Särkynyt ruukku: hindulainen tarina siitä, kuinka voimme oppia näkemään itsemme

· 31.8.2018

Tämä on tarina miehestä, joka eli myymällä vettä torilla. Hänellä oli noin kymmenen ruukkua. Todella aikaisin aamulla hän asetti hartioilleen paalun. Hän ripusti ruukun roikkumaan paalun molempiin päihin, kantoi sen kaivolle, ja lähti sitten kaupungin keskustaan. Mutta yksi näistä ruukuista oli särkynyt.

Mielenkiintoista kyllä, tämä raskasta työtä tekevä mies otti aina särkyneen ruukun mukaansa päivän ensimmäiselle matkalle. Hän kantoi sitä muiden hyvässä kunnossa olevien ruukkujen kanssa kaivolle, josta hän haki vettä. Hän keräsi veden maltillisesti ja sitten hän käveli täytettyjen ruukkujen kanssa noin kilometrin.

”Kutsun hyödylliseksi kaikkea sitä, joka antaa onnen.”

Auguste Rodin

Kun hän saapui torille, särkynyt ruukku oli jo menettänyt vettä alkuperäisestä määrästä. Täten mies ei voinut veloittaa veden määrästä kuin vain puolet verrattuna muihin ruukkuihin. Muut ruukut olivat niin täynnä, että hän voi veloittaa täyden hinnan.

Sirpaloituneen ruukun häpeä

Myöhemmin muut ruukut alkoivat keskustelemaan tilanteesta toistensa kanssa. He eivät ymmärtäneet, miksi tämä mies edelleen piti särkyneen ruukun, sillä sen takia hän menetti rahaa joka päivä. Eivätkä he myöskään ymmärtäneet, miksi hän käytti tätä ruukkua ensimmäisellä kierroksellaan.

särkynyt ruukku

Särkynyt ruukkuu alkoi tuntemaan häpeääTämä ruukku oli ollut miehen seurana jo yli kymmenen vuotta, ja arvosti miestä suuresti. Siitä tuntui pahalta, sillä se oli vain haittana, eikä se ymmärtänyt miksi mies ei heittänyt sitä pois.

Särkynyt ruukku muisti, että se oli joskus ollut suurenmoinen ruukku, ja todella hyödyllinen. Aikaa sitten tässä ruukussa ei ollut mitään vikaa. Se oli yksi parhaista ruukuista tätä päivittäistä matkaa varten. Mutta eräänä päivänä mies kuitenkin kompastui. Tämä ruukku sirpaloitui silloin, ja siitä tuli osittain hyödytön. Tästä tapahtumasta oli jo paljon aikaa, eikä mies siltikään ollut hankkiutunut ruukusta eroon.

Matka kaivolle

Miehellä oli tapana tehdä jotakin, joka närkästytti kaikkia ruukkuja, mukaanlukien särkynyttä ruukkua. Aina silloin tällöin matkansa varrella kohti kaivoa, mies pisti kätensä taskuun ja heitti jotain matkan varrelle. Yksikään ruukuista ei tiennyt mitä tämä oli.

Myöhemmin hän alkoi tekemään tätä myös toiselle puolelle tietä. Kaikki ruukut olivat todella kiinnostuneita asiasta, mutta koska mies ei tehnyt tätä joka päivä, pian ruukut unohtivat asian ja niiden mielenkiinto haihtui.

sydämenmuotoinen vesipisara

Eheiden ruukkujen välinen keskustelu piinasi särkynyttä ruukkua. Se katui sitä että se oli niin hyödytön ja että se aiheutti harmia miehelle joka sen oli ostanut ja pitänyt siitä niin paljon huolta. Joten ajattelematta yhtään pidemmälle, särkynyt ruukku päätti pyytää miestä heittämään sen pois.

Kaunis opetus

Eräänä iltana kun mies oli menossa nukkumaan, särkynyt ruukku kutsui hänet luokseen ja sanoi että heidän oli juteltava. Mies oli valmiina kuuntelemaan, ja hän kiinnitti huomiota siihen mitä ruukulla oli sanottavana.

Pidemmittä puheitta ruukku kertoi mitä sillä oli mielessään. Ruukku tiesi miehen arvostavan sitä, mutta se ei halunnut olla hyödytön. Ruukku ei halunnut miehen pitävän sitä pelkästä myötätunnostaMiehen olisi heitettävä särkynyt ruukku pois.

Mies hymyili kuullessaan mitä ruukulla oli sanottavana. Mies kertoi, ettei koskaan ajattelut heittävänsä ruukkua pois, sillä ruukku oli hänelle todella hyödyllinen. ”Hyödyllinen?”, kysyi ruukku. Kuinka se voi muka olla hyödyllinen, jos mies menettää rahaa joka päivä sen vuoksi.

Mies lupasi näyttää ruukulle seuraavana päivänä, miksi hän arvosti ruukkua niin paljon. Särkynyt ruukku pystyi hädin tuskin nukkumaan.

viljapelto kylpee auringonvalossa

Seuraavana päivänä mies sanoi, ”Ole hyvä ja katso kaikkea tien vierellä olevaa aina kaivolle asti.” Ruukku katsoi ympärilleen. Ruukku katsoi tien molemmille puolille ja näki vain kauniin polun täynnä nupullaan olevia kukkia. Kun he saapuivat kaivolle, ruukku kertoi miehelle ettei se nähnyt mitään, mikä vastaisi hänen kysymykseensä.

Mies katsoi ruukkua rakkaudella ja sanoi, ”Aina siitä lähtien kun sinä säryit, yritin keksiä miten sinusta olisi hyötyä. Joten päätin sirotella siemeniä aina silloin tällöin matkan varrelle. Sinun ansiostasi olen voinut kastella nuo siemenet joka päivä.”

”Ja sinun ansiostasi, sitten kun kukat kukkivat, voin poimia muutamia istuttamiani kukkia ja myydä niitä torilla kalliimmalla hinnalla kuin vettä.” Sitten särkynyt ruukku ymmärsi mikä sen kaunis tarkoitus oli.