Yhdeksän onnekasta löytöä psykologiassa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Onnekkaat tai sattumalta syntyvät löydöt ovat vakio tieteen ja teknologian maailmassa. Ne ovat heureka-hetkiä, jotka eivät ole taikuuden, vaan sinnikkyyden tuote. Sattumanvaraiset löydöt eivät ole psykologiassa yhtä tunnettuja kuin lääketieteen tai kemian maailmassa, mutta niitä on olemassa.

Tieteen alalla edistysaskeleet, kuten penisilliini, Preussin sininen pigmentti, teflon, röntgensäteet tai aspiriini, eivät olleet hyvän onnen tulosta. Ne olivat seurausta avoimesta mielestä. Mielestä, joka pystyi arvostamaan kaikkia mahdollisia ratkaisuja ongelmaan, vaikka ne tuntuivat tuolloin epätodennäköisimmiltä.

Onnekkaat löydöt psykologiassa ovat fantastinen yhdistelmä sattumaa ja joustavia henkisiä lähestymistapoja, jotka ovat avoimia innovaatioille. Myös uteliaisuudella on osansa. Katsotaanpa muutamaa psykologian teoriaa ja käsitettä, jotka syntyivät sattuman seurauksena.

“Löytö koostuu sen näkemisestä, mitä kaikki ovat nähneet, ja sen ajattelemisesta, mitä kukaan ei ole ajatellut.”

-Albert Szent-Györgi-

Huikeat löydöt psykologiassa

Onnekkaat ja sattumanvaraiset löydöt psykologian alalla (samoin kuin tieteessä yleensä) ovat olleet yleisiä läpi historian. Voimme ihmetellä, kuinka monta löytöä meiltä on saattanut jäädä väliin, koska tutkijat eivät ymmärtäneet tai ottaneet huomioon odottamattomia muuttujia.

Tässä artikkelissa osoitamme kunnioitusta yhdeksälle sellaiselle psykologian upealle löydökselle, joista kaikki eivät ehkä tiedä.

1. Pavlovin klassinen ehdollistaminen

Ivan Pavlovin klassinen teoria on olennainen osa käyttäytymistieteitä. Hänen panoksensa ansiosta ymmärrämme assosiatiivisen oppimisen perusteet. On kuitenkin mielenkiintoista tietää, että tämä kuuluisa fysiologi oli todella kiinnostunut ymmärtämään ruoansulatusprosesseja, erityisesti koirien taipumusta erittää sylkeä ruoan kanssa.

Yhtäkkiä tapahtui jotain, joka sai Pavlovin kehittämään ehdollistamisen teorian psykologiassa. Koirat alkoivat erittää sylkeä jo nähdessään laboratorioapulaisensa saapuvan sisään riippumatta siitä, toivatko he ruokaa mukanaan vai eivät.

Tämän ansiosta hänen oli helpompi ilmaista oppimisprosessi, jossa organismi yhdistää ehdollisen ärsykkeen ja ehdottoman ärsykkeen, jolloin ehdollinen ärsyke pystyy herättämään ehdollisen vasteen.

Monet psykologian onnekkaista löydöistä ovat tapahtuneet neurotieteen tai fysiologian tutkimuksen alalla.

2. Psykofarmaseuttiset valmisteet ja LSD

Trisykliset masennuslääkkeet ovat lääkkeitä, joita käytettiin alun perin tuberkuloosin hoitoon. Ajan myötä nähtiin niiden hyöty mielialan kohenemisessa. Tämä oli edistysaskel masennussairauksien hoidossa.

1940-luvulla sveitsiläinen kemisti Albert Hofmann työskenteli lääkeyhtiö Sandozissa. Hän yritti stabiloida lysergihappoa, ergotamiinin (sienen komponentin) johdannaista, jota käytettiin migreenin hoitoon. Tämän tutkimuksen tuloksena hän löysi vahingossa lysergihappodietyyliamidia -25 (LSD).

3. Tapa, jolla aivot käsittelevät visuaalista tietoa

David Hubel ja Torsten Wiesel saivat Nobel-palkinnon vuonna 1981 upeasta löydöstä. He yrittivät selvittää, kuinka hermosolujen reseptiiviset kentät näkökuoressa toimivat.

