaksua vieraillessaan linnassa. Tämä houkutteli linnaan paljon turisteja. Linnaan päästyään heille esitettiin kuitenkin yksi ehto sille, ettei vierailusta tarvinnut maksaa. Turistien oli kierreltävä linnassa suussaan täysi lusikallinen hiekkaa. Jos kukaan turisteista ei pudottanut yhtäkään hiekanjyvää kierroksen aikana, heidän vierailunsa olisi ilmainen. Kaikki turistit hyväksyivät innoissaan haasteen ja vierailivat linnassa.

Tämän seurauksena useimmat vierailijat eivät maksaneet kierroksesta. He kuitenkin maksoivat paljon suuremman hinnan: he eivät kyenneet nauttimaan mistään kierroksen aikana. Kukaan vierailijoista, jotka suorittivat kierroksen suussaan lusikallinen hiekkaa, eivät nähneet linnaa kunnolla, sen arvokkaita maalauksia tai sen arkkitehtuuria. Vain siksi, että he keskittyivät suussaan olevaan hiekkaan.

Älkäämme olko kuin nuo turistit. Älkäämme ajatelko sitä mitä meiltä puuttuu, vaan alkakaamme nauttia siitä mitä meillä jo on!