Onko tietoisuutemme aivojen tuottamaa?
Siihen kysymykseen, onko tietoisuutemme aivojen tuottamaa, löytyy jo vastauksia. Aihetta tutkinut anestesiologian ja elvytyksen asiantuntija Luján Comas sanoo, että tietoisuus ei ole aivojen tuote, vaan se pikemminkin käyttää aivoja. Samalla linjalla ovat Arizonan yliopiston psykologi Stuart Hameroff ja Oxfordin matemaattinen fyysikko Roger Penrose, jotka olettivat, että mikrotubulukset, solujen tukirangan pienimmät yksiköt, toimivat kanavina tietoisuudesta vastaavan kvanttitiedon siirtämisessä.
Kuolemanrajakokemuksissa ihmisen sydän ja aivot lakkaavat toimimasta. Silti ihmiset, jotka ovat käyneet läpi tällaisia olosuhteita, voivat selittää myöhemmin aistillisia kokemuksiaan. He ovat voineet nähdä itsensä ja sen mitä heidän ympäristössään tuolloin tapahtui, he ovat käyneet läpi koko elämänsä silmänräpäyksessä, kurkistaneet myös tulevaisuuteen ja ymmärtäneet olemassaolonsa merkityksen. He ovat tunteneet sellaista ehdotonta rauhaa ja rakkautta, jonka kuvaaminen on vaikeaa.
Biologisten olosuhteiden vuoksi kyseistä tietoisuutta ei välttämättä löydy aivoista. Se on energiaa, ja tiedämme, että energiaa ei luoda tai tuhota, sillä se muuttuu ja kestää. Kun kuolemme, mikrotubuluksen sisältö palaisi kvanttitietoisuuteen ja mikäli kyseinen henkilö elvytetään, se olisi mahdollista palauttaa.
“Tiede jättää huomiotta tai kieltää sen mitä se ei voi selittää, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi olemassa.”
– Pim van Lommel
Selittävät teoriat kuolemanrajakokemuksissa
Lääketieteellisen näkemyksen mukaan ihmisten kokemat kuolemanrajakokemukset ovat vain hallusinaatioita. Jotkut teoriat perustuvat tällaisissa tilanteissa kärsityn hapen puutteeseen. Toinen sekoitettu hypoteesi on, että kuolemanrajakokemukset johtuvat ylimääräisestä hiilidioksidista tai ohimolohkossa tapahtuvasta epileptisestä kohtauksesta.
Kuolemanrajakokemuksen kokeneet ihmiset kuvaavat useita yhteisiä elementtejä, jotka ilmenivät heidän kokemuksensa aikana. Lapset sanovat nähneensä enkelin; ateistit puhuvat “energiasta” ja uskovaiset jumalasta. He kaikki kuitenkin viittaavat samaan asiaan ja siihen, että he ovat tunteneet olevansa integroituneita siihen.
Nämä kokemukset, sekä väliaikaiset että elämän lopettavat kokemukset, täydentävät tätä näkemystä tietoisuuden ylittämisestä pelkän uskomuksen ulkopuolella pääasiassa siksi, että ne ovat olleet tieteellisen tutkimuksen kohteena eri maissa ympäri maailmaa.
Useimmat kuolemanrajakokemuksen omaavat ihmiset muuttavat arvojaan, menettävät kuolemanpelkonsa ja asennoituvat elämään täysin eri tavalla: he alkavat esimerkiksi tehdä työtä, jossa palvellaan ja autetaan muita – työtä, joka antaa merkityksen heidän elämälleen.
“Kuolemamme on vain tietoisuuden muutos, siirtymävaihe.”
– Pim van Lommel
Onko tietoisuutemme aivojen tuottamaa? Liittyykö tietoisuus kaikkeen?
Van Gulickin (2004) mukaan mikään mielen osa-alueista ei ole sen tutumpi tai sekavampi kuin tietoisuuden kokemus ihmisessä itsessään ja maailmassa. Nykyisissä mieleen liittyvissä teorioissa tietoisuuden ongelma onkin väitelty teema.
Vaikka tietoisuuden teoriasta on erimielisyyksiä, vallitsee siinä myös yksimielisyys siitä, että tietoisuudesta ja sen paikasta luonnossa on luotava ymmärrystä. Meidän on siis toisin sanoen ymmärrettävä tietoisuutta ja sitä, miten se liittyy käyttäytymiseen.
Neuroscience of Consciousness -lehdessä julkaistu tutkimus vuodelta 2020 viittaa siihen, että tietoisuus toteuttaa algoritmeja aivojen sähkömagneettisen kentän tilassa ajan sijaan. Kun tarkastelemme asiaa tästä näkökulmasta, voimme viitata aiheeseen enemmän kuin subjektiivisena.
Onko olemassa tietoisuutta, joka oppii jatkuvasti ja liittyy kaikkeen? Subatomisten hiukkasten maailma, josta kaikki on tehty, voi olla yhteydessä toisiinsa – sinä, minä, puut, pöytä, koko universumi. On siis selvää, että jos ymmärtäisimme kuolemaa eri tavalla, eläisimme myös eri tavalla.
“Pidän kuolemaa yhtenä elämän tärkeänä hetkenä. Kaikki tiheä jää tänne, mutta viet tietoisuuden mukanasi.”
– Luján Comas
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Gennaro, RJ (Ed.). (2004). Teorías de la conciencia de orden superior: una antología (Vol. 56). Editorial John Benjamins.
Lázaro Pérez, C. (2019). La conciencia en el umbral del tránsito: experiencias cercanas a la muerte. Proyecto de investigación:.
McFadden, J. (2020). Integración de información en el campo EM del cerebro: la teoría de la conciencia del campo cemi. Neurociencia de la conciencia , 2020 (1), niaa016.
Stuart, H. (1998). ¿Computación cuántica en microtúbulos cerebrales? El modelo de conciencia de Penrose-Hameroff ‘Orch OR’. Transacciones filosóficas de la Royal Society de Londres. Serie A: Ciencias matemáticas, físicas y de la ingeniería , 356 (1743), 1869-1896.