En aio muuttua vuoksesi, vaan kasvaa kanssasi

25, tammikuu 2016 en Tunteet 0 Jaetut

Monet ihmiset hyväksyvät ja uskovat sen, että romanttisen parisuhteen rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii sen, että ainakin yksi sen osapuoli joutuu luopumaan tietyistä asioista elämässään. Jotkut jopa odottavat, että heidän tulisi ”sopeutua” kumppaninsa luonteeseen muuttaen siten omaa, ainutlaatuista persoonaansa.

Emme kiellä, etteikö pariskuntana eläminen ja pitkäaikaisen, tasapainoisen suhteen ylläpitäminen vaatisi toisinaan pieniä uhrauksia puolin ja toisin. Kaikkeen on kuitenkin ehdottomasti rajansa. Heti siitä hetkestä lähtien kun vaadimme itseämme muuttumaan, menetämme osan omaa itseämme, ja tästä alkaa paha kierre.

Mikäli muutamme arvojamme, harrastuksiamme tai omaa luonnettamme toista ihmistä miellyttääksemme, emme ole itseämme kohtaan rehellisiä. Emme myöskään toimi reilusti kumppaniamme kohtaan, sillä esitämme heille jotain muuta kuin mitä todellisuudessa olemme.

Jotta voisimme ylläpitää tervettä parisuhdetta meidän ei koskaan pitäisi antaa omien oikeuksiemme tai arvojemme tulla muutetuksi tavalla, jolla emme halua niitä muutettavan. Nämä ovat juuri niitä asioita, joista me muodostumme ja jotka tekevät meistä sen ihmisen, joka olemme. Meidän ei myöskään tulisi vaatia, että rakastamamme ihmisen pitäisi jollain tavalla ”muuttua” meidän vuoksemme tai muutoinkaan muuttaa omia, henkilökohtaisia tarpeitaan.

Henkilökohtainen kasvu ja parisuhteen kasvaminen

Heti alkuun meidän täytyy selventää jotain hyvin olennaista: romanttiset parisuhteet eivät ole pysyviä tai muuttumattomia asioita. Kukaan meistä ei ole autuaan tietämätön ympärillämme tapahtuvista asioista ja muutoksista, joita läheisissä sosiaalisissa ihmissuhteissamme, työpaikallamme, perheessämme ja henkilökohtaisissa tarpeissamme tapahtuu kaiken aikaa.

Pariskuntana meidän on pakko olla avoimia jatkuville muutoksille aina kun sitä vaaditaan ja mukautua jatkuvasti uusiin tilanteisiin ja pelisääntöihin. Siksi olemassa onkin sana ”me”, mutta toisinaan sen haastaa sana ”minä”.

Nuoripari halailee veneessä

Yksi yleisimmistä ongelmista, johon tavallisesti törmäämme parisuhteessa, on tarve tasapainottaa henkilökohtainen kasvumme yhdessä parisuhteen kasvun kanssa. Terveessä, onnellisessa parisuhteessa nämä molemmat osa-alueet ovat linkittyneinä toisiinsa ja jatkuvasti yhteydessä keskenään. Kuinka? Kumpikin ihminen kunnioittaa, ymmärtää ja suosii ihmistä, jota rakastaa. Kummallakin suhteen osapuolella saa ja pitääkin olla oma, henkilökohtainen tilansa kasvamiselle ja sille, että voi olla täysin oma itsensä.

Voidaankin sanoa, että tämä prosessi on todella kiehtova paradoksi, sillä samalla kun työstämme suhdettamme päivä päivältä yhä yhtenäisemmäksi, intiimimmäksi ja harmonisemmaksi kokonaisuudeksi, samalla myös annamme itsellemme mahdollisuuden jatkaa kahtena erillisenä ja itsenäisenä yksikkönä, jotka pystyvät rikastamaan omaa yksilöllisyyttämme ja sitä kautta tuomaan uudenlaista viisautta ja sisäistä onnellisuutta myös parisuhteeseen.

Suhteen kummankin osapuolen yksilöllisen kasvun rohkaiseminen auttaa meitä hoitamaan sisäistä tasapainoamme, kohottamaan itsetuntoamme sekä henkilökohtaista tyytyväisyyttämme, joita kaikkia tarvitaan parisuhteen onnistumiseksi.

Sen vuoksi on täysin hyödytöntä vaatia rakastamaamme henkilöä muuttumaan. Mikäli pyytäisin jotakuta ihmistä olemaan vähemmän ulospäinsuuntautunut ja käymään vähemmän ulkona ystävien kanssa viettämässä aikaa, jotta hän voisi olla enemmän kotona, todellisuudessa ainoastaan ruokkisin heidän turhautumistaan ja vähättelisin heidän omia kiinnostuksenkohteitaan, halujaan ja tarpeitaan. 

Mitä iloa on siitä, että ruokkisin toisen ihmisen onnettomuutta asettamalla oman itsekkyyteni etusijalle? Kukaan ei voi muuttaa tapaa, jolla he sopivat elämääsi. Pohjimmaisena ideana on rakentaa, kasvaa ja kehittyä (toivottavasti yhdessä). Ei kahlia toista vaikeaan suhteeseen.

Kanssasi kasvaessani löydän samalla myös itseni

Kypsä rakkaus on terveen parisuhteen tärkein kulmakivi. Se on tietoista rakkautta, joka on kykeneväinen kunnioittamaan ja rakastamaan toista ihmistä sellaisena kuin hän on, ilman haluja pakottaa häntä muuttumaan jossain vaiheessa. Pelko ja henkilökohtainen epävarmuus ovat lähes aina syypäänä siihen, että joku kokee tarvetta ryhtyä kontrolloimaan toista ihmistä suhteessa.

Toivon, että se toinen henkilö muuttaa tämän asian luonteessaan, koska siten voin olla varma siitä, ettei hän koskaan jätä minua ja että hän on tulevaisuudessakin yhteensopiva minun kanssani.” Mutta ihmiset eivät ole mitään palapelejä; emme ole yksittäisiä palasia, joiden pitäisi sopia täydellisesti yhteen muiden kanssa. Sinun reunojesi ei tarvitsekaan sopia upeasti yhteen minun reunojeni kanssa, eikä sinun aukkojesi tarvitse täyttyä minun hyvillä puolillani.

Pari kuhertelee

Olisikin siksi parempi, jos alkaisimme olemaan tietoisempia siitä, että me kaikki olemme epätäydellisiä olentoja, jotka etsimme toisia epätäydellisiä olentoja kulkemaan kanssamme käsi kädessä ja kasvaaksemme heidän kanssaan päivä päivältä. Tämä upea prosessi kestää taatusti läpi elämän, mutta sillä aikaa voimme samalla myös jatkaa kasvuamme yksilöinä. Meistä tulee viisaampia kun kasvamme yhdessä pariskuntana.

Rakkaus on itse asiassa eräänlainen prosessi, joka syleilee jatkuvasti elämää. Se on jatkuvaa etsimistä, jonka aikana kehitämme itseämme ja samalla huolehdimme niiden ihmisten kasvamisesta, joista joudumme luopumaan. Kaikki parisuhteessa kahden ihmisen välillä tapahtuva on tiiviissä yhteydessä siihen, millaisia me itse olemme ja miltä meistä tuntuu omassa itsessämme.

UUTISIA VERKOSSA