Tarvitsemmeko me voimakkaita kokemuksia osataksemme arvostaa elämää?

9.7.2018 en Psykologia 0 Jaetut
nainen katselee ikkunasta ulos

Onnettomuus, sairastuminen… Rakkaalle ihmiselle hyvästien jättäminen tai sen sisäistäminen, että joku ei ole palaamassa takaisin. Tällaisina hetkinä aika pysähtyy. Ymmärrämme tällöin yllättäen, että olemme tällä maapallollamme vain lyhyen hetken, ja että elämä on katoavaista. Voisiko olla niin, että me emme oikeasti arvosta elämää, vaikka se on kaikki mitä meille on annettu?

Meidän rutiinimme ottavat vallan ja raahaavat meitä mukanaan. Me haluamme enemmän, vaikka emme aina edes tiedä mitä tämä ”enemmän” tarkoittaa. Toisinaan me jätämme huomiotta sellaisia ihmissuhteita joilla on arvokas sija omassa elämässämme, ja sidomme itsemme lankoihin jotka tekevät hengittämisestä vaikeaa. Joten usein käy niin, että me totumme asioiden raahautuvan eteenpäin ja totumme talon mukavuuteen, unohtaen sen olevan myös koti.

Habituaatio: onko kyseessä tunnetasoinen nukutus?

Habituaatio on opittu tapa, joka saa meidät reagoimaan harvemmin tai vaisummin ärsykkeisiin, joille altistumme toistuvasti. Me lakkaamme aivojemme toiminnasta johtuen vähitellen kiinnittämästä huomiota asioihin, joita pidämme itsestäänselvyyksinä. Tällöin menetämme viisana olemisen tärkeyden merkityksen, tai rakastamiemme ihmisten seuran olevan todellinen siunaus. 

Toisinaan kuitenkin myrsky nousee raivokkaana ja pyyhkii kaiken pois. Se kaataa seiniä ja paiskoo kapuloita elämäsi rattaisiin. Tämä saattaa kuulostaa hullulta, mutta toisinaan me tarvitsemme äärimmäisiä tilanteita, jotta osaisimme arvostaa elämää. Näiden intensiivisten hetkien aikana me arvostamme sitä mitä meillä on. Tällöin ymmärrämme, miten absurdia oli olla arvostamatta elämää ja kiinnittämättä huomiota kaikkeen siihen, mitä itsellään on.

nainen kylmissään meren rannalla

Tiedämme toki kaikki että elämä on rajallista, mutta suurin osa tapaamistani ihmisistä vaikuttaa haaskaavan oman elämänsä, vain koska pelkäävät menettää sen. He pelkäävät “täällä tänään, kuka tietää huomisesta” -ajattelun mukanaan tuomaa haavoittuvaisuutta. Enkä tarkoita, että sinun ei tulisi tehdä suunnitelmia tai ajatella tulevaisuutta lainkaan.

Tarkoitan elämän tapahtuvan tänään. Se tapahtuu juuri nyt. Ja jos eilisen ajatteleminen tai huomisesta murehtiminen saa sinut jättämään tämän päivän tärkeyden huomiotta, saatat hyvinkin jäädä elämässä paljosta paitsi.

Elämän arvostaminen ei tarkoita rutiinien määrän putoavan nollaan

Elämän arvostaminen ei tarkoita että rutiineista tulisi luopua täysin, tai että niistä ei sovi nauttia. Eikä elämän arvostaminen tarkoita liioin, että meidän tulisi hakea jatkuvasti äärimmäisiä tunnekokemuksia, jotka saavat sydämemme hakkaamaan. Elämän arvostaminen tarkoittaa silmien avaamista, pienten asioiden huomaamista ja huomioimista, sekä oman aikansa käyttämistä hyödyksi.

Elämän arvostaminen tarkoittaa tietoisena olemista sen suhteen kuka on ja mitä omistaa, sekä taistelemista näiden säilyttämiseksi. Se tarkoittaa lisäksi huomion kiinnittämistä kaikkeen sellaiseen, mikä ei toimi, jotta sen voi korjata. Tällä tavoin huomisesta tulee vielä parempi päivä, joka ansaitsee kiitoksesi vielä tätäkin päivää enemmän. Elämän arvostaminen tarkoittaa merkityksen antamista omalle ajalleen ja sen ymmärtämistä, että unelmista voi tulla totta ihan koska tahansa.

Eräs naishenkilö kertoi minulle taannoin, miten paljon häntä kadutti kaikki vastuisiinsa upottamansa huomio. Hän kertoi, että hänestä tuntui kuin hän haaskaisi aikaansa työskentelemällä myöhäiseen iltaan asti. Hän katui niitä päiviä jolloin velvollisuus voitti, eikä hän ehtinyt edes nähdä lapsiaan.

elämän arvostaminen

Kirjoitan tätä koska elämässä on olemassa asioita, jotka eivät ansaitse meidän sitoutumistamme. Nämä asiat eivät ansaitse sitoutumistamme, koska ne eivät ole kovin tärkeitä. Kirjoitan tätä myös siksi, että elämässä on sellaisia asioita jotka ovat niin tärkeitä, että on sulaa vääryyttä suhtautua niihin kuin ne olisivat itsestäänselvyyksiä. Sillä ei ole merkitystä miten usein näitä asioita tapahtuu, tai miten kovasti meistä saattaa tuntua siltä kuin ne olisivat tavoitettavissamme aina. Älä suhtaudu mihinkään itsestäänselvyytenä.

“Elämässä ei ole voittajia ja häviä, siihen ei kuulu epäonnistumista eikä voittoa. Elämän aikana opitaan, kasvetaan, löydetään. Kirjoitetaan, pyyhitään pois ja kirjoitetaan uudelleen. Asiat pyörivät, paljastuvat ja katoavat taas uudestaan.”

-Ana C. Blum-

Muista siis hengittää, kuunnella itseäsi ja kuulla myös, mitä ympärilläsi on. Avaa silmäsi joka päivä tapahtuville pienille asioille. Älä aliarvioi esimerkiksi kauniin iltapäivän arvoa. Käytä oma aikasi hyödyksi ja sijoita siihen, sillä et saa sitä sen mentyä enää koskaan takaisin.

Pysähdy ja ajattele asiaa: aika ei koskaan lakkaa liikkumasta. Aikaa on vielä jäljellä ja se kuuluu sinulle. Aikaa kuluu koko ajan ja sinun tulee sisäistää tämä. Varmista siis, että koet intensiivisiä kokemuksia, jotta opit miten arvostaa elämää, koska elämä on äärimmäisen arvokasta.

UUTISIA VERKOSSA