Paras on vielä edessä
Ei ole vaikea ymmärtää, minkä takia joistakin sanonnoista, kuten vaikka “ennen kaikki oli paremmin”, on tullut niin suosittuja. Kyseinen sanonta, toisin kuin “paras on vielä edessä”, on kummunnut nostalgisesta ajatuksesta, ja sitä käyttävät etenkin vanhemmat ihmiset, jotka ovat jo eläneet monia, monia vuosia. He käyttävät sanontaa nostalgisista syistä kaikenlaisissa elämäntilanteissa.
Jonkun jo kadotetun ikävöinti kuitenkin estää meitä nauttimasta niistä asioista, joita meillä tällä hetkellä on. Tästä syystä menneisyys ei ole aina parempi, vaan paras on vielä edessä.
On upeaa, kuinka voimme yllättyä aina vain uudestaan ja uudestaan. Meidän ei tulisi ottaa tätä itsestäänselvyytenä. Voimme aina löytää, oppia tai tuntea uusia asioita.
Haluan, että elämä kulkee minun tavallani
Haluamme olla onnellisia, vaadittiinpa siihen mitä tahansa. Tästä syystä teemme monesti sen virheen, että unohdamme, että onnellisuuteenkin vaaditaan pieni määrä kyyneleitä. Toisin sanoen, ensin täytyy sataa, jotta sateenkaari voi näyttäytyä. Molemmat ovat osa luontoa. Onnellisuus ja kyyneleet täydentävät toinen toistaan, ja ne ovat molemmat aivan yhtä aitoja ja pakollisia asioita.
Haluamme, että elämä kulkee meidän tavallamme, mutta emme hyväksy sitä, että tämä koskee kaikenlaisia tilanteita: hyviä ja huonoja, vuoren rinteeltä tippumista kerta toisensa jälkeen, ennen kuin pääsemme huipulle asti.
Me emme monesti suostu hyväksymään sitä, että elämä antaa meidän elää täysillä vasta sitten, kun osaamme arvostaa kaikkea sen tarjoamaa positiivista. Se ravistelee meitä ja pakottaa meidät kasvamaan. Tästä syystä paras on vielä edessä. Koska vuoret, aivan kuten tunteemmekin, ovat loputtomia siihen saakka, kunnes lakkaamme olemasta olemassa.
Elämä alkaa nelikymppisenä
Sanotaan, että elämä alkaa todella neljäkymmentävuotiaana. Siihen ikään mennessä olemme eläneet tarpeeksi, jotta voimme alkaa myöntämään, että menneisyys on oppimista ja joskus myös nostalgiaa.
Siinä iässä me ymmärrämme, että tulevaisuus on kuvitelmaa, sillä se riippuu nykyhetkestä. Nykyhetki on ainoa asia, joka muokkaa tulevaa. Meillä on mahdollisuus kehittyä jatkuvasti, eikä meidän tule kulkea takaperin.
Nelikymppisenä me alamme käsittää, että oma onnellisuutemme ei riipu kenestäkään muusta kuin itsestämme. Sitten alamme myös vaatia sitä, mitä todella ansaitsemme elämältä: rakastamme itseämme hieman enemmän, olemme nöyrempiä ja unelmoimme johdonmukaisemmin. Me siis ymmärrämme omat rajamme ja olemme kokeneet tarpeeksi vastoinkäymisiä tietääksemme, että jotain parempaa on aina luvassa.
Lopeta tyytymästä muistoihin ja tee uusia sellaisia: paras on vielä edessä
Jätämme lapsuuden ja nuoruuden taaksemme, ja ehkä haluaisimme elää jo menneet hetket uudelleen ja uudelleen. Muistelemme sitä sen useammin mitä vanhemmiksi tulemme, eikä se ole negatiivinen asia. Negatiivinen asia on pysyä menneisyydessä, muistella huonoja hetkiä ja unohtaa tämä päivä.
Me emme saa ikinä unohtaa “tässä ja nyt” olevaa hetkeä, sillä kuten totesimme, se on ainoa hetki, jossa voit rakentaa huomisen perusteet. Kuten muisteleminen ei ole negatiivinen asia, ei ole unelmoiminenkaan. Tarvitsemme unelmia, jotta toivo ja elämä pysyy meissä. Emme kuitenkaan saa antaa itsemme hukkua unelmiimme ja kadottaa todellisuuttamme.
uudelleen ja uudelleen,
ja kutsu sitä elämäksi.”
-Robin Sharma-
Paras on vielä edessä siitä hetkestä lähtien, kun hyväksyt kaiken tämän: menneisyyden, joka toimii tukenasi nykyhetkessä, sekä tulevaisuuden, joka pitää jännityksemme yllä ja jalkamme maan pinnalla.
Paras on vielä edessä. Pilkahdus mahdollisuutta kasvaa ja olla jäämättä paikalleen on aina läsnä.