Opin kaiken rakkaudesta sinulta, vaikket sinä minulle mitään opettanutkaan
Jo nuoressa iässä ja käytännöllisesti katsoen ennen sisäistä kypsyyttä, minulle opetettiin mitä rakkaus on. Minulle opetettiin rakkauden muoto, joka ei ollut ehdotonta, mutta joka ilmaantuu minun persoonassani, perusolemuksessani, kuin valonsäde.
Kasvoin aikuistuen ja kuunnellen ja eräänä päivänä, kiitos jännittävän ihmissuhteen joka oli täynnä esteitä, minä tajusin että minussa oli sen tyyppistä rakkautta. Silloin kirjoitin tämän toteamukseni; mitä toisen rakastaminen parisuhteessa ei ole, ainakaan omasta nöyrästä näkökulmastani katsottuna.
Kirje kumpuaa minun syvimmästä olemuksestani: “Hei muukalainen. Kyllä, tietenkin kutsun sinua muukalaiseksi, koska en oikeasti tiedä kuka sinä olet. Koska kaikkien niiden vuosien jälkeen, jotka meillä oli käytettävissämme työstää toistemme sisäisen maailman tutkiskelua ja löytämistä, minä havaitsen sinut ja tunnen sinun olevan kuin täysin tuntematon minulle . Minä todellakin luulin, että minä tunsin sen ihmisen joka oikeasti olit, tai ainakin se oli aina pyrkimykseni.”
En rakastunut sinuun vaan ennemminkin siihen, mitä halusin löytää
Tänään ymmärsin, että rakastuin aistimukseen, ideaan ja ihanteeseen sinusta. En ikinä siihen, mitä sinä jo olit koko sielullasi. Minä yritän ymmärtää, että henkilö jolle tein niin monia ehdottomia asioita ilman että pyysin mitään vastalahjaksi, on nyt joku jolla on yksinäisyyden katse.
Annoin sinun rikkoa sydämeni osiin, avaten todellisuuteni suurelle halulle rakastaa kauneimmalla ja vilpittömimmällä tavalla.
Monet ystävistämme, ja jopa sinä, ajattelevat että miten sen jälkeen mitä sinä teit minulle minä voin edelleen sanoa kiitos. Olen iloinen voidessani selittää, että monet asiat joita näin sinussa olivat heijastuksia minusta. Nuo käytökset ja tunteet, joita en voinut säilyttää, varsinkaan terveellä tavalla.
Minun pitää kiittää sinua niin paljosta
Kuten näet, sinä edustat yhtä niistä kauneimmista lahjoista jonka ihminen voi toiselle antaa. Sen ymmärtäminen mitä todella haluaa, mitä oma sisin olemus pystyy turvallisesti tekemään ja mikä päivittäin estää meitä, toisinaan jää mieltä huomaamatta ja karkaa kuin vesi sormien lävitse.
En ikinä väsy sanomaan kiitos sydämeni pohjasta ja aidon rakkauden täyttämänä, koska opin että voin olla paras versio itsestäni jonkun kanssa, mutta vain jos olen tehnyt sen ensin itseni kanssa. Opin, että minä itse asetan rajat sille, miten paljon ansaitsen tulla rakastetuksi, ja minulla on vapaus lähteä milloin vain ja omista syistäni.
Kiitos, että opetit minulle että kaikki ihmiset eivät toimi rehellisesti, koska en voi koskaan olla varma kuka puhuu totta. Minun ainoa tavoitteeni on luottaa ja antaa rakkautta, jota en koskaan pyytäisi saada takaisin , haluan sitä vain jos se kumpuaa rehellisesti.
Annoit minun oppia, että rakkaus ei ole itsekästä, että jos joku rakastaa sinua oikeasti hän pitää sinulle seuraa voitoissasi. Hän ei koskaan saa sinua tuntemaan oloasi epävarmaksi tai vähättele sinua. Koska kaikki mitä elin ja koin rinnallasi auttoi minua kasvamaan ja tunnistamaan naisen, joka minä olen.
Joten tunnen suunnatonta kiitollisuutta. Kiitän sinua, koska jätit minut mantran kanssa, joka pitää minulle seuraa koko loppuelämäni ajan: “Loppujen lopuksi kaikki elämässä tapahtuu jonkin hämmästyttävän kauniin ja myönteisen takia. Tämäkin on joskus ohi ja minä opin siitä arvokkaan oppitunnin.”