Pandemian kieltäminen: ihmiset, jotka eivät hyväksy todellisuutta
Maailman koronaviruskriisin keskellä nousee esiin mielenkiintoinen ilmiö. Kyseessä on pandemian kieltäminen, eli ihmiset, jotka kieltävät pandemian olemassaolon. Arvohenkilöt ja tavalliset ihmiset, jotka eivät vielä tälläkään hetkellä näe ja hyväksy sitä, kuinka vakava tilanne on. On totta, että tällaista käytöstä esiintyy aina, mutta se jatkaa ihmisten yllättämistä nykyhetken kaltaisissa hätätilanteissa.
Muutama viikko sitten Iso-Britannian pääministeri Boris Johnson vaati “laumaimmuniteettistrategian” käyttöön ottamista. Toisin sanoen hän salli ihmisten liikkua vapaasti, jotta suuri osa väestöstä saa tartunnan, suosien siis luonnollista immuniteettia. Myöhemmin hänelle ilmoitettiin, että puoli miljoonaa brittiä kuolisi, mikäli hän noudattaisi tätä strategiaa. Maassa on nyt otettu käyttöön pakotettu suljettuna oleminen.
Haluamme antaa myös muita huomattavia ja yhtälailla silmiinpistäviä esimerkkejä. Meksikon presidentti Andrés Manuel López Obrador rohkaisi ihmisiä vielä muutama viikko sitten “menemään ulos syömään, elämään elämäänsä normaaliin tapaan ja jatkamaan julkisten tilaisuuksien pitämistä, jotta talous voisi jatkaa kasvuaan”. Näiden merkittävien ihmisten vastuuttomuus voi olla tuhoisaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Luonnollisestikin olemme tietoisia siitä, että monet näistä johtajista päätyvät seuraavien päivien aikana käyttämään rajoittavampia toimenpiteitä. Putin on yksi hyvä esimerkki. Hän kielsi aluksi, että hänen hallitsemassaan maassa vallitsisi epidemia. Hän on nyt kuitenkin laittanut maan karanteenitilaan. Monissa näissä tapauksissa vahinko on kuitenkin saattanut jo tapahtua ja terveysvaikutukset tulevat olemaan valtavat.
Pandemian kieltämisen takana oleva psykologia
Pandemian kieltämistä ei tapahdu ainoastaan poliittisissa piireissä. Vakavinta on ehkä se, kuinka monet ihmiset rikkovat yksilöllisellä tasolla karanteenin sääntöjä sekä uhmaavat heille asetettuja sääntöjä ja toimenpiteitä.
Voitaisiin sanoa, että he ovat vain yksinkertaisesti vastuuttomia. Psykologisesta näkökulmasta katsottuna tämä tosiasia kuitenkin herättää kiinnostusta monella tapaa.
Vaikka suuri osa väestöstä kokeekin pelkoa ja ahdistusta tuntemattoman viruksen suhteen, eivät toiset ota sitä tosissaan.
Vaikka he näkevätkin kuvia monien kaupunkien vaikeuksissa olevista sairaaloista, kuulevat elämää ja kuolemaa koskevista päätöksistä sekä tartunnan saaneiden sekä kuolleiden ihmisten tunneittain kasvavasta lukumäärästä, suhtautuvat jotkut ihmiset yhä välinpitämättömästi tähän tilanteeseen.
Millainen selitys pandemian kieltämisen takana piilee?
Määrittelyvirhe ja mielen teoria
Mielen teoria kertoo meille siitä, kuinka ihmiset pystyvät määrittelemään ajatukset ja aikomukset muille ihmisille. Yritämme ymmärtää ja ennustaa sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat sekä kuinka he reagoivat tietyissä tilanteissa ja olosuhteissa. Tämän kehyksen sisällä piilee kuitenkin erikoisuus, nimittäin määrittelyvirhe.