Siihen asti ajateltiin, että tämä visuaalinen aivojen alue koostui tuhansien solujen rakenteesta, jotka toimivat yhdessä rekonstruoidakseen kaiken, mitä silmät vangitsevat. Useiden kokeiden jälkeen sattuma kuitenkin puuttui asiaan ja nämä kaksi tiedemiestä huomasivat, että näin ei ollut. He havaitsivat, että on selektiivisiä soluja, jotka aktivoituvat vain tiettyjen ärsykkeiden mukaisesti.

4. Oikea korva dikoottisessa kuuntelussa

Kognitiivisessa psykologiassa ja neurotieteessä dikoottinen kuuntelu on tärkeä ilmiö. Se helpottaa huomioprosesseja ja on menetelmä, jota käytetään yleisesti tutkittaessa kuulojärjestelmän valikoivaa huomiota. Yleensä ihmisillä on aina tietty etu kuulla oikealla korvalla vasempaan korvaan verrattuna.

Tämä on yksi tunnetuimmista psykologian onnekkaista löydöistä. Löydön teki tohtori Doreen Kimura ja hänen tutkimuksensa julkaistiin vuonna 1964.

5. Orientaatio riippuu hippokampuksesta

Hippokampus on osa limbistä järjestelmää ja olennainen alue sellaisissa prosesseissa kuin oppiminen, muisti ja emotionaalinen säätely. Myös erityinen orientaatio.

John O’Keefe on neurotieteilijä, psykologi ja Nobel-palkinnon voittaja. Hän havaitsi, että hippokampus helpottaa myös orientaatioprosesseja. Tämä oli sattumanvarainen havainto, kun hän tutki muistiprosesseja eläimissä.

6. McGurk-efekti

Ehkä joskus, kun et kuule jotakuta hyvin, katsot hänen huuliaan. Tässä huulilta lukemisen prosessissa teet kuitenkin pieniä virheitä.

McGurk-ilmiö kertoo meille, että kun joku lausuu tavun ‘ga’, ymmärrämme ‘da’, koska aivoissa on virhe yrittäessään tulkita puhetta näön kautta.

Tämä oli toinen 1970-luvun psykologian järjettömästä löydöstä. Kognitiiviset psykologit Harry McGurk ja John MacDonald olivat siitä vastuussa.

“Joskus löytää sen, mitä ei etsi.”

-Alexander Fleming-

7. Thatcherin illuusioilmiö

Thatcherin illuusio on erittäin mielenkiintoinen optinen efekti. Se tapahtuu, kun muokkaat henkilön kuvaa kääntämällä sen ylösalaisin. Joskus aivosi eivät oikein tiedä mitä tapahtuu. Ne havaitsevat, että siellä on jonkinlainen poikkeama, mutta eivät voi selventää tarkalleen mitä ne näkevät.

Tohtori Peter Thompson oli vastuussa tästä löydöstä. Hän julkaisi tutkimuksen odottamattomista löydöksistään vuonna 1980.

8. Peilisolut

Neurobiologi Giacomo Rizzolatti löysi peilisolut, mikä oli myös sattumaa. Analysoidessaan tarttumistoimintaan keskittyneen makakin aivotoimintaa hän huomasi, että eläimen tietyt hermosolut aktivoituivat pelkästään katsomalla kokeen tekijää.

Myöhemmin katsominen sai eläimen jäljittelemään ihmisiä ja oppimaan heiltä. Tällaista prosessia välittävät peilisolut, joista ei oltu aiemmin kuultukaan.

9. Toistosokeus

Yksi huikea löytö psykologiassa koskee toistosokeutta. Se syntyy, kun aivot eivät enää tunnista visuaalista elementtiä (kuvia ja sanoja), joille ne ovat altistuneet monta kertaa. Esimerkiksi, kun toistat sanan monta kertaa, ja lopulta siinä ei enää ole mitään järkeä.

Tämä ilmiö oli sattumanvarainen löytö, jonka Nancy Kanwisher teki tutkimuksessaan vuonna 1987.

Tämäntyyppiset historialliset löydöt ovat vakio kaikilla elämän osa-alueilla, mutta kuitenkin erityisen yleisiä tieteenaloilla, koska niitä kehitetään yleensä kokeellisella tasolla. Sattuma ja odottamattomat asiat ovat osa elämäämme. On tärkeää osata hyödyntää näitä yllättäviä tapahtumia avoimin mielin.