Pan’s labyrinth: kun tottelemattomuus on velvollisuus

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Leah Padalino

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Pan’s labyrinth on Guillermo del Toron ohjaama elokuva, jossa on vahva tottelemattomuuteen liittyvä viesti.

Pan’s labyrinth (2006) on monien ihmisten mukaan Guillermo del Toron paras teos. Tämä elokuva osoittaa sen kuinka paljon hän rakastaa fantasiaa. Elokuva oli erittäin menestyksekäs. Se voitti lukuisia palkintoja, mukaanlukien kolme Oscar-palkintoa: paras kuvaus, paras lavastus ja paras maskeeraus.

Elokuva sijoittuu yhteen Espanjan historian surullisimpaan aikakauteen: Espanjan sisällissodan jälkeiseen aikaan, vuoteen 1944. Tuona aikana esiintyi paljon nälänhätää. Oli siis vaikea käyttää mielikuvitusta ja luoda tai uskoa satuihin. Kansainvälinen eristyneisyys, yhdelle ideologialle alistuminen (fasismi) ja kurjuus hallitsivat monien espanjalaisten ihmisten päivittäistä elämää.

Pan’s labyrinth kuvaa kahta tarinaa, jotka sekoittuvat lopuksi yhteen. On alusta asti selvää, että tarinat tapahtuvat samanaikaisesti. Samalla kun kertoja kertoo prinsessasta, joka eli kauan aikaa sitten alamaailmassa, sijoittavat tekstitykset meidät sodanjälkeiseen Espanjaan. Samaan aikaan kuulemme melodian, joka vie meidät fantasiamaailmaan.

Kuka on Ofelia?

Ofelia on kahden tarinan välinen yhdysside. Pan’s labyrinth kuljettaa meidät tämän tytön viattomimpiin fantasioihin aina karuimmasta todellisuudesta järjestelmälle alistumiseen ja sissien vastustamiseen.

Del Toro onnistuu lumoamaan meidät esteettisellä näkemyksellään ja alamaailmallaan. Tässä elokuvassa on paljon fantasiaa ja todellisuutta, satuja ja kurjuutta, sekä ennen kaikkea tottelemattomuutta.

Miksi Ofelia?

Nimi “Ofelia” tuo heti mieleen Shakespearen – varsinkin Hamletin. Hamletissa Ofelia on Poloniuksen tytär ja Laertesin sisar. Hän on prinssi Hamletin kihlattu. Ofelia menee sekaisin isänsä kuolemasta, koska Hamlet murhasi hänet vahingossa. Hänen hulluutensa muuttaa hänet lapselliseksi, viattomaksi ja traagiseksi hahmoksi.

Ofelian kuolema, jota ei koskaan näytetä lavalla, välittyy Gertruden, Hamletin äidin kautta. Monet kriitikot pitävät sitä yhtenä kaikkien aikojen runollisimmista kuolemista. Ofelia on rakkauden tuhoama nainen.

Hän on ollut monien romanttisten maalauksien inspiraationa, sillä hän edustaa feminiinisyyttä, viattomuutta, rakkautta ja kuolemaa. Tarina hänen kuolemastaan on melkein taianomainen.

Shakespearen Ofelia vaikuttaa olevan alistuva ja tottelevainen miesten maailmassa. Mutta kun hän menee sekaisin, alkaa tämä alistautuminen kadota. Yhdistämme Ofelian kuoleman mielikuvan johonkin mystiseen.

Pan’s labyrinthin nimivalinnat eivät ole sattumaa. Del Toro ennemminkin valitsi nuo nimet, jotta katsojat ajattelisivat Shakespearen hahmoja. Voimme myös huomata tiettyjä samankaltaisuuksia Ofelian äidin Carmenin ja kuningatar Gertruden välillä. He ovat molemmat leskiä, jotka menevät naimisiin pahisten kanssa. Carmen meni naimisiin kapteeni Vidalin, sotilaan kanssa. Hän suorittaa operaatioita tavoitteenaan tuhota kaikki republikaanisissit.

Feminiinisyys Pan’s labyrinthissa

Naisilla ei ole Pan’s labyrinthissa kovinkaan suotuista asemaa. Carmen edustaa perinteisten naisten arvoja. Hän alistuu miehille. Mercedes, Vidalin palveluksessa oleva kotityöntekijä, haastaa nämä arvot. Vaikka hän vaikuttaakin olevan uskollinen kapteenia kohtaan, on totuus se, että hän yrittää oikeastaan auttaa sissejä kaikkien muiden selän takana. Ofelia elää Mercedesiin verrattavissa olevaa tarinaa. Hän on oman tarinansa sankaritar, sillä hän on vastuussa vaurauden tuomisesta alamaailmaan.