Sitä esiintyy silloin, kun ajattelemme muiden ihmisten toimivan väärin tai ylireagoivan. Asiantuntijat kertovat meille, että aivomme epäonnistuvat toisinaan käyttämään ihmisten tärkeintä vaistoa: selviytymisvaistoa. Annamme esimerkin, jonka avulla voimme ymmärtää tämän paremmin.
Kuvittele, että näet sadoittain gaselleja, jotka juoksevat hullun lailla ja kuinka tyhmiä ne ovatkaan tehdessään niin. Jos ne jatkavat sillä tavalla juoksemista, saavat ne vain aikaan vauhkoontumista! Et kuitenkaan ota huomioon sitä, että ehkä nämä eläimet juoksevat siksi, että niitä jahtaa vaarallinen saaliseläin.
Henkilökohtainen hyvinvointi vs. ryhmäsuoja/talouden suojaaminen
Toinen pandemian kieltämistä selittävä tekijä on suojaamisen tunne. Voimme tehdä erotuksen kahden typologian välille – yksilön ja valtion.
Jotkut ihmiset laittavat puolestaan oman hyvinvointinsa kaiken muun edelle. He eivät ole halukkaita muuttamaan elämäntyyliään.
On monia ihmisiä, jotka ajattelevat koronaviruksen olevan vain pelkkä flunssa tai että se ei vaikuta heihin lainkaan. He minimoivat riskin, eivätkä edes harkitse muiden ihmisten tartuttamisesta mahdollisesti aiheutuvia vaaroja. He ajattelevat, että he eivät tule koskaan kärsimään lainkaan tästä sairaudesta ja että he eivät olisivat koskaan vastuussa muiden ihmisten tartuttamisesta tai ihmishenkien menetyksen aiheuttamisesta.
On myös huomattavassa asemassa olevia poliitikkoja, jotka eivät ole halukkaita pysäyttämään taloutta. He ottavat sellaisen asenteen, jossa maan pysähdystilaan laittamisen vaikutus olisi pahempi taloudellisella tasolla kuin ihmishenkien tasolla.
Epätodellisuuden vaikutus pandemian kieltämisen selittämisen kannalta
Pandemian kieltäminen selittyy puolestaan mielenkiintoisen, mutta pakottavan ulottuvuuden avulla. Puhumme epätodellisuuden vaikutuksesta, jota kutsutaan yleensä derealisaatioksi.
Tällaiset ihmiset heräävät aamulla, aurinko paistaa, heillä on internetyhteys, ruokaa jääkaapissa ja ihmisiä ympärillä. He kysyvät itseltään: miksi minun pitäisi uskoa, että tartuntaa levittävä virus vie niin monien ihmisten elämän?
Pandemia on sanana monille ihmisille ajatus menneiltä ajoilta. Ihmiset ottavat melkein itsestäänselvyytenä sen, että löydämme nopean vastauksen tähän ongelmaan näin edistyneessä maailmassa. He uskovat lapsenomaisesti, että asiantuntijat ratkaisevat ongelman hetkenä minä hyvänsä.
Tämän kuvitellun järkeilyn lisäksi suuri osa väestöstä on myös tottunut näkemään maailman sosiaalisten verkostojen luomasta ikkunasta. Niissä kaikki on etäistä. Et voi koskettaa sitä, et voi haistaa sitä, et voi tuntea sitä ja se on haitatonta. Aivan kuin katselisit Netflix-elokuvaa.
Menetys ja sairaus vaikuttavat olevan kaukana kotoa ja päivittäisestä elämästämme. Derealisaatio verottaa monia ihmisiä. Ihmisiä, jotka eivät pysty hyväksymään sitä, kuinka vakavasti asiat ovat sekä ennen kaikkea heidän tarvetta toimia vastuullisesti. Yksi asia on selvää – jos et toimi nyt, on jo liian myöhäistä.
Pandemian kieltäminen maksaa ihmishenkiä ja se tarkoittaa sitä, että sen pysäyttäminen tulee kestämään pidempään. Tee oma osuutesi ja pysy kotona!