Etäisyyden käyttäminen uuden perspektiivin saamiseksi
Joskus meidän on otettava etäisyyttä itseemme. Tarkoituksena ei ole eristää itseämme kaikesta ja kaikista, vaan enemmänkin nähdä itsemme uudesta perspektiivistä ja irtaannuttaa itsemme apaattisesta ja kutakuinkin vahingoittuneesta itsestä. Tarvitsemme tuoretta motivaatiota ja voimaa, joka saapuu joskus vain silloin kun otamme askeleen taaksepäin.
Ymmärtääksemme tätä ajatusta, voimme ajatella jotain yksinkertaista jota teemme joka päivä. Ajatelkaamme sitä kun katsomme taivaalle, tai jotain maisemaa. Katsomme jotain tiettyä kohtaa tietyn välimatkan päässä. Työpaikkojen ergonomiset asiantuntijat ehdottavat, että joka 15-20 minuutin välein katsoisimme pois tietokoneeltamme, että kiinnittäisimme katseemme johonkin asiaan tietokoneen ulkopuolella.
”Olen niin eristäytynyt, että voin tuntea etäisyyden itseni ja pukuni välillä.”
-Fernando Pessoa-
Silmät todella tarvitsevat tätä visuaalista etäisyyttä. Myöskin etäisyys itsestämme voi kehittää psykologista ja emotionaalista hyvinvointiamme. Mutta kuinka me voimme ottaa etäisyyttä itsestämme? Menemme minne menemme, meidän ajatuksemme, olemuksemme ja olemassaolomme paino ovat aina läsnä. Aivan kuin kantaisimme mukanamme painavaa laukkua, tai aivan kuin ympärillämme olisi jatkuvaa meteliä, joka estää meitä ajattelemasta selvästi.
Meidän ei tarvitse paeta Tiibetiin tai vetäytyä hiljaiseen pakopaikkaan saadaksemme uutta perspektiiviä. On muitakin tapoja saada uusia perspektiivejä ja irtaantua itsestämme hetkeksi.
Etäisyyden käyttäminen itsemme löytämiseksi
Jotkut ihmiset ajattelevat, että lomalle lähteminen tarkoittaa itsestämme etäisyyden ottamista. He uskovat, että ongelmat menettävät voimansa viikon kylpyläreissun jälkeen. Että se valkohiekkainen ranta pitää huolen kaikesta. Nämä rauhallisen levon ajat ovat erinomaisia tapoja paeta ja olla jonkin aikaa ajattelematta asioita, mutta emme voi kuitenkaan ratkaista mitään painamalla paussia elämässämme.
Itsestämme etäisyyden ottaminen ei tarkoita pakenemista. Eikä se myöskään tarkoita sitä, että asettaisimme itsemme ja ongelmamme välille useita kilometrejä. Se ei tarkoita sitä, jos lopulta päädymme samaan paikkaan jossa olimme aikaisemmin.
Laotse sanoi, että ei ole olemassa suurempaa etäisyyttä kuin se, jonka asetamme mielemme ja sydämemme välille. Sen välille, mitä mielemme vaatii meitä uskomaan ja mitä sydämemme pyytää meiltä.
Joskus me pysymme itsepäisesti ja lujasti kiinni huonoissa tilanteissa. Tällaiset tilanteet eivät pelkästään köyhdytä elämäämme, vaan ne itse asiassa myös riistävät meiltä tilaisuuden onneen. Työ, parisuhde, perhetilanteet, jne.
Me takerrumme näihin tilanteisiin, niiden negatiivisiin dynamiikkoihin. Olemme asettaneet niin paljon etäisyyttä itsemme ja aitojen tarpeidemme välille, että kaikkein pakottavin asia ei ole matka tai itse pako. Meidän on jälleen löydettävä itsemme.
Perspektiivin saaminen
Jotta voisimme löytää itsemme, meidän on opittava kuinka ottaa itseemme etäisyyttä. Ottamalla itseemme etäisyyttä voimme nähdä elämän uudella perspektiivillä. Viktor Frankl, logoterapian isä ja holokaustin keskitysleirin selviytyjä, selittää tämän kirjassaan Olemisen tarkoitus.
Aina silloin tällöin meidän on irrotettava itsemme meitä ympäröivistä asioista. Tällä tavalla voimme palauttaa tunteen vapaudesta ja vallasta. Tämä helpottaa tarkoituksemme muistamista.
Suurimman osan ajasta olemme omien ajatustemme uhreja. Ajatuksemme ovat kuin ikkunaton vankila, vihamielinen ympäristö jonka takia meidän on vaikea tietää mitä sen ulkopuolella on. Siksi on niin tärkeää olla kosketuksissa tunteidemme kanssa. Vain sitten voimme löytää tien ulos tästä vankilasta. Vain sitten meillä on tarpeeksi motivaatiota tehdä muutoksia elämässämme.
Tässä on muutamia askelia, joita voimme ottaa saadaksemme tämän tapahtumaan. Näiden vihjeiden seuraaminen saa meidät ottamaan itsestämme etäisyyttä ja löytämään suuremman sisäisen selkeyden.
Etäisyyden ottaminen itsestämme parempaa päätöksentekoa varten
Eräs hyödyllinen terapeuttinen strategia on ottaa askel taaksepäin ja muuttua omaksi tarkkalijaksemme. Tehdäksemme tämän meidän on kiivettävä muutama askelma ylös portaita ja katsottava itseämme ylhäältäpäin. Tarkkailkaamme itseämme rakastavalla, lämpimällä ja nöyrällä tavalla. Tämä on vähän niin kuin peli. Meistä tulee itsemme tarkkailijoita, jotta voisimme pohtia sitä missä vaiheessa olemme elämäämme ja mitä haluaisimme tehdä itsemme kanssa.
- Kiivetään ylös ja katsotaan itseämme ylhäältä, etäisyydestä. Pidämmekö siitä mitä näemme? Kysytään itseltämme haluammeko olla samassa paikassa myös ensi vuonna?
- Pohditaan uskomuksiamme ja arvostelukykyämme ilman tavallista puolustuskantaamme. Asetetaan sivuun varmuudet, jotka ovat meissä syvälle juurtuneita ja jotka rajoittavat meitä.
- Tarkastellaan ajatusmallejamme lähempää. Asennetaan itsellemme negatiivisuusilmaisin, joka varoittaa meitä jos elämämme keskittyy epäonneen, epätoivoon, huonotuulisuuteen ja apatiaan.
Jos emme pidä näkemästämme ja saamme vain negatiivisuuden ja epäonnen kuvan itsestämme, on aika harkita joitakin muutoksia. Elämämme tarkoituksen ja tavoitteidemme tulisi järjestää nämä muutokset. Aivan kuten Viktor Frankl sanoi, meidän on löydettävä oma tarkoituksemme ja kanavoitava se kohti tavoitettamme.
Joten älä enää epäröi loitontaa itseäsi aina silloin tällöin siitä mikä sinua ympäröi. Se auttaa saamaan uusia näkökulmia, se muistuttaa sinua siitä kuka olet ja mikä sinut saa oikein liikkeelle.