Del Toro yritti kuvata patriarkkaa negatiivisena asiana. Siten hän nosti feminiinisyyttä. Alamaailmassa ei ole aurinkoa. Siellä loistaa vain kuu. Tämä symboli on täynnä feminiinisiä mielleyhtymiä johtuen sen yhteydestä kuukautiskiertoon ja äitiyteen. Ihmismaailmassa sen sijaan aurinko sokeuttaa prinsessan saaden hänet unohtamaan menneisyytensä. Aurinko edustaa maskuliinisuutta ja sillä on negatiivisia mielleyhtymiä.

Rohtomandrake on myös näkyvä symboli elokuvassa. Tämä on kasvi, jonka juuret muistuttavat suuresti ihmishahmoa. Ofelia käyttää rohtomandrakkeen juuria auttaakseen äitiään selviämään synnytyksestä. Hän laittaa sen kulhoon maidon kanssa, mikä edustaa äitiyttä.

Kapteeni Vidal on tämän tarinan suuri roisto ja kaikkien patriarkkaisten arvojen ruumiillistuma. Ofelia edustaa hänen vastustaan. Kahdessa maailmassa on kaksi tarinaa. Tässä mielessä alamaailma edustaa tytön viattomuutta ja feminiinisyyttä. Todellinen maailma sen sijaan on vihamielinen. Sieltä voidaan löytää sodan kipu. Tämä todellinen maailma yhdistetään maskuliinisuuteen.

Symboliikka

Ihmishistorian maanviljelykauden alussa jotkin heimot, kuten busmannit, kokivat alamaailman paikkana, joka yhdistettiin elämän ja kuoleman väliseen siirtymään. Se oli siis jotakin maagista. Monet heidän tarinoistaan kertovat tytöistä, jotka menevät alamaailmaan ja kokevat asioita, jotka muuttavat heidät naisiksi. He menettävät viattomuutensa ja muuttuvat.

Alamaailmassa esiintyy tavallisesti eläin- ja ihmishahmoja. Siellä on myös haasteita, houkutuksia ja tavallisesti opas, joka ei ole aina täysin luotettava. Nämä tarinat ovat didaktisia ja parabolisia. Huomaamme tämän kaiken Pan’s labyrinthissa.

Faunus edustaa luonnollisia asioita. Hän on kahden maailman välinen linkki. Mutta hänkään ei ole täysin luotettava hahmo. Labyrintti kuvaa totuuden etsimistä, mutta se edustaa myös vaaraa. Puu ja veri yhdistetään elämään ja Kalpea mies kuvaa todellisen maailman sortoa ja valtaa. Aika näyttää olevan yhdistettynä Vidaliin, sillä hän haluaa aina hallita kelloaan. Voimme yhdistää sen jumala Kronosiin.

Numero kolme ilmestyy elokuvassa jatkuvasti (Ofelian kolme haastetta, kolme keijua ja niin edelleen). Tämä numero edusti jumaluutta klassisessa mytologiassa. Kristinuskossa se yhdistetään Pyhään kolminaisuuteen. Tällä tavoin del Toro rakentaa universumin, joka on täydellinen ja jumalallinen.

Elokuvan opetus

Kuten kaikki myytit, myös Pan’s labyrinth tarjoaa opetuksen opittavaksi. Del Toro halusi luoda todellisuuden, jossa oli vain yksi ajattelutapa. Se on todellisuus, jossa tottelemattomuudesta tulee velvollisuus.

Tässä kohtaa hahmot kuten Mercedes, lääkäri ja sissit ottavat roolinsa. Sorrosta huolimatta he päättävät olla tottelematta. Tottelemattomuudella on kaksi puolta. Se johtaa virheisiin, kuten Ofelian houkutukselle ajautumiseen, jossa hän maistaa Kalpean miehen pöydän hedelmää. Mutta se johtaa myös hyviin asioihin, kun hän ei tottele keijuja.

Hahmot edustavat todellisuutta. Elokuvassa ei kuitenkaan ole neutraaleja hahmoja: he ovat kaikki joko hyviä tai pahoja. Del Toro ottaa täysin subjektiivisen asenteen. Hän ei ole puolueeton. Toisaalta hän on selvästi vastustajien puolella tukien sissejä ja kaikkia tottelemattomia hahmoja.

Kun elokuva päättyy, jäämme vaille lopullista selitystä. Oliko Ofelian seikkailu todellista vai pelkästään hänen mielikuvituksensa tuotetta?

“Mutta kapteeni, totteleminen – tuosta vain – tottelemisen vuoksi… kyseenalaistamatta… Se on sellaista, mitä vain sinunkaltaisesi ihmiset tekevät.”

–Pan’s Labyrinth–